tiistai 30. huhtikuuta 2013

Sinne, tänne ja varsinkin tänne

Mimmi meni laulussa aamutuimaan uimaan,
mutta me isä-ukin kanssa kävellä lompsuttelimme ostosparatiisin Prismakauppaan.

Tuumailimme, jotta mennäänpäs torin läpi katsomaan mitä siellä on.

No pöh, siellä oli pottaattikauppias, kukkamyyjä ja ilmapalloihminen yksi jokaista sorttimenttiä.
Minä kummastelin näitä niukkuudenmarkkinoita.
Isä sitten ihmettelyn ääneen lausahti, jotta
klara Wappen, bara vatten.

Asia korjaantui Prismakaupassa. 
Siel' oli tavaranpaljoutta ja väkeä riittämiin.
Kauppakeskuksesta pois lähtiessämme harmiksemme havaitsimme, jotta sataa.
Olimme molemmat samaa mieltä siitä,
 että antaapi sataa ja läsksimme Jussinmäen laitaa pistelemään kotia kohden.
Torin laidalla tuli jo joitakuita raketa riemuksemme.
Kirjastoaukiolla sade yltyi kunnon kaatosateeksi.
Sihautin hampaiden välistä isälle; sinä ja sun bara vatten'isi.
Siinä vaiheessa, 
kun ulkomainos tuli tuulen mukana itsekseen vastaan ehdottelin taksin tilaamista.
Eipä isä laittanut hanttiin.

Heh'heh tulipa tilattua taksitolpalle taksi.
Onneksi tolpalla ei tarvinut kauaa patsastella, kun taksi tuli, 
mutta lititsimärkiä olimme.
Vajaan kilsan ajaa huristimme leuhkina kyytiläisinä ja kas' 
koti pihassa aurinko paistoi somasti niin kuin mitään myräkkää ei olisi kuuna päivänä ollut.

Ulkomuotomme ei ollut yhtä korea



kuin kiinanruusulla.

Kamppeet kuivamaan ja liputus oli kuin parhaimpana pyykkipäivänä.

Kuopus soitteli töistä kysellen onko meillä munkinpaisto vehkeitä.
Ei ole ja lupasin käydä ne hankkimassa.

Päiväkahvilla kyselin isältä, jotta lyöttäytyykö mukaan kauppareissulle Pyrhöselle.
Lyöttäytyi.

Pyrtsin ovelle kurvatessa tuli vilkaistua pohjostaivaalle o'ou mitkä pilvet.
Virnuilin saapuvasta sateesta johon isä heitti, 
soitat sitten soittamati korva luurilla sen taksin niin sade loppuu äkkiseltään.

Jep'jep kaupasta pois tullessa sataa ripsutteli.
Poliisiaseman kohdalla kuului vierestä isän kommentti;
oikein hän eilen sään ennusti, sadetta sinne ja tänne 
ja sade on osunut varsinkin tänne.
Kävellä pompottelimme mäkeä alas sateen jälleen kiihtyessä.

Reipas oli askel ja reippaamaksi pisti sadekin tahtia.
Isä totesi ettei aio enää minun kanssa ulos lähteä.
Jos aion viel' moista kysyä hän laittaa eteisenlattialle mahalleen maate jalat ovea kohden kuin 
Essi-koira.

En aio ehdotella kauppareissuja,
 jos jottain on uupelossa niin se haetaan vasta hyvän sään aikana.

Eikä yritetä koreilla Walpurin vermeissä



sateen ja paisteen välissä.

Toivotan sinulle

 


P.S nyt sataa ja paistaa yht'aikaa
;o) on ketun syntymäpäivä








perjantai 26. huhtikuuta 2013

Diggi-loo Diggi-ley

Päivät ovat hujahtaneet suit'sait' sukkelaan sitten viimeisen postauksen.

Yrjö sekä Markku menivät jo ja nyt odotellaan sitten sitä Walpuria.

Kun Yrjö auran pellolle kantaa, 
niin Markku käelle kielen antaa ja Walpuri on valmis kukkumaan.

Juu-u ja kevät on harpponut peninkulmasaappain reippaasti eteenpäin.

Pihan lumivallissa on vielä kokoa ja näköä



vaikka ja kuin.

XD vaikka tytär lumikasaa sitkeästi lasten keitellessä kuravelliä lapiolla hutkien madaltaakin auringonsäteiden sekä ves'sateen apulaisena.

Lumen sulaessa uusi elämä pukkaa esiin



intoa puhkuen maasta

tahi 



muusta kasvualustasta.

