torstai 24. helmikuuta 2011

Matti kuuman kiven avantoon pudottaa

Kevät-Matti pitkän partans' kans' 



lapsia seinälle venyttää.

Tämä parta on tosin ihan hankeen kasvatettu ;o)
Vielä ei viherrä



hiirenkorvat



vaan puissa on värityksenä ihan muita hauskuuksia.

Kävelylle lähtiessä



säteet 



leikkivät ja 



kisailivat kirkkaasti.

Kotiinpäin astellessa



aurinko oli jo laskemassa



ja sävytti



maiseman vaaleanpunaisen kautta oranssiksi



ja huokailtavan kauniiksi.

Isä tuli eilen kyläilemään ja tämä vähä vapaa-aika työvuorojen välissä menee hänen kanssaan seurustellessa.

Matti lupailee keväänkorvaa joten nautitaan siitä mitä Matilla on tarjottavana.
Noh, Mattihan voi pistää vielä seitsemän lakkia kannon nokkaan, joten pyrytystäkin voip' olla tulossa ja lumenluonti hommia edessä.

torstai 17. helmikuuta 2011

Rytmin siirtoja ja elämä palasina

Otsikkosta tuli hitusen raflaavampi kuin arkitodellisuus ;o)

Talviloma viikot ovat käsillä töissä ja ilta-aamu keikauksilla on elämää eletty ja hitusenkin,
kun on ollut luppoaikaa niin esikoisen palapeiton palasia olen koukkinut.



Hänen syntymäpäivä sen kun lähenee päivä päivältä.

Ulkoilukin on jäänyt suoraa töihin ja kipi kapi kotiin takaisin näissä reippaissa pakkasissa.
Eipä jää helmikuu kovinkaan paljoa maaliskuulle velkaa toivon.

Viime lauantaina sentään kävimme pikku perheen kanssa torilla.
Läksimme torilta kauppaan, kun aikuiset olivat tönkköjäässä.

Kaupan edustalla oli onni ja autuus



ihka oikia pii-paa ja mukava ensihoitajasetä,
joka avasi jopa ikkunan ymmärtäväisesti pikkuihailijalle ja isille.
Tiistaiaamuna oli liukasta liikehdintää, kun etelän Erkitkin pääsivät tuta - 28 asteen pakkasen sekä talven uhman.
Pukkareilla heräsi keskustelu toppahousujen esteettisyydestä XD.

Heitin keskusteluun kommentin omista toppapöksyistä, 
jotta ovat kuopuksen vanhat niiltä ajoilta, kun hän oli yhtä lyhyt kuin minä.

Pitäisköhän niitä hieman tuunailla napeilla, helmilla & huopakukkasilla Tarinan näköisiksi pakkasen liki estäjiksi?
Hmmm ... ei ihan paha aatos ;o)

Sisäolentona, kun on tullut oltua niin olen katsellut tuota nimetöntä.

Tuo kuriton nimetön



valtaa



elintilaa,



mutta saksimiseen en ole vielä ryhtynyt.

Multa sille pitää vaihtaa tässä kevään korvalla ja luulen ma, 
jotta silloin taitaapi tulla pistokkaita jonkin verran, kun sitä seiniltä ja ties minkälaisilta korkkiruuvikierteiltä keräilen alas köökini maallisista & aineellisista kiipeilytelineistä.

Kummituskoivussa



on komioita



jääpuikkoja.

Jep, akkunasta kuvattuja.
Ei juontunut mielen viereenkään lähteä ulos testaamaan sormien ja kameran kylmänkestävyyttä.

Jääpuikot




ruusussa ja villiviinissä



olen sentään kuvannut vallan ulkoakäsin.

Tässä mietiskelin milloinkahan se on otollisin aika leikata ruusuja.
Enpä ole moista tehnyt ennen.
Ai, kui?
Noh, rusakot ovat tavallisesti suorittaneet ihan omia aikojaan tämän ruusujen leikkaamisen.




Tämän porraspielen ruusun leikkaus on kuin bonsaipuun nips'naps', jos se pitää het'kohta tehdä.

Kannoin vanhainkodilta kassillisen nostalgiaa



muuton tieltä.

Kuopus hinkusi kamariinsa yllätyksellisesti nuo ruusukaiset kartiinit.
Tuumasin mikä jottei, jos kartiinissa pituus piisaa.

Kyllä molemmille kuoseille uusiokäyttö löytyy, jos eivät pysty & kykene toimittamaan vanhaa virkaansa.

Toivotan kaikille kyläilijöille



onnellista eloa ja oloa!



maanantai 14. helmikuuta 2011

tiistai 8. helmikuuta 2011

Helmikuun hellät tuulet

maaliskuulla maksetaan.

Maaliskuulla on jo melkoinen määrä saatavia, eikä helmikuuta olla vielä päästy pitkälle.

Mittari näyttää kiikun'kaakun pakkasta ja pyrytys on hyvin märkää.

Sama ratanäkymä kuin edellisessä postauksessa



näkyvyys on hippasen pidemmälle, vaikka harmajaa on.
Orava oksalla käpälät vattanpäällä



kuin riittävästi kahvia saaneella pastorilla.

