perjantai 25. lokakuuta 2013

Haaste

Sain tässä haasteen Tarikalta

Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?

Kaikki muut paitsi kesä.

Hmm... vastaanpa tähän jotta.
Maaliskuu ja sen valo ja lupaus uudesta vehmaudesta. Kutkuttavan jännittävä odotus.
Lokakuun kuulakas valo sekä upea väriloisto.
Tammi- tahi helmikuun päivän sinisävyissessä hunnussa viipyily.

Tulevaisuuden haaveet ja unelmat?

Noh, lähitulevaisuuden haave on tuon kuopuksen kamarin "takinkääntö"
askarteluhuoneeksi.

Pitkäntähtäimen unelma olisi sitten sellainen,
jotta osaisi elää elämänsä niin, ettei mikään asian tekeminen tahi tekemättäjättäminen
harmittaisi sitten vanahainkodin kiikustoolissa keinutellessa.

Oletko tai olitko unelma ammatissasi?

Unelma-ammattini työkalut


olisivat tämän näköiset.
Kuva Suomen tietoliikennetekniset ry.

Haaveilin valtamerilaivan radistin ammatista, kun vielä perämeren rantavesissä varpaitani kastelin
ja aallonmurtajalla myrskykelillä tönöttäessäni yleensä koko kroppani.

Juu-u ja aatos oli, jotta



ei sitten elläissään hoitajaksi.
Kuva Laitasaari.

Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, 
kun  se "ei ikinä" on juurikin sitä minkä äärestä itsensä löytää ja nauttiipi siitä ;o)
Höh ... vastaus siis on, olen.

Lempivärisi?

Virn' yllätys yllätys sininen. XD

Mikä on lukemistasi kirjoista mieleenpainuvin?

Tämä kysymys on kertakaikkisen paha!!!
Kaiken analysoivan pähkäilemisen lopputuloksena vastaan
Veikko Huovisen Hamsterit.
Luen tai kuuntelen sen äänikirjana joka syksy. 
En vielä kuitenkaan elokuussa kuin Hamsteri puutarhatuolissa unen ja valveen rajamailla.
Vaan kuin Ruurik innostuen talventulon tarinoista.

Syyskuuisen halla-aamun kirpeä tuoksu aloittaa lähtölaskennan kohta, kohta, on aika lukemisen.
Sitten, kun ilmassa tuoksuu räntäsade on aika avata kirjankannet ja nauttia Huovisen oivallisesta, niin erinomaisen kuvailevasta kynänjäljestä.
 Näin olen toiminut enemmän kuin puolet elämästäni.

Haastan sinut parahin kylässäkävijä tällä haasteella ja näillä kysymyksillä.
Lisään kuitenkin yhden ainokaisen kysymyksen tähän listaan ja se on

Millä keinoin purat tai saat kanavoitua luovuutesi parhaiten voimaantumiseksesi sekä iloksesi?

Ota myös kotiin viemiseksi myös Tarikalta saatu 



tunnustus pitämällesi blogille.

Anna se sitten pitämällesi blogille.

Nyt on ehkä viisainta lopetella tämä postaus, kun näyttää juttu takertuvan sanaan ja sen moniin merkityksiin.

XD yöputken päättyminen tuli lopetettua 2,5 tunnin nokosiin maalarin soittaessa ovikelloa.
Ou'jee.

Käyn ensin saunanlauteilla ja sen jälkeen




sohvan kuningattareksi.


Nautihan viikonlopunaaton ehtoosta!








maanantai 21. lokakuuta 2013

Niin yllättäin

se saapuu



vaikka tiedämme



ensilumen ja talvisen puhurin saapuvan.

Niin yllättäin kuitenkin siirtyi ajasta ikuisuuteen



 pappa, isopappa
pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.

Papan voimat hiipuivat 

Im memoriam 18.10.13



Suru on surtava,



mutta kimmeltäköön kyynelten jälkeinen huomen.






keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kohtalonsormi

Hyvänen tavaton sentään, kyllä täällä tuvassa hengissä ollaan.
;o) ja sitä paremmin henki kulkee mitä alemmas sprii mittarissa pykii.
Ei siitepöyt yms.allergisoivat asiat enää muotoa kiusaa.

Mittari surraa sähköä tasaisesti kaikkiin vempaimien vipuihin juu-u.
Ei ole vielä täällä syysmyrkskyt pätkineet sähköä
 senteillä maksettavaksi metritavaraksi, ei.

Monenkos myrskyn jälkeen se talvi / kesä saapuvi?
Kolmen, viiden vai ihan vallan seitsemän?

Tuo kohtalon murjoma pikkusormi se vaan haluaa edelleenkin hienostellen olla fiini.
Jep' ja kun se ei tahtoaan saa toteuttaa
vaan
 joutuupi työmaalla sonnustautumaan " työrukkaseen"
 niin työajan umpeuduttua sen pitää sitten äkkäillen mieltään osoittaa kuin paraskin
barrikaadeilla banderollein keikkuja pitsihattuinen rimpsuhelma.

