torstai 30. kesäkuuta 2011

James Bond

on sitten salaperäinen kaveri 
pitäessään ystäviä ja kylänmiehiä jännityksen piinassa.

Eihän tässä voi muuta kuin oooootella.

Keli lämpesi hitusen liikaa miu mau mukkaa.

Pyöräileminen on ollut tyyliin sinne ja takaisin.

Eli kamera ei ole saanut juurikaan D-vitamiinia ja päivetystä pintaan.

Jotakin on sentään sattunut haaviin ;o)



sinisiipi hautuumaalla

ja 



nokkosperhonen kirjastoaukiolla.

Kävin katsastamassa Suomalaisen kirjakaupan palapeli tarjonnan,
joka oli surkea pienten ihmisten peleissä.

Sain kuitenkin kevennettyä lompuukia



tämän verran ;o).

Kirja on joskus ollut minulla lainassa kirjastosta, 
joten eipä tarvinnut empiä otanko vahi en.
Kirjassa on selkeästi tekniikat XD,
jotka kannattaa vilkaista ensin eikä vasta sitten,
kun homma on tupella ja sormi suussa.
Kuten minulla tavallisesti käy älynväläyksen saadessani.

Konsa sää on niin hikisen nihkeä eikä lanka kulje sormissa somasti niin on pitänyt keksiä muuta puuhaa askarteluboxissa.

Agatha Christien mukana matkalla Niilillä




mutta näitä



ei yön aikana vaihdettu aidoiksi jalokiviksi
kuten aidot helmet kirjan sivujuonessa vaihtuivat jäljitelmäksi.

Näihin pujotteluihin ei kirjan vinkkejä tarvinnut.
Esikoiselle vihreät ja tyttärelle vaaleanpunaiset.

Pitäisiköhän tehdä itsellekin setti sinisiä helmiä ... hmm.

Nauttikaa kesäkuun viimeisestä ehtoosta täysin siemauksin auringossa tahi varjossa!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Yötön yö

Juhannusaaton aamulla Mummu keräsi kimpsut & kampsut reppuun ja lähti
pikkuperheen luo Jussin viettoon.

Säätiedotus lupasi keljua säätä, mutta eipä voine moittia Jussin keliä.

Toppatakitta tarkeni hyvin eikä taivaalta tullut lunta, räntää, rakeita eikä edes vettä.
Tuulenhenkikin oli sopuisa.
Mikä oli ihmislasten nauttiessa suvenjuhlasta.

Eino Leino sen romanttisen runollisesti pännällä paperille piirteli, jotta



heilu keinuni korkealle



nythän on Juhannusilta ...

Isivävy grillasi herkullisen maukkaan päivällisen.
Kiitokset makoisista eineistä!
Mummun aie oli suunnitelma A: n mukaan saunoa kotona, 
mutta piankos ne suunnitelmat naisilla muuttunee ;o)

Polkaisin siis hakemaan kotoa saunavermeet.

Pikku-ukko ikuisti kuvataiteenmuotoon

sillä aikaa Juhannuksen 2011.

Poika otti siinä samalla hiukopalaa XD
Pikkuäiti kysymään; mitä sinä syöt?
Saaden pikaisesti napakan vastauksen ennakkoluulottomalta pojannassilta ... 
ököijää ...
Eli ötökkää.

Miesten saunavuoron aikana mummu paistoi muhkeita omenalettuja



pikku-ukon mielestä ne olivat



muumimamman pannukakkuja.

Lettukasan vähennyslaskun jälkeen



lautanen näytti tältä eli todistettavasti maukkaita.

Mummu vihtoi vastalla pikkuäidin ja
;o) massukin piti ropsutella taikasanoin 
älä tule paha vauva, tule hyvä vauva.

Totesimme tyttären kanssa, jotta täytyyhän uusioneitienkin tehdä Juhannustaiat.

Vastan viskomisen saunankatolle jätimme suosiolla poijes ...
en olisi elläissään saanut roikastua sitä vihtaa kaks'kerroksisen rivarin katolle & saunan kohdille.
Hieman siinä aprikoimme, jotta hitusen vaikeusastetta madaltaisimme ja viskoisin vastan puutarhavajankatolle.
Minä siinhen, jotta mitä ... unnoutettaan koko aatos,
kun se vasta lentäisi kuitenkin naapurinpuolen katolle.
Olisi siinä naapurille selittämistä, kun mummu kiipeäisi katolle ja konttailisi siellä ...
naapuri taatusti sillä kohden vilkaisisi kuitenkin kartiinien raosta.
Saisi siinä selitellä, jotta Juhannustaikoja tässä vaan ...