Jääpuikkoja sekä vesipisaroita



villiviinissä.

Helmikuisia



jäähelmiä.

Kuurakiteitä



ihastuttavana glamouresirippuna.

Pyryn harmauteen väriä



tulpaaneilla.

Ihan pikkasen vaan



piti kameran kanssa leikkiä ;o)

ja suut makiaks'



sano Marja Tyrni.

Tein elämäni ekan juustokaakun ja sehän oli vielä ihan makoisaa  ...
eli vallan syötävää.

Pirteää pyrypäivää ja mukavia askareita kaikille kylässäkävijöille!

torstai 3. helmikuuta 2011

Lomakelejä laidasta laitaan

niin eipä hipiä pääse palamaan ;o) eikä rypistymään, kun ei kaiken aikaa alati aurinko paista.

Eilinen ulkoilukeli



ei innostanut kovin pitkälle tallustukselle



lopuksi räntälöntit olivat tennispallon kokoisia.

Tämä päivä oli sitten hipiän kosteutuksesta huolehtivaa



kunnon hernerokkasumu.

Täytynee kuvata sama maisema huomenna uudelleen, jos näkyvyys on parempi.

Harmaus on hiipinyt kaikkialle



eikä hiirenkorvista ole tietoakaan.

Tuumasin ajukopassani, jotta taidanpa marssia kokolailla suoraan kirjastoon
sen isompia kruisailuja & kursailuja pikkukaupunkimme kaduilla kierrellen.

Kirjastosta sitten Prismakauppaan hyllyjenväli rallia harrastamaan.

Ai, kauppalappu ? Pitäisikös sellainen olla mukana ? 

Kristallin kirkas aatos nytkähti mieleen ja lähdin kuin hauki makkuulta kärryn kanssa eteenpäin...
ja tuon aatoksen kesto oli kuin kolibrin siivenisku ...
seuraavaksi matkan teko tyssäsi kuin seinään ja nauru pääsi.
Vastaan eli ohitseni tuli rouva, joka katsoi pikkasen pitemmällä silmäyksellä hihitystäni.
Tuumasin, jotta unneutui miksi höökillä tänne hyökkäsin ja rouva siihen vastasi, jotta hänen täytyy palata ihan alkuun, kun sipulit unohtui.

Pyörähdin todella kehnoksi käyneellä lankaosastolla ja pari kerää mukaan, kun ne jämälangat loppuu XD (lankakeristä värinäyttet alempana), 
nappasin pikku-ukolle muovisia kristallilasin näköisiä ritari Arthurin laseja kärryyn.
Sitten viipotinkin jo kohden kassoja, mutta pitihän sitä siemmenpussihyllyköllä jarruttaa katsastamaan tarjonta.
Jopa syttyi vintissä valo, kun näin tillinsiemenpussin.
Hihkaisin; se oli kala!
Täyskäännös ja rynnäköllä eteenpäin kuin hakkapeliitta ...
sipulirouva tuli siinä vastaan ja hihkasin hänelle, jotta unneutunut oli kala ja muistui mieleen tillinsiemenistä.
Hän vuorostaan nauroi jo hukanneensa ostoskorinsa sipuliretken jälkeen, kun muisti omenat.
Totesin hänelle, jotta täytyyhän sitä muutama kunniakierros tehdä saadakseen rahallensa vastiketta.
Rouva huokasi, kaupassa käynti kuluttaa huiman määrän kaloreita.

Olisi kiva joskus päästä katsomaan näitä kauppojen turvakamerafilmejä kuinka ihmiset kaakottavat ees'taas
kuin maalimanlopun edellä hyllyjen välillä.
Kyllä varmaan on sellainenkin ihmisrotu, joilla on kauppalappu ja etenevät kaupassa suoraviivaisesti kuin hyökkäysvaunu eteenpäin.

Kala kalaa eli sellaista kokonaista kalaa siellä ei ollutkaan, pöh.
Sanon, jotta sarvipää näitä kauppakeskusten remotteja! 
Juu-u oli kuitenkin orkideamultaa ja sehän on melkeistään sama asia vai?

Pistelin jo kotiin päin hyvällä kuormakamelin tahdilla, kun jälleen uusi aatos putkahti mieleen ...
niitä kertakäyttösiä oluttuoppeja tarttisin.
Joutsen oli vielä kiinni ja mitä lie olisi baarimikko aatellut tilauksestani...
viisi tyhjää kertakäyttötuoppia kiitos!
Kaarsin kukkakaupan kautta, mutta eipä ollut valikoimissa kertakäyttöstä kamaa
vain lasisia potteja.

Oli siellä hippasen suolaisen hintainen 



ihanuus



mutta tuumasin mielessäni, jotta rahansa voipi hassata hölömemminkin.

Kilauta kaverille ja tälläerää tyttärelle.
Kysäisin; mielikuva olis, jotta häissä oli kertakäyttö oluttuoppeja, johon tytär vastasi kyllä oli.
Eli autotallin aarteita kauhomaan joku päivä niin ei tarvitse käydä baarimikon hermonpäälle.

