ÄR-kirjain

Kävely

sujuu jo kohtalaisen hyvin.

Ei ole enää sellaista 

aa ankka, takapuoli vankka ... kaakerrusta.

Eikä pikkuvarvas enää näytä luumulta.

Muutaman kerran olen töissä täräyttänyt pikkuvarpaan ja ärräillyt suustani

herrrroille ja rrrouville herrrnerrrokkaa ja porrrkkanoita tarrrrjouksessa.

Töissä menimme asukkaiden kanssa sisäpihalle ulkoilemaan. 

Olin portsarina ovella keräämässä kaik' irronneet napit & nepparit ovirahaksi.

Asukas, jolla on toinen silmä sokea ja toisessa silmässä hyvin kapea-alainen putkinäkö

ajoi rollaattorilla vahingossa pikkuvarpaan yli 

ja seuraava tuli toinen asukas myös rollaattorin kanssa ja

kuiskasi ohi mennessään minulle; sano perkele se helpottaa.

Ihanaa vastavuoroista myötätuntoa!

 O'ou  ... taisipa olla melkoiset ilmeet minulla.

Se honka mänty petäjä, 

joka parkkiansa pudotti useammalta metriltä alas kevättalvella

on nyt tämän näköinen

ei tarvitse enää tarkata mitä sille tapahtuu.

Maisemaa  voi vielä sentään tarkata kullatun 

rautatieomenapuun rungon läpi kirjastoaukiolla.

Kotokaupungillamme oli 95v merkkipäivä 

ja taidemuseossa selkisi, jotta muutkin ovat pohtineet tätä sanontaa

 pidä silmällä.

taiteilija

Kehotus pidä silmällä, ettei maito kiehu yli.

Kuinka voi kuumaa kattilaa pitää silmällä, kun ei sitä voi edes käsissään pitää?

Arvaatkos kuinka siinä kävi?

Maito sihisi kattilanreunojen yli haisten halavatun pahalle.

Eipä laulattanut hellaa siistatessa: oi, jos oisit kultaseni soker'palanen.

Soker'palasia kyllä kului siistauksessa jokunen 

eikä ollut suu makeana vaan 

hyvinkin karvas oli maidon keiton jälkimaku.

Ruusuista ei ole ollut

opetella keittotaidon aakkosia kielikuvin höystettyinä.

Eikös olekin hieno nelivyöjäärä

 koppinen pitkillä tuntosarvilla.

Tuuli viheltää raollaan olenvan ikkunan välistä ja koivunsiemeniä sataa kuin lunta uusille kasvupaikoille.

Noh, sitä ihka omaa paikkaa se siemen tuskin löytää,

 kun koivun siemeniä on kuin kutteripurua joka paikassa.

Viel' ei ole talven aika 

vaan kesän yltäkylläisten värien.