Yöttömään yöhön 



kuitenkin läksimme 



seitsemän keltaisen kukan jahtiin.

Hiljainen oli kotokylän raitti



joku sentään tuli vastaan.


Kellonviisarit olivat liikehtineet jo parin minuutin yli puolenyön,
joten oli mummun aika lähteä kotiin nukkumaan.

Paistinpannua en ottanut fillarinkoriin rikkomaan runollisen suviyön hiljaisuutta.

Viikolla väkertämäni työnimellä rapumerta
sai



toimittaa Juhannuskokon viran.

Juhlavaa Juhannuspäivää sinulle!




.


perjantai 24. kesäkuuta 2011

Keskikesänjuhla

nauttikaa siitä ja pitäkää toisistanne huolta.
Uimaan pelastusliivit yllä, sukellus pää edellä kypärä päässä ja
sepalus pidetään kiinni.
Autoillessakaan ei pidä kiiruhtaa niin pääseepi paremmin perille.


Yötön yö on taikojen aikaa ;o) olkaa myös leikkisiä!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kilpa-ajoa

On tässä lomalaisena tullut kuleksittua kera pyörän ja katseltua ojanpyörtäneitä.
En sentään ole kulkenut ahonlaitaa iliman paitaa.

Ojanpientareella




viihtyy tili'pi'täppi tei ... rölli

ötökätkin pitävät



luonnonkukista.

Koreilevaan sorttiin kuuluva



vaaleanpunainen siankärsämö.

Toissapäivänä sitten totesin, jotta Jussi lähestyy ja savipytty on vielä tyttärellä.
Noh, tietysti myös savipytyn sisälmys kukkakaupassa.
Multaa sentään oli kototarpeiksi, pussinpuolikas Plantagenin retkeltä.

Kävin tyttärellä vilikasemassa pytyn koon noi'ikkää silimämääräisesti.
Lähdin kihnuttamaan keskustaan, mutta ka' ukko makkaa pitkin kevyenliikenteenväylää.
Pitihän sitä tahtia himmata ja niin teki pari autoilijaakin tarkkaamaan tilannetta.
Kysäisin ukolta;onko kaikki hyvin ?
Vastaus oli; mä vähän kaaduin, ei tässä mitään.
Hitsi kaveri oli päissään kuin peikko.
Onneksi pääsi könköilemään ylös ja
matkanteko sujui kuin sujuikin lukuisilla sivuaskeleilla ittään ja länteen.
Eteenpäin meno ei ollut huimaa.

Hyppäsin pyöräni selkään ja mietiskelin mennessäni ...
miltähän näyttää, jos kaatuu paljon?
Vähän kaatumisessa on ketarat oikosenaan selällään kuin allakan tekijällä
jalkakäytävän laidast'laitaan.
Onneksi tuon enempi-vähempi miettimisen lomaan välähti,
jotta keittiössä on yksi ihan unneutunut pelakuu.

Piti ensin käväistä Ann-Liis'issä hankkimassa hieman huopaa ja nauhaa.
Sitten naapurin kukkakauppaan.
Hmm... siminen savipotti ja punainen pelakuu.
Siihen höysteeksi valkeaa ja sinistä niin ...
Nyt taitaa olla muodissa pönäkästi tönöttävät kukat.
Jo oli kukkaset tanakasti rivissä kuin sotilaat.
Ei lainkaan sellaisia huis' huis' kukkasia.
Siinä asiaa puntaroidessani katsahdin taivahalle.
Eipä siellä ollut leppoisia pilvilampaita vaan niitä tasapohjaisia mustialampaita.
Päätös tehty tsäp' yks marketta ja siniset lobelian raadot, kaksi kipaletta.
Lobelioista kukkakauppias tuumasi toivottavasti saat elpymään,
näistä ei voi hintaa ottaa.

