lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pikkukaupunkimme syntymäpäiväretki

Hitusen yli puolenpäivän mummu kihnutti



kylille torkikaffetreffeille.

Pikkuperhe oli tulossa
ja ikuistinpa siinä odotellessani 

kesäisen Helene Schjerbekin



muistomerkin 



ovi.

Torikkaffesta ei pikku-ukko piitaa



mutta lihis maistuu herkulliselta kera maidon.

Kun ruumis on ravittu niin sitten voikin paneutua siihen henkiseen ravintoon.

Suruvaippaa piti kuitenkin pysähtyä



kuvaamaan omenapuussa.

Taidemuseolla taidetta



pallovahasta.
Homma jäi mummulle, 
kun pikku-ukosta vaha tuntui käsissä ällöltä.

Ha-haa ei tullut abstraktia taidetta,
kun pikku-ukko keskeneräisestä tuumasi vetui.

Räväköitä värejä oli tarjolla ;o)

Puuntajuakin kiersimme
ja tässä on jotain!
Pönttö iski pöntöön ;o)
Klikkaa kuva isommaksi niin näet taideteoksen tekijän.

Menimme vielä vanhalle villatehtaalle katsomaan paloautoja.
Juur' ja juur' ennätimme ne nähdä, mutta palomiesten juttusille emme ehtineet.
Honk'honk soitti palomies vanhan paloautontorvella ohi ajaessaan pikku-ukolle.

Rinsenssan nuppunen päätti pitää maidontuotannon lisäämispäivän



ja pikkuäidin taidepläjäys jäi vanhan arkkitehtuurin ihastelemiseen ja rintaruokintaan.

Samaa mieltä oli pikku-ukkokin,jotta




historiallisesta



miljööstä



voi ottaa kaiken ilon irti.

Leppäkerttuja oli paljon 
ja niillehän me lorusimme 
lennä, lennä leppäkerttu...

Oh'hoh omat rannerenkaat 




on ihan unohtuneet askarteluboksin pöydännurkalle.
Entisiä nuoria kuuntelin



ja tekasin siinä harmaalle päivälle väriä.

Joku päivä nämä toivottavasti heilahtelevat ystävättären kaulassa.

Aurinkoista
iltaa!






 

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Vaaleansinisiä neitoja & täti sininen

Soitin tässä serkkupojalle ja puhelimeen vastasikin pirteän terhakkaasti pikkuinen neito.
Keskustelimme hänen kanssaan kesäleikeistä.
Totesin, jotta hepparadalla mennään neliä helmat ja helmet heiluen.
Topakasti tuli vastaukseksi ei meillä ole helmiä.
Tuo asiahan korjautuupi hyvin äkkiä.
Serkkupojan kanssa siinä rupattelimme kuulumisia ja
yks' kaks' säkenöi päässä enhän minä kysynyt neitosten lempivärejä lainkaan.
Totesin serkulle, jotta kysyhän neitojen lempivärit
vastaukseksi sain
vaaleansininen
vaaleansininen
vaaleansininen.
Noh, sehän sopii mainiosti ;o)

Hmmm... pieni ero helmiin pitää saada, jotta eivät ole ihan samanlaiset.

Ha-´haa sitä varten ystävättäret & ystävät ovat, jotta auttavat Tarinaa mäessä.
XD varsinkin näin vaikean ylämäen kohdalla.

Kilautin siis ystävättärelle ja hän toimi frouva fortunana.

Ystävätär totesi, teillä taitaa olla suvussa sininen geeni ja pitihän minun siihen leukailla ...
neidot ovat vaaleansinisiä ja tätit sitten vaan sinisiä ;o) .
Arvonta 



alkakoon.

Tässäpä



arvottavat

jotka joutuivat



serkkulikan tekemään hattuun.

Helmet
arvottuna.
(paperinkulmassa on nimikirjain)

Auts' huushollista ei löytynyt kolmea vaaleansinistä korttia
ja kortitkin piti arpoa.

Pitihän täti sinisen laittaa jokaiselle neidolle oma kirje
muuten juttu olisi ollut ylen tylsä.