Kaupunkilaishiiri



on kuitenkin ollut yöjalassa.

O'ou



aika aikaa kutakin sano akka, kun kävellessä kusi
ja virkkuukoukullakin näämmä koukitaan mitä koukitaan.

Ensi hölmistyksen jälkeen näin koukun pätkän rintarossina XD
Täytyy kaartaa Anna-Liisan kautta joku ulkoiluretki.

Oxaliskin 



vihjailee kevään kolkuttelevan ovella.

Töissä on nurkkien raivaus menossa, kun vanhainkotimme muuttaa uudisrakennukseen.
Olkoon tuo prologi ;o)

Tässä taannoin olin saunatonttuna ja yläkerran hoitsu tuli saunalle haluanko nappeja vanhoista vaatteista.
Eipä ole vaihtoehtoa arvaukselle mitä vastasin hänelle kysymykseen ...
kyllä totisesti haluan.

Likat sitten rapsivat napit irti



ja minun projekti oli tänään napsia langat vek'.



Olihan näitä aarteita melkoinen määrä.

Ihanaista iltaa ja mukavia askareita sinulle kyässäkävijä!





tiistai 1. helmikuuta 2011

Se viimeinen talvikuukausi

helmikuu


mielestäni näyttää tällaisesta.


Tapio otti förskottia ja riepottei jo tammikuun puolella.



Kun Tapio on puinut riihensä,
niin siitä on yhdeksän viikkoa kevätkylvöjen tekoon.

Viime sunnuntaina tuuli ujelsi nurkissa ja riepotti tykkylumen puista alas.
Hieman hirvitti töihin tallustelu aamulla,
kun mäntyjen larvat pyörivät tuulessa kuin sähkövatkaimen vispilät kermavaahtoa vatkatessa.

Seisoskelin puiston reunassa ja aprikoin mistäs matkaa jatkan.
Tuumailun lopputulos oli, jotta eteenpäin läpi puiston ...
jos kohtalonani on maallisen taivalluksen loppuna saada männynkarahka niskaani 
niin sitten näin on.
Enpä olisi vispaavia petäjiä päässyt ohittamaan kuin palaamalla takaisin ja
kiertämällä semmosen kilsan&rapiat lenkin.

Oksankarahka ei hyökännyt yläilmoista kimppuuni, mutta tuliaisina vein hupullisen lunta pukukopeille ;o).

Lyhtykin sai osansa



tuulen siirrellessä lunta sinne tänne
&
täältä toisaalle.

Eilen alkoi loma.
Pohojoseen piti ensi suunnitelmien mukaan lähteä,
mutta viime viikonloppua en saanut mitenkäänpäin järjestettyä vapaaksi.
Eipä ole hommat hanskassa, jos sijaiset pyörittävät koko viikonlopun.
Silloin on kyseessä määrä eikä laatu.

Nyt työmaa poijes aatoksista.

Maanantaina mummulla oli likka päivä.
XD lomalainen nuortuu silimissä ;o)
Tarhalle mennessäni aprikoin, 
jotta muistikohan vävy kertoa mummun tulevan hakemaan pikku-ukon kotiin
hoidosta.
Toinen askarruttava asia oli, 
jotta lähteepikö pikku-ukko mummun matkaan lainkaan.
(haku reissu oli ihka ensimmäinen laatuaan)
Tarhan aidan viereltä hihkaisin pikku-ukko ja johan sieltä iloinen pojan nassi tuli mummua vastaan
hihkaisten HE'EI!
Ei tarvinut soittaa isille ja pikkuäidille, 
jotta tulukaapa hakemaan tarhasta mukula ja mummu ;o)
kattolistojen hankintareissun jäläkeen.

Jopa, jopa, lomalaista tänään aurinko helli ulkoilun ajan.
Vaikka pakkasta oli asteen verran niin ihanasti jo auringonsäteet lämmittivät poskia.

Nyt onkin arvoituksen aika 

Ei lähde lattialta hingaten eikä hangaten, mikä se on?

Valo & varjot 



leikivät kivillä

ja



nietoksella

sekä



honkapuunkupeilla.

Nyt ei oteta eläkeläisten tansseista vaaria 
vaan vink' vink' vinkistä vaari arvoituksen ratkaisuun.

Vastaus arvoitukseen on auringonläikkä ... lattialla.

Tykkylumen ripe



näyttää männyn oksalla kiipeävältä mettätontulta.

Pitäisköhän ryhtyä opiskelijaksi niin pääsisi 
musteläiskä testeihin XD naurattamaan haastattelijaa.

Seuraavaksi sitten hahmotustehtävä



oli ihan pakko puuhastella kuvaa, jotta joku muukin voisivat oivaltaa kurret.

Jos huiskasee kameran vastavaloon ja koettaa saada kisasilla olevista kurreista kuvan niin 
aika mestari tulee olla saadakseen laadukkaan ikuistamisen aiheesta.
Pitäisi olla huima reaktionopeus ja älyhyvä kamera tahi vallaton tuuri ajoituksen suhteen.

Taidanpa lähteä tästä rakentamaan pesää sohvalle palapeiton virkkun kanssa.

Nauttikaa olosta & elosta!