Pika kihnutus takaisin tyttärelle potin hakuun.
Potti fillarin etukoriin ja viel' lujempaa kotiin.
Piti hitusen katsella möykkyistä asfalttia etten rymmyytä niin,
jotta pytty on mosaiikkina.
Kerkesin kotiin ennen pilveä,
mutta uhkaavana se lähestyi kuitenkin.
Pytty sai pikapesun ja multaa pottiin huis ja huis...
juu-u sen verran ennätin kasveja vilkaista, jotta pääsivät pottiin juuret alaspäin.
Ei siinä ennättänyt juurikaan asetella vaan homma oli ronskia toimintaa eikä hellää silkkihansikas tupsutusta.
Ukkonen heitti yhden vasaman ja mylvähti ...
ähäskuti, minä kiikutin multapussin seinänvierulle ja kipaisin muovipurkit roskiin.
Ihan en kotorappusille ennättänyt, kun pilvestä putosi pohja.

Tuloksena oli taidetta



nimeltään rätkäys.

Ehtoolla aukesi ukkosen urut uudelleen eikä jäänyt yhteen vasamaan.
Ryske ja rytinä pyöri likellä, muttei ihan nurkissa.

Tytär soitti, jotta onko meillä sähköt poikki.
Ei ollut, kerran paukahti niin, jotta poppikone meni hiljaiseksi.
;o) kuuntelin Lehtolaisen Rivo satakieli.
Meni juttu niin rivoksi, jotta sensuuri iski ;o)

Asettui tämäkin ukonilma aikanaan,
mutta mummulaan tuli iltapuurovieraita.

Karvaa ennen puolta yötä heräsin juuttaan moiseen ryminään ja suhinaan.
Oli pakko mennä luonnonnäytelmää seuraamaan kartanolle.
Taivaalta ei voi tulla vettä & rakeita alas enää vauhdikkaammin.
Salamat välähtelivät ja oli valoisaa kuin päivällä.
Kadut olivat jokina ja paikkapaikoin kuohuvina koskina.

Epävakaata keliä



niin onpa tullut vietettyä aikaa



askarteluboksissa.

Mummun tekotarpeet ovat vanhaa kamaa.
Vain "kyltti" huopa on ostettu tätä askartelua varten.

Kiitokset tyttärelle kaunokirjoituksesta!

Viihtyisää torstaita kaikille!

P.s tämä postaus on oikeastaan eilisen postaus, mutta jostain syystä en saanut kuvia liitettyä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Postiljoonin kosto ja Tarinan vastaveto

Tiedä häntä ovatko Itellallan postiljoonit keskustelleet, jotta
siellä eräässä talossa on ihan höyrypäinen muija,
joka istuu milloin alkuyöstä milloin aamuyöstä kahavikupin ja kameran kanssa 
ruusupuskan takana möröttämässä. 
Olokaapa varovaisia.

Ei riitä, jotta postiKusti kihnuttaa läpi tuulen ja tuiskun ympäri pikkukaupunkia
vaan laki & asetus on laittanut kesäkuun alusta heidät juoksemaan portaita ylös ja alas,
vaikka pstilaatikot ovat ensimmäisellä porrastasanteella.

Minä en ole vielä oppinut moiseen postiluukun käyttöön.

Eilen tupa oli ihan hiljainen.
Mikään masina ei ollut päällä ...
avonaisesta akkunasta vaan kuului ohi ajavien autojen hurina.
Sitten kuuluu hillitön thumpsaus ja metallinen kläpsäys ...
siinä meinasi mummulla riskinhallinta pettää ja pöksyt kastua huh, mitä tapahtui?
Täytyykö suojautua köökinpöydän alle, laittaa radio auki ja sulkea akkunat?

Postiljooni taisi antaa pudottamalleen puhelinluettelolle hippasen alkuvauhtia.

Moinasin asiaa tänään autossa tyttärelle ja ystävättäreni tyttärelle tuumaten, 
jokohan postiklämpsäykset on kälämpsäytetty.
Tytär totesi; tuolla postiljooni vasta pinnistelee mäkeä ylös.