Voivathan pienet neidot helmiä vaihdella, jos siltä tuntuu.

Työpäivä hujati muutto-orjana.
Ensin kuitenkin delegoin vuokrasopimusten täytön yms. uuden asukkaan tuloon tarvittavien paperien kasaamisen toiselle aamuhoitsulle.
Ennen pommisuojaan menoa totesin likoille, jotta tulkaa katsomaan,
jos minua ei tunnin jälkeen näy.

Tässä taannoin tuli inkontinenssisuojia ...
tuttavallisesti vaippoja pilvin pimein ja 
vaippavaraston pullistellessa yli seinien kiikutin loput 11 lootaa pommisuojaan.

Pariin kanaverkkohäkkiin ne silloin tuuppasin.
Kyllä mielessä pyörähti ... Tarina iha ite ...
juu-u vanha kansa sen jo kiteytti aikanaan muutamaan sanaan ...
sitä niittää mitä kylvää.

Korkeella olivat nämä ylimmäiset niitettävät.
Kyllähän ne lootat sinne ylös rempasemalla tuupaten nousi.
Kotvan sain sotasuunnitelmaa laatia kuinka & miten klaaraan homman kotiin.
Tikkaitahan en tietenkään viitsinyt mennä hakemaan ylhäältä
lue en viitsi retuuttaa pitkiä A-tikkaita alas pommariin.
Stoppi olisi varmaankin tullut jo ekassa porraskäytävässä kääntymisessä koko tikkaiden rahtaamiseen.
Piipistellen sain hitusen lootaa ulospäin allaolevasta ja siitä kip'keikauttaen hengaripoikkipuulle.
Tömps' ja otteen parannus ja loota lattialle.
Hmmm ... tulipa jälleen todistettua, jotta
maanvetovoima pitää alastulosta huolen.
XD niitä alastulon omena oivalluksia.

Kun ei vaippalaatikot ahdistelleet muotoani niin hyökkäsipä 
metallinen montessoriväline nostonuppi edellä vasemman jalkapöydän päälle.
Katsotaan kuinkas korea on jalka väritykseltään huomenissa.

Kaiken tämän kökkimisen ja piipistelyn pakaasien kanssa lopetin tuntia ennen työajan päättymistä.
Suunnittelin viimoisen tiiman silppurihommiin.
Käikessa urheilussahan on se jäähdyttely & himmaamisosio
Läksin silppuriroskis kainalossa kohden pääsisäänkäynnin toimistoa.
Ups' eihän siellä sitä ollutkaan.
Hippasen olin äimänkäkenä ja juputin keskenäni.
Naapuriosaston hoitsu hihkaisi oven raosta, se on rikki ja korjauksessa.
Tuli siinä päälimmäiset tomut pöllyyteltyä matkalla.

Vaik'ei ollut V***mainen piikikäs olo



silti Tarinamatik kävi silppuriksi.

Pikkuperhe pistäytyi männä viikolla mummulassa.

Rinsenssa ei oo tietääkseenkään



vaan nukkuu suloista unta.

Pikku-ukko sensijaan energisenä pyörähti askarteluboxiin



mummulla oli mielenkiintoisia juttuja esillä



ja keskittyminen askareeseen on täpöt 100%
ilmeestä päätellen.

Nytpä lopetan liirum'laarumin ja lähden pakkaamaan 
saunapakaaseja.
Täytyyhän kroppa pehmitellä notkeaksi uurastuksen jälkeen ;o)

Leppeitä löylyjä saunaan menijöille ja miellyttävää iltaa kaikille kyläilijöille!
p.s. jos huomenna kädet tutisee niin lainaan kuopuksen balalaikkaa
ja lähden soittamaan kuten nämä romanialaiset jonkun kaupan oven eteen.
Juu-u taitaa vaan kolikot tulla siitä, jotten soita ;o)
















lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kaapelitehtaan tyttö ja irtonainen piuha

Akkain viiko on vierähtänyt  vallan loppusuoralle ennen kuin Olga ripsautti hameenhelmoille.
Ei Oilin eikä Olgan helmat edes kastuneet ripsauskuurossa.
Harvakseltaan pisaroiva sade kesti maksimissaan vartin.