Tosin muuanna päivänä pikku-ukko huolestuneena kyseli liukurinsa perään ja milloin tulee uutta lunta,
jotta pääsisi liukumäkeen.

Lupailin hövelinä, jotta kyllä sitä lunta vielä tänä vuonna tulee lisää aivan varmasti.

Västäräkistä vähäsen totes taas pappa töissä.
Siinä me sitten nokat kiinni akkunassa seurasimme sen pyrähtelyä yhtäälle ja toisaalle
huokaellen, jotta tuonne pihalle kun vaan pääsisimme.
Aivan kuin johtajattaremme olisi sydämistämme lähteneet huokailut kuullut, kun iltapäivästä toi tilapäislukon puutarha-aidan porttiin.

Samaiselle papalle lupasin aamutoimissa, jotta opiskelija tulee lääkeluennonjälkeen vaatteet päällä osastolle ... papalla silmät suurenivat ... ja minä jatkoin;
Noh ei hän ole koskaan osastolla alasti nakuna ollut, mutta tulee ulkovaatteissa, jotta päästään sisäpihalle.

Ennen lomaahan 



työpäivät ovat varsimnaista hilipatirippania.

Kitupäivän aamutoimissa toinen pappa tuumasi työparilleni osoittaen minua; tämä rouva on digiloo.
Korvamato seurauksella heh'heh.

Aika sukkelaa sitä sai tänään kimaltamattomia valkoisia hummeleita toinen toisensa eteen pistellä.
10 aikoihin alkoi puhelin pirisemisestään piristä. 
puolilta päivin totesin likoille, jotta nyt hilpaisen hallintoon ennen kuin luuri kasvaa korvaan kiinni.
Takaisin kansliaan hulmutessa laitoin luurin kotvaksi taskuun  ...
TöTtÖrÖöRäÄ vappuviuhkatorvella ...
onneksi luuri oli taskussa ja riskinhallinta kesti tämän 
ehkei niin sulosointuisen fanfaarin XD.
Likat olivat nähneet oikein vaivaa tähän BöÖ'hön.
Kaks' istui "paperitöissä" keskittyneen näköisenä tietokoneilla ja 
tämä musikantti seistä tönötti torvineen kansliatuolilla "nurkan takana" näkymättömissä.

Jokainen osastomme tiimiläinen ottaa työnsä erittäin vakavasti.
Eikös vain?

Vakavasti ottaen saunavuoro lähenee leppeine löylyineen.

Loman ajan aion olla



taivaanrannan maalari

ja innolla nautin siitä mitä 



lumen alta löytyy.

Nauti sinäkin kevään yllätyksistä 
ja laske liukurilla, jos lumisade siihen suo mahdollisuuden!


























keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Knips' & knaps'

Jarilta saamani Naga Morich pääsi isompaan & lasitettuun savipottiin mullanvaihdon yhteydesä.
Se on kasvanut ja kukkinut koreasti siitä asti, kun kummipoika sen minulle toi.
Mutta sen ensimmäistäkään chilinpodia se ei ole kasvatellut.

Ka, minähän annoin saksien surutta laulaa



uhkeassa kasvustossa sen enempiä ihmettelemäti.

Juu-u hyvä se on rannalta neuvoa, kun vesillä on hätä
ja tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Arvaapas harmittiko,



kun hoksasin mitä olin parturoinut.
Knips'knaps'

Kysyin jo viisaammalta  neuvoa, mutta tehty mikä tehty.
Saksien viiltoa ei anteeksi saa.

Harmistuksissani noijuin tunteella kaik' sivistyssanat,
 jotta siinä olisi kuulolla olevalla satamajätkällä korvat palaneet kekäleiden punahehkuisina.

Mutta olipa onnenpäivä, kun chilille vettä tarjosin päivänä muuanna.



Mikäs se siellä lehtien lomassa luuraten piilottelee?
Oi,oi.

XD tätä minä sitten hellin ja hoivaan kuin sitä suurinta ja komeinta kruunun jalokiveä.

Konsa olemme näissä kukkapurkeissa niin vaihdetaanpas tässä toiseen.

Harmajia ja sateisia



ovat päivät olleet.

Sade on syönyt kiitettävästi kiinalaislasten puolesta lunta.
Enää on vain 25 cm täällä ilmatieteenlaitoksen mittausaseman mukaan lunta sen 50 cm:n sijaan.
Siis puolet on hujahtanut pois sateen mukana puf.