Heitin seuraneiti ostokseni sisälle ja samantein olin lähdössä hankkimaan vessapaperia kaupasta.
( Miten ihmeessä se voi aina olla loppu?)
Kipaisin portaat alas alaovelle todeten sataa.
Niinpä kipaisin portaat ylös hakemaan talouspaperia ...
tottakai jätin oven apposen auki, ihan selälleen.
;o) ja hah olipa postiljoonille hitusen isompi potiluukku ...
vallan äänettömästi ol' postit eteisen matolla nättinä nippuna.

Aamulla läksin tyttärelle seuraneidiksi K-Rautaan.
Tytär osti muutaman arkin santapaperia,
mutta seuraneidin kuve keveni karvaa vajaalla 70 eurolla.

Löytyi vessanpytyn kansi halavalla, jopa oikean sävyinen sininen.
 30 % alennuksella, pakkohan ne Vilenit oli tehdä. XD
Myyjäsetä, kun oli paikalla niin kysäisin onkos teillä lavuaarinketjuja?
Kaveri lähti kuin hauki makkuulta astelemaan ja me hiliputimme perässä sen kuin ennätimme.

Oli liian nuori mies,
jottei tehnyt Loireja tikarappusten kanssa vaan ojensi ketjupussin kauniisti ranteen ojentaen.
Minä siinä pähkäilin palloketjun mittaa ...
riittääkö yks' vai onko viisaampaa hankkia kerralla kaks'.
Tytär ja myyjäsetä olivat hitusen äimän käkenä 
ja tytär esitti ihmettelyn sanallisen muotoon.
Mihin sinä niitä tarvit?
Kah, laitan työavaimet kiinni "hoitsun taskuun".
Mikähän sen nahkaisen läpyskän, missä ovat setti kyniä, sakset, viivotin yms. tarpeellinen, 
oikea nimi on?
Taitaa olla kynätasku.

Matto



näin upean sininen!
Eihän sitä sinne rautakauppaan voinut jättää.

Pikku-ukolle löytyi piskuiset työ/apumiehen rukkaset, somat ;o)

Pilvinen oli 
Jukolan maisema.

Tytär kajautti sitten; mummu tulepa jo autoon
siellä minä ojan pyörtäneellä tähtäsin 



ojakellukkaa ja hihkuin tullaan, tullaan.

Sateisia ovat



olleet




ensimmäisien




lomapäivien kelit.
Juur' ja juur' jaksaa ruusu taakkansa kantaa.

Juhannusruusun kukat ovat jo ihan riekaleina ....
huokaus.
Se siitä sitten tämän suven osalta porraspielessä.

Askarteluboxissa



olen 



viihtynyt kera vaaleanpunaisen kankaan.

Jep, vaaleanpunaiset ovat tyttärelle.

Nallen korvien kanssa tuuskasin,
kun eka korvilla se näytti ihan Nasulta.
En ole näihin toisiinkaan korviin täysin tyytyväinen, mutta ei sitä nallea voi iliman korviakaan jättää.

Jottei mene ihan flikkojen lällyksi tämä juttu ...
otimme ilon irti sateesta pikku-ukon kanssa.

Lätäkön läpi on niin ihana



hyppiä.

Anitan kanssa tapsit kohilleen
ja pakkauslaatikosta pikku-ukko kävi tarkastamassa asennuksen ...
sanoen mummu heittää.


Nyt on aika kaikkien kilttien mummujen lähteä 
Nukku-Matin purteen höyhensaarelle ...

namu unia!









sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Seitsemän tuntia onnehen ...

Ihan mukava ol' tällä kertaa ilta-aamukuvuorokeikaus renkutusveisu.

Olin jonkin sortin horteessa semmoset neljä tuntia vuorojen välissä.
Jep, en herännyt siihen, kun herätin sanoo dit'
vaan 
se sai tillittää äänenvoimakkuutta älämölöksi asti 
ennen kuin tajusin 
mistä kummasta on kyse . . .
täytyykö tuohon äänen reagoida?

Olo oli ihan



puhki!

Suviaamu ol' suloinen ja toden totta 7 tuntia onnehen 
eli loman alkuun XD.

Lomalainen voi nauttia



perhosen lailla pikkukesän 
vahvasta voimasta sekä päivien kauneudesta.

Orvokkien lailla sitä voi 



arkipurkista karata kesälaitumille kirmailemaan avojaloin.
;o) ehken ennätä sentään hankkimaan niitä lapsuuskesien vareksensaappaita kaupungissa.

