perjantai 24. toukokuuta 2013

Mahotonta menoa

Kevät on pinkonut loppukiriä niin, jotta kolkuttelee jo kesää selkämykseen vinkaten,
 jotta olisi vuodenajan valtikan vuoronvaihto.

Koppakuoriaisia



jotka



ovat



hyönteisiä

totes pikku-ukko opastavasti mummulle,
kun yhden koppisen matkantekoa seurasimme nenät maata viistäen.

Sain myös pikku-ukolta vinkin,
 jotteivat koppiaiset syö männynneulasia vaan kävelevät niistä yli, vaikka niitä ruoaksi tarjoaa.
Kummallisia ovat koppakuoriaiset toden totta.
 Nirsoja ;o)

Noh, hämähäkillä on



karvaiset jalat ja jänöjussin hampaat.

Juu-u ja rinsenssakin oli koppis jahdissa mukana ja komensi kädet seläntakana topakkana;
koppiainen heti tänne.

Tämän kiitäjän loppu oli hyvin liki,



kun meinasin pyöräillä sen yli kylällä.

Mahotonta menoa on ollut myös ruususen unta nukkuneessa taloyhtiössämmekin.

Elo on ollut kuin elokuvassa sen jälkeen,
 kun naapurin yksiö vaihtoi omistajaansa.

Jotta, jotta ... kuinka monta mahtuu sinne Jopen pieneen Hiaceen?
Samaa asiaa me muut asukkaat ihmettelimme, jotta kuinka monta hörhöä mahtuu pieneen yksiöön?
Eipä voi sanoa muuta kuin
 mahtuu.

Onpahan nyt koettu miltä tuntuu herätä julumettuun akkunalasinhelinään. 
Ei kilise kuin keijun tiu'ut vaan oli aikas veretseisauttava kokemus.
Kotvan sitä mietti mitä tapahtui, olikos se minun makurin akkuna,
 joka astalon iskusta nöyrtyen helisi.

Arvatkaapas miten tarina jatkuu XD
noh, tottakai sitä piti pää ovesta käytävään lykätä.
Naapurin vanharouva tulla tassutteli avojaloin yöpaidassa portaita alas ...
minä siihen hihkumaan, jotta pysy siellä,pysy siellä. 
Lasinsiruja on kaikkialla.
Kohta kuului tyttären napakka ääni; mummut sisälle ja ovi kiinni. 
Poliisit on soitettu.
Onneksi naapurin mummu ei sotkeutunut yöpaitansa helmoihin ja tullut kolin'kolia kierien portaita alas vauhdikkaassa käännöksessään.

Toisessa näytännössä draama oli kukkeammillaan.
Kuka täällä oli, mihin meni jne huusi akkunalasin säpäleiksi hutkija.
Yksiössä seinille sälähteli vähintään 24 astiaston serviisi.
(ja minä tuupin omaa serviisiä keittiönhyllyillä sisemmäs) 
Kun virkavalta kajautti käytävässä avatkaa ovi, täällä on poliisi.
Loput naapurin astiat saivat aikalisän.
XD tottakai olin välittömästi silmä kiinni ovisilmässä, 
jotta voin myös kuuloaistin lisälksi käyttää myös näköaistia.
Uikuti uikuti ujellusta ... meillä on viimeinen ilta ... nyyhkyn nyyhkyn.
Poliisi kysyy mihin olet lähdössä ja vastaus on vankilaan.
Noh, olipa hänellä ennen vankilaa oli vertailun vuoksi yöpyminen putkassa.

Maija vilkkumaan ja sen jälkeen me muut kömmimme kartanolle pihaparlamenttiin.
Hippasen hihitytti, kun huomasimme, 
jotta lyhty oli nätisti asetettu maahan ennen "lyhtykoukun"
astaloksi ottamista ja pikku-ukon vaeltajakeppi asetettu siihen viereen.
Vaeltajakepillä oli ilmeisesti ensin akkunan kestävyyttä kokeiltu. 

Muutaman päivän päästä seuraava hälytysajoneuvo oli ambulanssi,
 joka haki tämän putkasta päässeen tälläkertaa hitusen liikaa hörhöä nauttineen mukaansa.
Se siitä vankilasta.

Seuraava tempaus oli joku hiikaleen savuava pamaus akkunasta ulos.
Vastapäisen omakotitalon asukkaat olivat soittaneet poliisin katsastamaan tilanteen,
 mistä kummasta on kysymys.

Palolaitoksen palveluita ei onneksi tarvittu ennen kuin häätöpäivä koitti.