Semmosta tämä elämä on. 
Välillä ylämaata ja sitten alamaata, joskus sentään sitä tasastakin.

Loman viimeinen viikonloppu oli rinsenssamainen.

Ensin



piiRRustettiin.

Mitäpä olisi sunnuntai-iltapäivää



ilman kunnon kassiAlma jatseja.

Hienohelma lillin hienostellessa



kuitenkin 



on voinut 



kameran etsimen läpi maailmaa katsella.

Tämän "kesäperhon"



tapasin 14.10.

Toivotan sinulle



auringonsäteitä

sekä



pilkettä silmäkulmaan!

















torstai 3. lokakuuta 2013

Remppaloma ku remppaloma

Männä maanantai ei ollut lainkaan sellainen Karvisen maanantai.
Alkoi loma lal'lal'laa ja oli 
akkunaremontti 



päivä.

Suunnittelin tämän lomaviikon rempaksi tuon kuopuksen huoneen remppaan.
Eli tapetit poijes ja maalia seiniin.

Niin ne suunitelmat muuttuvat kuin taikasauvan heilautus.

AkkunaUkkelit kantoivat työkalunsa sisään ja
ensimmäinen akkuna oli irti hitusen ennen 9.00.
Sehän tiesi sitä, jotta minusta tuli virka-ajaksi evakko.

Voi veljet ja siskot somat, 
jopa oli kylmä aamu totesin karauttaessani Monarkkini matkaan..

Polkaisin ensitöikseni hakemaan RTV:stä soker'paloja ...
äläpä hötky en ollut hakemassa imeläkiviä, en Sirkkua, en Pulmua
vaan valaisimiin tarkoitettuja soker'paloja sekä klemmareita.

Kirjasto oli seuraava ajanvietto etappi.
Mikäs siellä oli olla evakossa lämpöisessä ympärillä metritolkulla viihdykettä.
Nälkä se minutkin ajoi sieltä liikkeelle kuin sikapossutkin.
Lounaan jälkeen kolusin kaik' kauppakeskuksen tavaratalot ja piskuisimmatkin putiikit.
Kyl' tuli käänneltyä kipot ja kapot käsissä joka kantilta ihmeteltäväksi. 
Tarkattua miesten raappapöksyjen saumat sekä 
ihmeteltyä naisten kolttuihin käytettyjen kankaiden huikea metrihinta. 
Kultalangastakos ne ovat kudotut?

Pyörähdin kotosalla tehtaanpillien soidessa iltapäivänkahvitauon aikoihin.
Ilma ol' sakeanaan pölyä, 
joten kuumien sumppikupposten tiputtelemisen aatoksen tipautin mielestäni justiisa. 
Mitäpä siinä muuta kuin roikasta uudelleen Monarkin satulaan.
Laskettelin alamäkeen kierrätyskeskukseen ja sen antia päivittelemään.

Kotiin saapuessani oli viimoisen akkunan asennus työn alla.

Huusholli oli kylmä kuin ruumishuone tahi



Olinpa tuulen suojassa kuitenkin.

Heh'heh eipä tullut hiki siivotessa remppatomua.
Eikä kiipeillessä ylös alas teekoilla laitellessa verhotankoja yms. tilpehööriä paikoilleen.

Pikkurilli vaan kiukkuuntui uudelleen 
ja turposi avomaankurkun muotoon kaikesta ruuvimeisselin pyörittämisestä.

Tulinpa luulleksi, jotta asiaa auttaa tämän avomaankurkun muotoisen sormen teippaaminen
vierustoveriin.
Ei mennyt kuin elokuvissa, ei se riittänyt. 
Mikäs sitten neuvoksi?
Virkkuukoukku ;o) juu-u teippasin sen kämmensyrjälle pikkurilli-nimetön pakettiin estämään tök'tökkäyksiä koukun ollessa reilusti yli pikkurillin pituuden.
Noh, nyt on suurinpiirtein ruuvailut ruuvailtu, mutta kaikki tilpehööri ei ole vielä paikoillansa.

On nähkääs pitänyt nauttia



 näistä 



koreista 



aurinkopäivistä ja kerätä niistä 



voimaa talvenvaralle.

En ole nähnyt sen ensimmäistäkään kurkiauraa.

Tällaisia 



kurkia kyllä jokusen.

Lomalaisena olen halunnut myös



hitusen



askarrelakin arkiaherruksen vastapainoksi.

Joskohan tätä turinaa olisi riittävästi tält'erää
ja siirtyisin viettämään iltaa kera nappien.

Toivotan

ihastuttavia ja toimeliaita



päiviä sinulle!