Äitienpäivän enkelinsilimä



olkoon uusi 
äidin päivän kalenteri kartanolla.
Ei voi tietää milloin uusi pauva syntyy ja pikku-ukosta tulee isoukko.

Toivotan ruusuntuoksuista helluntaiehtoota kera heilan tahi iliman!





P.s tulevan Paavalin pitäisi olla kylymän ja kynttelin viimojen vihaiset.









torstai 9. kesäkuuta 2011

Pieniä poikia

JIHUU enää kaksi ja vain ainoastaan, kaksi klottipilleriä nieltävänä ! ! !

Kolme työpäivää meni enemmän ja vähemmän haahuillessa.
;o) tuli ne työtkin tehtyä, mutta kertyi enemmän askelia kuin tavallisesti.
Jos pää olisi ollut täydellä volyymillä mukana niin homma olisi edennyt
tuo tullessas ja vie mennessäs mentaliteetillä.

Mennäänpäs näihin poikiin ilman aasinsiltoja sekä hyppimäti sinne kukkaruukkuun.

Eilen aamulla töihin mennessä pönötti kadunreunassa vareksenpoika.
Oli kuin Lootin vaimo ens'alkuun, kun en het' huomannut arkajalkaa.
En sentään mennyt nokalleni, kun rempasin massani jarrun puolelle ...
töks'jarrutus, ei lähellekään sellaista arvokasta mummujarrutusta,
jossa nuttura eikä lierihatun lieri edes heilahda.

Kalajutuksi menee XD ...
paistoimme vareksenpojan kanssa särkeä kotvan silimästä silimiin
ja sitten se karaisi hurjan vareksenluontonsa tahi äiteen kutsu oli niin vaativa, jotta



ei auta muu kuin astella kadun yli.
Juu-u ja minun oli polkaistava pyörä liikkeelle, jotten myöhästy töistä.

Työpäivän jälkeen polkaisin sitten mummuilemaan.

Olihan sitä mummulla jo ISO ikävä pikku-ukkoa,
jos ikävä oli pikku-ukollakin.
Mummulaan ... oli pikku-ukko ennättänyt eräänkin kerran toiverikkaana ehdottaa.
Pikkuäiti siihen sanomaan, että mummu on kipeä ...
ja sitten pikkuinen etusormi oli noussut ylös saatesanoin Tejon pipi.

Uskotta varmaan ilman isompia prologejakin,
jotta otimme ajasta kaiken irti nauttien joka hetkestä.

Kaikella on aikansa jopa iltapesulla



ai, mummun tyyli iltapesussa on tällainen?
klikkaa kuvaa niin saat sinäkin nauttia iltapesusta XD

Juu-u



mikäs jottei

ja varpaiden pesu sujuu 



unohtamatta 



korvantakusia.

Mummu sai kuvatessaan mukavan viilentävän iltsuihkun.

Kameraa kuivatellessa sattui



alppiruusu linssiin.

Juhannusruusu




ei sitten piittaa allakasta lainkaan.


Tänä aamuna syhkäsin kirjastolle ja hmm ...
sitä eletäänkin kesäaikaa juu.
Onneksi en ollut nykimässä ovea jo tavanomaisesti kymmenen aikaan.
Pääkirjastolla on ollut kokeilu, jotta avaavat ovet jo 10.00,
mutta kirjojen palautus & lainaus ovat iha ite masinalla meiningillä ja
kirjastontädit ja -setä tekevät omia töitään.

Poistokirjoissa oli siistejä lastenkirjoja ja nehän oli ostettava.
Ha, löytyi myös lasten Kalevala ;o) 
ja sitähän pitää lukea hyvissäajoin ennen kuin tulee koulun pakkonakki Kalevala eteen.
Täytyy ensin ihan ite se lukaista, jotta tietää missä ritari- pahalainen- vaiheessa 
kirja kannattaa ottaa esille ruokkimaan mielikuvitusta.

Kirjastolta pyörällä alamäkeen huilaten hakemaan asidofilus piimää.
Jälleen jarrut kirskuivat ja pyörä nöyränä totteli jarrujen käskyä.

