Toiveiden täyttymys

Sunnuntaihan on mitä mainioin päivä toteuttaa 

toive, haave ja unelma.

Varsinkin, kun siihen on jo tehty etukäteisvalmisteluja.

XD akut ladattu ja hankittu lauantaimakkaraa sekä sämpylöitä.

Jokos arvannet mistä on kyse?

Pikku-ukko on kysellyt pitkin työputkea;

 mummu onkos sinun kamerasi mukana?

Saaden aina tylsän vastauksen;

ei ole tai ei nyt oteta sisällä kuvia.

Pikkuäidin kanssa päätimme järjestää ylläripylläri

 valokuvaus eväsretken metsään pikku-ukolle.

Yhdessä teimme retkieväät.

Pikku-ukko koehaukkasi yhdestä sämpylästä ...

ovatko ylen herkullisia ja myrkyttömiä XD.

Mummupa sipaisi yhden eväsleipien teko leivän murulle,

etteivät eväät ole syöty ennen kuin pääsemme mummun keittiöstä minnekään.

Menimmekin tällä kertaa toiseen metsään seikkailemaan Serlokin seikkailuja.

Johtolankoina syksyn merkit.

Jos oikein tarkasti katsot kuvaa näet vihjeen

kuvan vasemmalla puolen mihin metsään menimme.

Klikkaa kuva isommaksi ;o)

Horsman

röyhylöitä.

Todistettavasti yllä oleva kuva on mummun ottama.

Serlok'in todistusaineistoa.

Kesä on jo siinä vaiheessa,

 jotta seuraava sukupolvi

on saatava maailmalle tuulen mukaan.

Vai lähtevätköhän nämä uudelle kasvupaikalle nelijalkaisen ystävän turkin mukana?

Puunrunkopesä

on kuin valaan luuranko.

Selvääkin selvempi punainen

johtolanka

syksyn saapumiselle ovat herkulliset punaiset puolukat.

Jäkälä oli hyvin rapsakan kuivaa. Jokainen askel rapsas ja rusahti.

Kanervat eivät olleet milläänsikkään kuivuudesta

vaan kukkivat mettiäisille ruokaa.

Löysimme hyvin ujon heinäsirkan,

 josta emme kumpainekaan pikku-ukon kanssa saaneet kuvaa.

Se ponnisti ja loikkasi,

loikkasi uudelleen ... viel' kerran, jos toisenkin mennen matkoihinsa.

Me emme sinne voineet loikkia kameroidemme kanssa perässä,

kun kiitorata on kuin moottoritie sinne ei jalankulkija retkeilijä saa mennä.

 Kun äiti ja viel äidinäitikin sanoo on viisasta Serlokin se painaa lähtemättömästi mieleen.

Löytyi sieltä reunamalta jotain,

joka pysyi paikallaan.

Nämä kuuluvat vielä kesäiseen kesään siitä olivat samaa mieltä Serlok sekä mummu.

Jo löytyi

hyvä

eväspaikka.

Eväiden jälkeen olikikin sitten aika mennä

 kuvaamaan pitkällä putkella ja katselemaan

korpikentän

lentokoneita.

Tämä nykyisin ns.korpikenttä on ollut kotvan aikaa ykköskenttä.

Hmm ... onkohan jättiläinen

viskonut kiviä maisemaan vaihteluksi?

Kangasmaasto

on aika ykstotista.

On niin kuivaa

jotta sieni johtolangat

jäivät

näihin kolmeen vaivaiseen.

Paras aloittaa kotimatka,

kun Serlok

 väsyi ottamaan kuvia vuodenajan vaihtumisen todistusaineistosta.

Koskaan ei ole niin väsynyt, ettei jaksaisi ottaa kuvaa 

marjaluteesta

ja 

heinähukantoukasta lounaalla.

Serlok

löysi monta vuodenajan vaihtumisen johtolankaa.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä loppukesän päivistä täysin siemauksin!

Syksy on vasta sitten, kun se allakassa lukee ;o)