maanantai 26. toukokuuta 2014

Joulupukki matkaan jo käy

Aloitetaanpa ihan tavanomaisesta jutun juuresta eli säästä.

Ei ole edes kylmänkukka ollut kylmissään liki 30 asteen helteessä ei



Hiki se vaan helmeillen virtaa luomakunnassa juu-u.

Vaik' kuinka laittaisi suihketta kainaloon niin
antiperspirantista huolimatta sitä perspiroi suihkulähteen tavoin.
Noh, eipähän tarvitse miettiä toimiiko aineenvaihdunta vai ei ...
todistettavasti toimii.

Töissä on ollut opiskelijavaihdossa espanjalainen senjorita.

Pitihän meidän seniori brotherssien keksiä hänelle jokin 
loppuelämän mukana kulkeva kokemus ;o)

Olimme päivällistauolla ja minä läksin siitä vähin äänin 
hoitamaan tikusta asiaa niikuin ammattihenkiön tuleekin.

Juniorimpi senior brother ja senjorita porisivat mukavia taukotuvassamme,
kun Joulupukki kilikelloa helkyttellen ja oveen kävelykepillä kolkuttellen
kysellen 
onko täällä kilttejä lapsia?

Vastauksen oli: Oo Santa ...

Olihan siellä yksi,



joka pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa
ujostellen joulupukin syliin.
Neitokainen ei tohtinut istua iha oikiasti sylliin XD.

Nuor'neitonen oli ihan häkeltyneen liikuttunut ylläripylläristämme,

joten kannatti kiskoa n. +30 asteen lukemissa



koko kostyymi ylle.

Sattuipa samaan aikaan osastolle tulemaan yksi omainen,
joka totesi
hieman yllättävä asuste tähän aikaan.

Niin ... no joo ...



olihan se tietty hitusen yleiseen pukeutumiseen verrattuna
poikkeavaa.

Toinen tällainen, jota ei ihan het' uskois 
on se,
jotta kun meidän rapussa tuoksuu ruoka 
niin tuoksu on peräisin kahden nuoren miehen huushollista.

Kuopus ja kummipoika kokkasivat 



marokkolaista.
Kuopuksen kuva omasta annoksestaan.

Njams' herkkua ja lipoo huuliansa.
Kyllä mun kelpaa olla naapurina ;o).

Kihnuttaessani tänään töistä kotiin tuli osallistuttua 
vielä helteisen perspiroivaan urheilusuoritukseen.

Olin koirajahdissa.
Piskuinen ei voi tietää mitä sorttimenttiä oleva 
n. reilun rotan kokoinen koira oli päässyt maistamaan 
ns. aidan toisen puolen makeampaa & vihrempää eloa.
Siinä sitä sitten jahtasin ja usuttelin kohden omaa isäntää.

Toivoinpa siinä tiimellyksessä päässäni olevan meloonin puolikkaan 
olevan ihan ehtaa tavaraa 
eikä pyöräilykypärän.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin pikku piski pääsi/ajettiin kotipihaan.

Koreita ovat olleet nämä 



ukkosen makuiset



ehtoopilvet.

Mitäpä muuta voin toivotella 
kuin



virkeän vilpoisaa oloa
sekä antoisaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Jos sammakonpoika Erkkinä elää,

niin ruis Jaakkona helää.

Kello 16.10 Erkinpäivän lämpötila varjossa +24 tasan.
Eiköhän sammakonpojilla ole ihan mainiot oltavat,

vaikka sää tässä viileni



ja jumahti paikoilleen pariksi viikoksi.

Juu-u nokkansa, kun pisti



torpanovesta ulos

niin aina jostakin pilven pohjasta



riitti vettä ihan maahan asti muinakin päivinä
kuin Esterinä.

Mitä tässä postausten välissä on tapahtunut?
Noh, hihat on rullattu loman jälkeen
ja uutterasti sitä on paiskottu töitä sorvin ääressä.

Konsultoin kuopusta
pyörän matkamittarin asentamisesta päivänä muuanna.


