Kilpa-ajoa

On tässä lomalaisena tullut kuleksittua kera pyörän ja katseltua ojanpyörtäneitä.

En sentään ole kulkenut ahonlaitaa iliman paitaa.

Ojanpientareella

viihtyy tili'pi'täppi tei ... rölli

ötökätkin pitävät

luonnonkukista.

Koreilevaan sorttiin kuuluva

vaaleanpunainen siankärsämö.

Toissapäivänä sitten totesin, jotta Jussi lähestyy ja savipytty on vielä tyttärellä.

Noh, tietysti myös savipytyn sisälmys kukkakaupassa.

Multaa sentään oli kototarpeiksi, pussinpuolikas Plantagenin retkeltä.

Kävin tyttärellä vilikasemassa pytyn koon noi'ikkää silimämääräisesti.

Lähdin kihnuttamaan keskustaan, mutta ka' ukko makkaa pitkin kevyenliikenteenväylää.

Pitihän sitä tahtia himmata ja niin teki pari autoilijaakin tarkkaamaan tilannetta.

Kysäisin ukolta;onko kaikki hyvin ?

Vastaus oli; mä vähän kaaduin, ei tässä mitään.

Hitsi kaveri oli päissään kuin peikko.

Onneksi pääsi könköilemään ylös ja

matkanteko sujui kuin sujuikin lukuisilla sivuaskeleilla ittään ja länteen.

Eteenpäin meno ei ollut huimaa.

Hyppäsin pyöräni selkään ja mietiskelin mennessäni ...

miltähän näyttää, jos kaatuu paljon?

Vähän kaatumisessa on ketarat oikosenaan selällään kuin allakan tekijällä

jalkakäytävän laidast'laitaan.

Onneksi tuon enempi-vähempi miettimisen lomaan välähti,

jotta keittiössä on yksi ihan unneutunut pelakuu.

Piti ensin käväistä Ann-Liis'issä hankkimassa hieman huopaa ja nauhaa.

Sitten naapurin kukkakauppaan.

Hmm... siminen savipotti ja punainen pelakuu.

Siihen höysteeksi valkeaa ja sinistä niin ...

Nyt taitaa olla muodissa pönäkästi tönöttävät kukat.

Jo oli kukkaset tanakasti rivissä kuin sotilaat.

Ei lainkaan sellaisia huis' huis' kukkasia.

Siinä asiaa puntaroidessani katsahdin taivahalle.

Eipä siellä ollut leppoisia pilvilampaita vaan niitä tasapohjaisia mustialampaita.

Päätös tehty tsäp' yks marketta ja siniset lobelian raadot, kaksi kipaletta.

Lobelioista kukkakauppias tuumasi toivottavasti saat elpymään,

näistä ei voi hintaa ottaa.

Pika kihnutus takaisin tyttärelle potin hakuun.

Potti fillarin etukoriin ja viel' lujempaa kotiin.

Piti hitusen katsella möykkyistä asfalttia etten rymmyytä niin,

jotta pytty on mosaiikkina.

Kerkesin kotiin ennen pilveä,

mutta uhkaavana se lähestyi kuitenkin.

Pytty sai pikapesun ja multaa pottiin huis ja huis...

juu-u sen verran ennätin kasveja vilkaista, jotta pääsivät pottiin juuret alaspäin.

Ei siinä ennättänyt juurikaan asetella vaan homma oli ronskia toimintaa eikä hellää silkkihansikas tupsutusta.

Ukkonen heitti yhden vasaman ja mylvähti ...

ähäskuti, minä kiikutin multapussin seinänvierulle ja kipaisin muovipurkit roskiin.

Ihan en kotorappusille ennättänyt, kun pilvestä putosi pohja.

Tuloksena oli taidetta

nimeltään rätkäys.

Ehtoolla aukesi ukkosen urut uudelleen eikä jäänyt yhteen vasamaan.

Ryske ja rytinä pyöri likellä, muttei ihan nurkissa.

Tytär soitti, jotta onko meillä sähköt poikki.

Ei ollut, kerran paukahti niin, jotta poppikone meni hiljaiseksi.

;o) kuuntelin Lehtolaisen Rivo satakieli.

Meni juttu niin rivoksi, jotta sensuuri iski ;o)

Asettui tämäkin ukonilma aikanaan,

mutta mummulaan tuli iltapuurovieraita.

Karvaa ennen puolta yötä heräsin juuttaan moiseen ryminään ja suhinaan.

Oli pakko mennä luonnonnäytelmää seuraamaan kartanolle.

Taivaalta ei voi tulla vettä & rakeita alas enää vauhdikkaammin.

Salamat välähtelivät ja oli valoisaa kuin päivällä.

Kadut olivat jokina ja paikkapaikoin kuohuvina koskina.

Epävakaata keliä

niin onpa tullut vietettyä aikaa

askarteluboksissa.

Mummun tekotarpeet ovat vanhaa kamaa.

Vain "kyltti" huopa on ostettu tätä askartelua varten.

Kiitokset tyttärelle kaunokirjoituksesta!

Viihtyisää torstaita kaikille!

P.s tämä postaus on oikeastaan eilisen postaus, mutta jostain syystä en saanut kuvia liitettyä.