Kohta vihertävät muutkin



kuin torvijäkälät

ja 

PikkuArtturin 



junasukat.

Sukat ovat Nallen aloeverasta ja sukkien saajan äiti saa ne iha ite pesasta Artturin vaatteiden pesuaineilla niin langan aloeveraa säästellään.

Eilen näin ensimmäisen kiitäjän pörräämässä porrasvalon ympärillä.
Istahti lampunkuuppalle ja minä hakemaan kameraa.
Niinhän siinä kävi, 
jotta ähäskuti viel' muuan kunniakierros lampun ympäri ennen lentoa yön pimeyteen.

Tänään aamusella töihin mennessä kuulin ensi kerran tälle keväälle ;o) allekirjoittajalinnun laulua.
Esikoinen kerran kuvaili linnunlaulua, jotta se laulu loppuu kuin allekirjoituksessa.
Ai, mikäkös se lurittelija on?
Noh, puolikuun peippohan se. 
Kuuntelehan seuraavan kerran peiponliverrystä kynäilijän korvalla XD.

Ilahduinpa töistä tullessa parista lokistakin.
Vares taas ei.
Uljaasti räps'räps lennolla vares hätyytti liitäviä lokkeja pesämännynlarvan nurkilta pois.
Tälläkertaa vareksen sitkeys palkittiin ja lokit liisivä ja laasivat toisaalle pesäpuulta.

Pihallamme pilkistelevät lumikellot ...

Ihania ja värikkäitä



kevätylläreitä sinulle!









keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Huhtikuu humauttaa

heh'heh humauttaen männä pyhänä



ja maanantaina lunta.

(araucariasta riisutut lumihiutaleet)

Listantekijälle yön jälkeen aamurapsalla vinkkasin, jotta harkitsee näitä minun yövuoroja.
Hänellä nenänpää valkeni kuin olisi lämpöisessä yks'kaks' paleltuman saanut.
Minulla tuli hoppu jatkamaan, jotta ...
kun minä olen yövuorossa niin on aina sataa tupruttanut enempi ja vähempi lunta sieltä ensilumesta saakka. 
Yleensä vitin anti on ollut sitä luokkaa enempi.
Suvi lähenee, mutta jos nämä yövuorojen vanhat merkit paikkansa pitävät niin totisesti
viikko ennen ja viikko jälkeen Juhanin on sitä paljon puhuttua huonoa rekikeliä.

Pikku-ukko tosin totesi uudesta lumesta; nyt voi hiihtää.
Uusi lumi olikin hänelle mahdollisuus eikä negatiivinen juttu.

Silmä kovana olen koettanut tarkata



uutta viherrystä,

mutta tuota koriasti kimaltelevaa jäätä



kyllä piisaa.

Eipä heittäydytä kuitenkaan ihan toivottomuuteen.

Oikein, kun uteliaan nokkansa työnsi liki talon sokkelia
niin jopa löytyi kevään



ensiairut.

25.3.2012 seinänvierulla



Skillat porskuttivat vallan toiseen tahtiin.

Monarkkini on edelleen kellarissa talviteloilla ... huokaus.

Aamulla töistä tullessa vuode kutsui kuin seireeni merimiehiä karille.
Unihiekkaa oli ainaskin kilo per silmä.
Kuinka ihanaa olikaan painaa pää pielukselle ja käpertyä peiton alle.

Pding' silmäni aukesivat kuin 
muurahaisleijonan kuoppa huolettoman harha-askeleisen öttiäisen edessä.
Olin nukkunut ruhtinaalliset puol'toista tuntia.
Makasin sitkeästi peiton alla ja sitten ilman peittoa.
Uni ei tullut takaisin ja meni ihan väkisin makaamiseksi joten nousin kahvin keittoon.
Tuli keitettyä säpäkät sumpit.
Vettä olisi saanut olla enempi niin olisi ollut maukkaampi konsentraatti.
Oli oikeeta "herää pahvi nyt on tosi kyseessä" kahvia.