Kyllä vaan ennen vanahaan hyvään aikaan XD
Riikka jo kusi kintuille ja sitä jatkui koko akkainviikon ;o).

Helle ilmeisesti haluaisi akkainviikon sankarittareksi lokakuun 27:neltä päivältä.
Kovasti on helle itseään tykö tuonut koko viikon ajan.

Tässä olen minä taas tykönäni tuumaillut,
jotta ihan on ylimainostettu juttu se sellainen asia kuin virkistävät yöunet.

Muutaman tunnin yöunosilla olo on
tiko,tiko, tsatsat-saa, rumba, samba & jitterburg!

Aivoissa on hyvin pitkät kaapelit ;o)
Töissä kaapelien pituus saa aikaan jo urheilulliset mittasuhteet kävelemisessä pitkin osaston käytäviä,
kun millään ei saa mukaan otettua kaikkea tarpeellista tavaraa.
Tänään aamulääkkeiden jaossa tarjottimelle taisin vetasta enkka-ajan jaon kestossa.
Ei edes ensimmäistä kertaa jakava opiskelija yllä saavutukseeni.
Tuntui, jotta joka pillerin tarkastin sen seittemän kertaa.
Meillä toinen jakaa ja toinen tarkastaa jaetut lääkkeet.
Oikeinhan ne oli jaettu, mutta olipa aikava homma ... 
huh & huokaus.

Onneksi sitä tuli asteltua pisteltyä käytävää pitkin kintut lämpimiksi.
Käytävällä kajahti " saatanan akka" asukkaan suusta ja hän lähestyi nyrkit pystyssä minua ja työpariani.
Siinäpä läks akat housunpuntit rullattuna kuin nato-ohjukset,
työpari kansliaan ja minä pikkukeittiöön.
Emme voineet tietää kumpainen meistä oli se saatanan akka.
Hmm... iskipä aatos takaraivosta, jotta umpiovissa voisi olla ovisilmä.
Köökissä sitten kuuntelin milloin kanslian ovi avautuu ja minäkin voin ilmaantua käytävälle.
Tilanne raukesi muutamassa minuutissa, kun akat oli pois silmistä niin olivatpa myös pois mielestä.

Huomenna on kuudes työpäivä putkessa.
Onneksi työparin on pomminvarma taattua deluxe laatua ammattilainen.
Juu-u ja aamuvuoroon on minun  hihat rullattava.
Toivottavasti pääsen nukahtamaan hyvissä ajoin ennen viilentyneitä pikkutunteja.

Yritin kovasti eilen siirtää kamerasta kuvia ...
kylymärinki pyörähti jo istumalihaksien ympärillä, jotta onnistuinkos sittenkin ylittämään itseni,
säätäen jotain ihan ihmeellistä siirtäessäni niitä hirvistyskuvia.

Soitin vävylle ja selitin ahdinkoni.
Heitin kapulaan sellaisen repliikin XD (hekottelen täällä tätä naputellessa)
Minulla ei ole sanoja.
Tarina siis sanattomana, aatelkaapas sitä XD

Vävy kyseli, mutta enhän minä osannut vastata, kun en taitanut oikeita sanoja/termejä.
Vävy oli niin ihana, jotta tuli päästämään anopin PULASTA(ja se on edelleen siellä Kroatiassa)

Mummu lelli sillä aikaa pikku-ukkoa, kun vävy paini tietokoneen kanssa.
Diagnoosi het' kohta ... kaapelitehtaan tytön piuha oli irti.
Noh, eihän silloin tieto kulje suuntaan ei toiseen, jos sille ei anneta edes mahdollisuutta.

Eihän mieleni viereen tullut, jotta piuha olisi voinut olla irti.
Sen olisin kyllä iha ite saanut laitettua paikoilleen, jos kuuppassani olisi pyörähtänyt moinen oivallus.

Anoppi kiittää vävyä ja niiata niksauttaa jälleen kerran avusta!

