Kitsas, pihi, saita, natku, itara, nuuka ...

Helatorstaina oli niin räjähtänyt olo

eikä lempeät vanhan kansan kotikonstit

enää

auttaneet.

Joten oli pakko lähteä kesken työpäivän lääkärin pakeille

hakemaan järeämpia aseita.

Niinpä niin, olin jemmannut sitä noin kuukausi sitten ollutta lentsua,

jossain limakalvojeni uumensissa.

Ja minähän en tautiani poijes anna meiningillä.

Sille parhaiten tuon pöpön häätäjätropille olen allerginen ja se edellinen kuuri oli siis liian lyhyt.

Noh, nytpä sitten jyllääpi vanha ja uusi lentsu samaan aikaan.

Lääkäri kyseli minkä kuurin sain viimeksi, johon minä totesin;

jotten osaa puolaa. Siinä topin nimessä oli aivan liikaa konsonantteja alussa.

Samaa konsonantti troppia sain nytkin,

mutta sellaisen satsin,

jotta lääke tappelee pöpöjä vastaan noin kuukauden.

Jep, ensin ne hevosen pillerit pitää tietysti saada sihtikurkun niellyksi!

Sitäpä reippaan kellanoranssia pilleriä tuijottelen

kuin käärme kania

ja koetan ottaa siitä niska otteen jo ennen kuin sen suuhuni laitan.

Uh, eilisaamun troppi oli hyvin ilkeä.

Nielu on vielä niin turvonnut ja arka ettei se pilleri meinannut millään osua röörin päähän.

Sitten pälkähti päähän, jotta olenhan kuin eräs mummo töissä, joka pyörittelee kapselia suussaan kuin makustelisi herkullista karamelliä.

Purskahdin nauramaan sitten yskimään ja troppi oli pakko ottaa pois suusta pyörimästä,

mutta en jemmannut sitä kuitenkaan kukkaruukkuun vaan edessä oli uusi henkinen valmistautuminen suoritukseen.

Kuopus katseli tänä aamuna tätä pillerin nielaisemiseen valmistautumista ja ilme oli sen sorttinen,

jotta kannatta laittaa se troppi suuhun eikä katsella sitä pöydällä.

Toivottavasti saan tropit päivä päivältä helpommin nielaistua

ja ei tarvitse kauaa trööttäillä nokkaroitteihin.

Niveliä ja lihaksia kolottaa,

mutta ei sitä jaksa ihan ympäripyöreitä päiviä maatakkaan.

Esikoisen pupun olin ommellut ennen kuin lentsu alkoi irvistellä,

mutta hattu ja housut pupulta puuttuivat.

Pupun kroppa on pikkuäidin paidasta, korvan sisäpuoli Mimmun t-paidasta 

ja hattu & pöksyt vanhasta verhosta. 

Joskus kansakoulussa tehdystä neulatyynystä

on fyllit hävinneet aikain saatossa jonnekin

ja näpersin uuden pulskemman

vanhaan kahavikuppiin.

Huokailuttaa ... milloinkahan sitä on 

jykevä ja valoisa olo?

Nyt lähden pots'lojo sohvalle apinapeiton alle ja

toivotan riskiä oloa ja kesäistä viikonloppua kylässäkävijöille!