Läksin tuhtaillakseni tuohon lähikauppaan Pyrtsille hakemaan multaa.
Ostoskärryyn 2 X 12 litran multa jässäkkää.
Kassalla totesin myyjättärelle, jotta olen pulassa
(ja Pula on Kroatiassa siis pitkä olisi kotimatka)
jos multani eivät mahdu reppuun. 
Osu ja uppos onneksi. 
Hippasen reppu oli hankala heittää selkään, mutta ei sen paino tuntunut.
Noh, enpä olisi jäänyt kuulumisia vaihtamaan tunniksi tienposkeen, kyllä reppu sen verran painoi.
Enemmän muotoa kirveli,
kun kuopsautin kuomaan hiekotussepelin sirusen.
Eikä puhettakaan, jotta olisin sitä reppuselässä käynyt etukenossa kengästä pois ottamaan.
Siinä olisi käynyt hassusti ja tarvetta olisi ollut nokkapielessä laastarille.
Eikä se sirunen suostunut siirtymään kalvamattomaan paikkaan,
vaikka sitä yritin kopistella kuomassa.
Tiukka 500 m toispuoleista vyöhyketerapiaa jalkapohjaan.
Lakasulakasukonekin pöristeli jalkakäytävällä vastaan,
mutten jäänyt seisoksimaan rouvina tiensivuun vaan painoin ajoradalle kuin hirvi ja ylämäessä ohi.
Voi, jotta oli mukava ottaa kotona kenkä pois.
Tutasin konkreettisesti sen kuinka tukalaa on olla kivi kengässä.
Ei ollut pelkkää sana helinää, ei.

Taitaapi olla viisasta käydä kauhomaan tuota mustaa multaa purkkeihin
 muutoin tästä löpinästä tulee kilometrin pituinen. 

Kun ei siemeniä ei voi ulkosalla kylvää



niin ne voi laittaa makoisiin suihinsa.

Kiitokset Budapestin tuliaisesta esikoiselle!

Kyllä lehtisilmut vielä 



pulskistuvat ja hiirenkorville vihertyvät.

Olkaamme kärsivällisiä!
















perjantai 5. huhtikuuta 2013

Armotonta menoa

on tämä kevään eteneminen.

Onhan se sanonta; kuin jäitä polttelis.
Mistä saataisiin sellainen vapaaehtoisten joukko, joka kävisi jäitä polttelemaan?

Kaik' on vielä jään ikeessä



puolillepäivin saakka.

Pikku-ukko kertoi; 



autoin vähän kevättä.

Murunen kaivoi pöllöä esiin liki puolimetrisen hangen uumenista.
Jos kevät sitten jaksaisi sulatella loput jäät.

Hiihtokelit ovat vielä etelän Erkeilläkin



mitä mainioimmat.

Yllä olevaa kuvaa otin männä maanantaina polvillani ja hiihtäjätär suhati liukkaasti metsänpuolella olevaa mäkeä alas.
Lepikon uumenista kuului kysymys kävikö pahasti? 
Minä siihen vastaukseksi kailotin, kaikki hyvin.
 Menin iha ite polvilleni eikä minulla ole edes suksia.

Oli aivan mahtava hankikanto.
 Juuri sellainen mistä on päässyt nauttimaan joskus lapsosena.
Potkukelkalla olisi päässyt aukeat huimaa vauhtia oi,oi.

Harakan tavoin kuikuilin retkelläni suuntaan ja toiseen



mutta eipä vielä pälvipaikkoja näy.

Piilottelevat vielä kevätkukkaset



käpytikan tavoin kuten myös kusiaispesät
nietoksien alla.

Moottoritien idänpuoleisella törmällä
 voisi ehkä
 kenties urhea leskenlehti kukkien kurkotella
 kohden valoa sekä lämpöä iltapäivästä.

Moottoritien törmälle ei taida olla ihan viisasta mennä jalkahenkilönä astelemaan.
Joku kuitenkin ilmoittaisi, ei ole hirviaita pidätellyt



punareppuista eukonkääpää.

Pari sinivuokkoa löytyisi ihan etsimäti tarjoamaan valtionkyytiä.

Viel' ei ole aika uuden



kukkaloiston.

Heh'heh vielä on vanhassa vara parempi.
;o) 

Otetaanpas hitusen esille näitä
siipiveikkoja.

Sinitiainen on jälleen



valinnut peltisen pesäpönttönsä tontinnurkalta.

Oi'oi ja meillä on ekologinen herätyskello ja se herättää aikas'aikaisin.
Pitää huolen, jotta ne madot löytyvät juu-u.

Pääsiäismaanantaina petäjäin välissä välkähteli valkoista ...ihanaa ...
Joutseniako? Ehei vaan piskuinen parvi joitakuita lokkeja.
Hmm ... 
enpä taida olla suvella yhtä ilahtunut kauppatorilla näkemistäni lokeista ... 
luulen. 

Korempien kukkukkasien loistoa



odotellessa

namustellaan



xylitolia namupäivänä!