Esikoisen kanssa kerroimme ystävättärelleni torikahvilla tämän pikkukaupunkimme rakennushankkeista 
ja kesäilmeestä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna
voit joutua kiertämään koko kaupungin halutessasi pisteestä A pisteeseen B

Anttilan ainutlaatuiset 



ovat valmiiksi pussitettuna.

Näkymä



Prismakaupalle kirjaston lastenosaston akkunasta
ja



uudelle Willalle.

Vanha paloasema



on myös rakennustyömaata.

Torilla ei ole helppo-Heikkejä



vaan pyhiä peltilehmiä.

Kirkko pilkottaa



Willan takana.

Euromarkettikin



luo nahkaansa kadun toisella puolen.

Asemankoulun kupeesta



Anttilalle päin.

Katsotaanpas vielä



kohti Hopparia.

Häikäiseviä ja korkealentoisia



ovat kunnanisien/ -äitien visiot pikkukaupunkimme kasvusta.

Eiköhän tuossa tullut riittävä annos betonia ja nostokurkia.

Saanen esitellä



linssiluteen ;o)

Jahas taisi tulla tästä postauksesta



aika välkky & häikäisevä.

Kiitos, kun jaksoit tänne asti!

Hehkeän heleää heinäkuista lauantaita sinulle!









maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kesäretki

Matka alkoi hyvin  XD ylilentäneen naakkaparven suolensisällöt pysyivät sisältöinä.
Ei tarvinnut käydä kotokaupungin assan vessassa hiusten pesulla retken alkajaisiksi.

Eikä tiikeri hyökännyt
liki.

Esikoisen kanssa menimme

kauppatorille treffeille ystävättären & hänen sulhonsa kanssa



ja nautimme viljapossut kera resitentin, 
vaikka resitentti ei ollutkaan kotona naapurissa.

(Naapuripöydässäkin pyki suupielet ylöspäin,
kun kyselin onkos tämä sitä viljapossua?
Haukatessani erittäin herkullista munkkipossua.)

Ystävätär sulhoineen jatkoi matkaa yhtäälle ja me esikoisen kanssa toisaalle.
 
Matka esikoisen uudelle kämpälle ei ole kauppatorilta pitkä,
mutta totesimme sen hyvin aikaa vieväksi.

Säätytalo



säädyllisesti.

Mutta pankin hurja leijona



sai ilkikurisuuden irralleen




esikoisen hurjistushirvistys HUI .
Esikoinen on ollut aina hyvin ilmeikäs, mutta tämä on huippu ilme.

 Ja kirsikan makea 
nauru päälle.


Hihitys karkasi Tarinaltakin




ennen irvistys




hirvistystä.

Olen kuulema liian iloinen möröttäjä.

Sain esikoisen sähköpostissa lähettämät iha ite kuvat tänne niin, 
jottei koko betonimylly mennyt sekaisin
Juu-u kikkailuun meni aikaa hitusen enemmän kuin tovi.
Tottapuhuakseni en edes tiedä mitä tein ... XD ja vihellystä päälle.

Leikiksi



meni matkanteko.

Piitsillä



ainut uimari



oli sorsa.

Koreaa



oli silmän kattella.

Esikoisella pisti silmään ... tök



wolkkarin lamppu.
Arvata saatatte, jotta lamppuja piti tiirailla sitten, 
jok' ikisen wolkkarin kohdalla.

Aijai, jotta on monta autoa parkissa



kadunvarressa kohti taivasta.
Emme lähteneet kuitenkaan puskemaan mäkeä ylös tarkastamaan autojen lamppuja ;o)

Vaaleanpunaista
ruusunkukkasena Isonkirkon rautatieasemalta

ja matkanpäätöskukkasena kotokylän



huitulakukkanen.

Leukaperät lopsahtavat koht' sijoiltansa haukotusten voimalla
ja pikkuvarpaatkin anovat jo armoa halutessaan levolle.

Namusia unia yökyöpeleille ja
hyvää huomenta aamuvirkuille!

Kummitusten tunti alakaa justiisa...