Räps räps, räps, sanoi kamera
ja uuden ostoskeskuksen rakennusmies kysyi; tiedätkö mitä kuvaat?
Totesin hänelle; toivottavasti en kuvaa Juhannuskokkoa
vaan pikkukaupunkimme puuntaju taideteosta.
Länsimurteella tuli takaisin heitto betonin kauneudesta.
Kotva siinä meni leukailessa hänen työtovereiden seistessä 
puol'ympyrässä kuin mieskuoro solon  taustalla.
Loppu kaneettina nikkasin hänelle silmää todeten ...
piankos minä käyn työmaajohtajan juttusilla sekä hakemassa kypärän sekä reippaanräväkän paidan/liivin
samalla kysäisten kulku- & kuvauslupaa betonimiesten työn ikuistamiseen.

Kaverit jatkoivat matkaa työmaalleen ... 
siinä pillejä pussiin laittaessani kuulin ...
olipa mahdoton suustaan repliikin.XD

Ai, mitä kuvasin



noh tätä

madamea



kesähameessaan.

Kaunista suvi-iltaa sinulle!



lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kitsas, pihi, saita, natku, itara, nuuka ...

Helatorstaina oli niin räjähtänyt olo



eikä lempeät vanhan kansan kotikonstit



enää



auttaneet.

Joten oli pakko lähteä kesken työpäivän lääkärin pakeille
hakemaan järeämpia aseita.

Niinpä niin, olin jemmannut sitä noin kuukausi sitten ollutta lentsua,
jossain limakalvojeni uumensissa.
Ja minähän en tautiani poijes anna meiningillä.
Sille parhaiten tuon pöpön häätäjätropille olen allerginen ja se edellinen kuuri oli siis liian lyhyt.

Noh, nytpä sitten jyllääpi vanha ja uusi lentsu samaan aikaan.
Lääkäri kyseli minkä kuurin sain viimeksi, johon minä totesin;
jotten osaa puolaa. Siinä topin nimessä oli aivan liikaa konsonantteja alussa.
Samaa konsonantti troppia sain nytkin,
mutta sellaisen satsin,
jotta lääke tappelee pöpöjä vastaan noin kuukauden.

Jep, ensin ne hevosen pillerit pitää tietysti saada sihtikurkun niellyksi!
Sitäpä reippaan kellanoranssia pilleriä tuijottelen
kuin käärme kania
ja koetan ottaa siitä niska otteen jo ennen kuin sen suuhuni laitan.

Uh, eilisaamun troppi oli hyvin ilkeä.
Nielu on vielä niin turvonnut ja arka ettei se pilleri meinannut millään osua röörin päähän.
Sitten pälkähti päähän, jotta olenhan kuin eräs mummo töissä, joka pyörittelee kapselia suussaan kuin makustelisi herkullista karamelliä.

Purskahdin nauramaan sitten yskimään ja troppi oli pakko ottaa pois suusta pyörimästä,
mutta en jemmannut sitä kuitenkaan kukkaruukkuun vaan edessä oli uusi henkinen valmistautuminen suoritukseen.

Kuopus katseli tänä aamuna tätä pillerin nielaisemiseen valmistautumista ja ilme oli sen sorttinen,
jotta kannatta laittaa se troppi suuhun eikä katsella sitä pöydällä.


Toivottavasti saan tropit päivä päivältä helpommin nielaistua
ja ei tarvitse kauaa trööttäillä nokkaroitteihin.

Niveliä ja lihaksia kolottaa,
mutta ei sitä jaksa ihan ympäripyöreitä päiviä maatakkaan.

Esikoisen pupun olin ommellut ennen kuin lentsu alkoi irvistellä,



mutta hattu ja housut pupulta puuttuivat.

Pupun kroppa on pikkuäidin paidasta, korvan sisäpuoli Mimmun t-paidasta 
ja hattu & pöksyt vanhasta verhosta. 

Joskus kansakoulussa tehdystä neulatyynystä



on fyllit hävinneet aikain saatossa jonnekin

ja näpersin uuden pulskemman



vanhaan kahavikuppiin.

Huokailuttaa ... milloinkahan sitä on 



jykevä ja valoisa olo?

Nyt lähden pots'lojo sohvalle apinapeiton alle ja

toivotan riskiä oloa ja kesäistä viikonloppua kylässäkävijöille!