Postiljoonin kosto ja Tarinan vastaveto

Tiedä häntä ovatko Itellallan postiljoonit keskustelleet, jotta

siellä eräässä talossa on ihan höyrypäinen muija,

joka istuu milloin alkuyöstä milloin aamuyöstä kahavikupin ja kameran kanssa 

ruusupuskan takana möröttämässä. 

Olokaapa varovaisia.

Ei riitä, jotta postiKusti kihnuttaa läpi tuulen ja tuiskun ympäri pikkukaupunkia

vaan laki & asetus on laittanut kesäkuun alusta heidät juoksemaan portaita ylös ja alas,

vaikka pstilaatikot ovat ensimmäisellä porrastasanteella.

Minä en ole vielä oppinut moiseen postiluukun käyttöön.

Eilen tupa oli ihan hiljainen.

Mikään masina ei ollut päällä ...

avonaisesta akkunasta vaan kuului ohi ajavien autojen hurina.

Sitten kuuluu hillitön thumpsaus ja metallinen kläpsäys ...

siinä meinasi mummulla riskinhallinta pettää ja pöksyt kastua huh, mitä tapahtui?

Täytyykö suojautua köökinpöydän alle, laittaa radio auki ja sulkea akkunat?

Postiljooni taisi antaa pudottamalleen puhelinluettelolle hippasen alkuvauhtia.

Moinasin asiaa tänään autossa tyttärelle ja ystävättäreni tyttärelle tuumaten, 

jokohan postiklämpsäykset on kälämpsäytetty.

Tytär totesi; tuolla postiljooni vasta pinnistelee mäkeä ylös.

Heitin seuraneiti ostokseni sisälle ja samantein olin lähdössä hankkimaan vessapaperia kaupasta.

( Miten ihmeessä se voi aina olla loppu?)

Kipaisin portaat alas alaovelle todeten sataa.

Niinpä kipaisin portaat ylös hakemaan talouspaperia ...

tottakai jätin oven apposen auki, ihan selälleen.

;o) ja hah olipa postiljoonille hitusen isompi potiluukku ...

vallan äänettömästi ol' postit eteisen matolla nättinä nippuna.

Aamulla läksin tyttärelle seuraneidiksi K-Rautaan.

Tytär osti muutaman arkin santapaperia,

mutta seuraneidin kuve keveni karvaa vajaalla 70 eurolla.

Löytyi vessanpytyn kansi halavalla, jopa oikean sävyinen sininen.

 30 % alennuksella, pakkohan ne Vilenit oli tehdä. XD

Myyjäsetä, kun oli paikalla niin kysäisin onkos teillä lavuaarinketjuja?

Kaveri lähti kuin hauki makkuulta astelemaan ja me hiliputimme perässä sen kuin ennätimme.

Oli liian nuori mies,

jottei tehnyt Loireja tikarappusten kanssa vaan ojensi ketjupussin kauniisti ranteen ojentaen.

Minä siinä pähkäilin palloketjun mittaa ...

riittääkö yks' vai onko viisaampaa hankkia kerralla kaks'.

Tytär ja myyjäsetä olivat hitusen äimän käkenä 

ja tytär esitti ihmettelyn sanallisen muotoon.

Mihin sinä niitä tarvit?

Kah, laitan työavaimet kiinni "hoitsun taskuun".

Mikähän sen nahkaisen läpyskän, missä ovat setti kyniä, sakset, viivotin yms. tarpeellinen, 

oikea nimi on?

Taitaa olla kynätasku.

Matto

näin upean sininen!

Eihän sitä sinne rautakauppaan voinut jättää.

Pikku-ukolle löytyi piskuiset työ/apumiehen rukkaset, somat ;o)

Pilvinen oli 

Jukolan maisema.

Tytär kajautti sitten; mummu tulepa jo autoon

siellä minä ojan pyörtäneellä tähtäsin 

ojakellukkaa ja hihkuin tullaan, tullaan.

Sateisia ovat

olleet

ensimmäisien

lomapäivien kelit.

Juur' ja juur' jaksaa ruusu taakkansa kantaa.

Juhannusruusun kukat ovat jo ihan riekaleina ....

huokaus.

Se siitä sitten tämän suven osalta porraspielessä.

Askarteluboxissa

olen 

viihtynyt kera vaaleanpunaisen kankaan.

Jep, vaaleanpunaiset ovat tyttärelle.

Nallen korvien kanssa tuuskasin,

kun eka korvilla se näytti ihan Nasulta.

En ole näihin toisiinkaan korviin täysin tyytyväinen, mutta ei sitä nallea voi iliman korviakaan jättää.

Jottei mene ihan flikkojen lällyksi tämä juttu ...

otimme ilon irti sateesta pikku-ukon kanssa.

Lätäkön läpi on niin ihana

hyppiä.

Anitan kanssa tapsit kohilleen

ja pakkauslaatikosta pikku-ukko kävi tarkastamassa asennuksen ...

sanoen mummu heittää.

Nyt on aika kaikkien kilttien mummujen lähteä 

Nukku-Matin purteen höyhensaarelle ...

namu unia!