N. 2 metriä



ergonomisessa työasennossa ;o)

Kuopus sanoi olevansa neuvoja ja minä saan iha ite tehä.
XD ehkä touhuni olivat kuin vilu ja nälkä olisivat taistelleet keskenänsä
niin kuopus ikään kuin itekseen otti tahtipuikon
ja pääsi näin huomattavasti vähemmällä.

ISO KIITOS kuopukselle!

Sain vielä ohjeistuksen kaupanpäälle.
Keskity sitten liikenteeseen äläkä siihen mittariin.
Varteenotettava viisautta juu-u.

Äitienpäiväkin tuli oli ja meni.

Rinsenssa



kaakkumaakarina

ja mummu hanslankarina kaakkulautasen pyörittäjänä.



Vallan vinhasti sai kaakkulautasta pyörittää uskokaa pois.

Vielä viimeinen



silaus sydämillä



niin maailman korein äitienpäiväkaakku oli valmis.

Ettäkö ei sen ensimmäistäkään kuvaa pikku-ukosta?
Niin vain kävi, jottei ennättänyt,
 ei mitenkään.

Äitienpäivän ohjelmakiemuroilla on omat kuviot jok'ikisessä perhekunnassa.
Meillä ensin syödään.
Ruokana tällä kertaa oli enon makanuunilaatikkoa just' sitä herkkuakin herkumpaa.
Jälkiruokana rinsenssan kaakkua.

Lupasin pikku-ukolle, jotta voi sadepäivän viihdykkeeksi pelata
pikku kakkosen pelejä tietokoneella.

Kääk' ja killin villat eihän se sivusto pelittänyt pelejä.
Piti vielä asia tarkistaa puhelimilla toimiiko vai ei.
Ei toiminut.

Tulipa siitä murhekiukku ...
Tahtoo pelata ...

Millä tästä murheen alhosta noustaan?
 XD 3 dl hillopurkillisella punaisia nappeja ja creme brulee vuoalla!
Siinäpä sitä on lääkettä kerraksensa.

Pelin nimi on nappikirppu. 
Auts' tässä kohden tunnen itseni niin naavaisen vanhaksi jotta
huokaus ja toinenkin ...
kakarana ollessa sitä pelattiin oman mummun ja 
kylästellessä muidenkin nappeja omistavien henkilöiden napeilla.

Pikku-ukko oli ensin hitusen epäileväinen mistä ihmeestä on kysymys.
Pianhan innostus iski kipinää pikku-ukkoonkin,
kun ensin isin kanssa muutaman napin sinkautimme ilmojen halki.
Eipä aikaakaan, kun punaiset napit viuhuivat pitkin 
mummulan köökin ilmatilassa kiihtyvässä määrin.

Rinsenssalla oli hinku piirrustamiseen.
Askarteluhuoneeseen ei mahtunut, kun helmitarjottimet peittivät askartelupöydän.

Köökin ovensuusta kuului ensin iloinen ääni tulen piiRRtämään.
Kotva hiljaisuutta ja hyvin paheksuvalla äänensävyllä
kuten vain voi hilikun kilikun 3-vuotias pikku emäntä 
kämmenet ylöspäin sanoa
mitä tämä on?

Eihän rinsenssa ennättänyt piirrustaa, 
kun hähen täytyi kerätä lattialta 
niitä ylt'ympäriinsä sinkoutuneita nappeja.

Suraavana oli köökin ovella eno kyselemässä mitä puuhaamme.
Pikku-ukko selitti innokkaana enolle miten peliä pelataan.

Voi rinsenssan ilmettä ...
mummu voi keksiä mitä tahansa,
mutta ENOKIN ottaa osaa hullutukseen
ai'ai.

Seuraavan kerran enon täytyy soittaa kitaralla kunnon tanssimusiikkia 
niin eiköhän osallistuminen nappikirppuun ole anteeksi annettu.

Osallistukaatte iloisiin askareisiin nauttien 

kevään etenemisestä 



kesää kohden!

P.S koto pääskyt ovat saapuneet.