Vuokralainenhan oli sitä mieltä, jotta meillä muilla asukkailla on salaliitto häntä vastaan.
Tokihan meillä oli
elä ihimisiksi
 ruususen uni salaliitto.

Kotvan ennätimme ruususen unta kunnes ...

kun männä tiistaiyönä vielä viimeisenä jäähyväisenä talomme oli piiritetty joka kantilta luotiliiven ja kypärin varustautunein poliisien ampujaa etsien.

Saas nähdä mimmoinen on seuraava uusi naapuri?

Oli se paha ilma mimmonen tahansa niin 



sateen jälkeen



aina paistaa

Olkoon elo kuinka 



utuisen kummallista tahansa.


Ahomansikan makoista



suven odotusta!
















perjantai 17. toukokuuta 2013

Kesäajan herätyskello

Jep'jep' minulla on uusi koria ääninen kesäajan herätin.
Ihan aina = aamuvuoro aamuina en ole ilahtunut sen soitosta
 kuten en talviaamun herättimen soinnistakaan.
Iltavuoroon mennessä sen soinnin jälkeen voipi uudelleen urvahtaa makoisaan uneen
ja vapaapäivänähän sillä ei ole niin väliä, 
kun voi ottaa tuupluurit, ruokaperäset.
Kello on ihan kotimaista tuotantoa, 
mutta kuinka monta kiveä siinä on vai onko, ei ole hajuakaan.
kello on mustarastas-merkkinen ja sehän soi karvaa ennen auringon nousua.
Hmm ... tässähän voisi tehdä sellaisen poikkitieteellisen vertailututkimuksen XD
ilmatieteenlaitoksen auringonnousu/-lasku päivänpituus - mustarastaan aamu- ja iltalaulun 
välinen aika.

Se kyllä on totinen tosi, jotta talitintti mustarastas duo ei euroviisuja voita!
On muuten oikeasti aika karsea ääniyhdistelmä 
johon herää kaik' hautuumaan aidan tällä puolen nukkuvat.

Noh, tässä kun on kerran herätty kuka milläkin tavoin tähän viikonlopun aattoon



niin heräsipä luonto viheriöimään parin lämpöisen sadepäivän jälkeen.

;o) onneksi satoi vettä eikä lunta, kun olin yöputkessa.

Peippo sen kun lurittelee



laulujansa

ja voikukat



kukkivat

kuten



niin



monet 



muutkin into piukeana.

Pikarililja on mielestäni



satukirjakukkanen,



mutta on siinä veikeyttäkin sisälle kurkatessa.

Jottei tämä mene nyt ihan lällyn siirappiseksi niin 

mites olis yks'



punamaljakkaan malja

tahi 



hämähäkki.
Klikkaa kuva isoksi niin voit valita mihin silmään tätä optikon painajaista katsot ;o)
Millaisethan olisivat hämähäkin silmälasit?

Se on kuulkaas kesä



nupullaan

ja 



askelten alla terälehtiä.

Ihanaista viikonlopun aattoa ja sitten sitä ite viikonvaihdetta!

Juu-u sekä suun mukaisia torikahveita









lauantai 4. toukokuuta 2013

Ensimmäinen eväsretki

tälle keväälle ja rinsenssalle ylipäätään.

Alkumatka pisteltiin ihan asfalttikatuja pitkin.

Kyllä sitä asvalttikadun vierullakin on nähtävää, kun sillä silmällä katselee.

Valkovuokko kukki



koreasti pientarella.

Metsän siimeksessä vuokkoja ei vielä näkynyt.


Tuoreita



ketunleipiä löytyi kyllä.

Sulamisvesi lääseiköstä



ei löytynyt sammakonkutua.

He'heh eikä kukaan meistä polskahtanut heittämään sinne talviturkkia,
vaikka aika uhkarohkeasti reunalla notkuimme.
Rinsenssakin kuuliaisesti seistä tönötti ukin kanssa rannalla ;o) 
ja seurasi vesihämähäkin matkantekoa.

Orava oli



jo käpyeväällä.

Meillä oli vielä edessä ylämaata jonkin matkaa



ennen eväspaikalle saapumista.

Kyllä ukin tekemät



lauantaimakkarasämylät maistuivat hyvälle.

Viime kesänä kerran meinasi tulla tenkkapoo, kun läksimme extemporee retkelle eikä jääkaapissa ollutkaan lauantaimakkaraa.
 Miltäs ne eväät sitten maisutvat?

Olisi luullut, jotta rinsenssasta olisi ollut puhti pois retken jälkeen,



mutta jaksoi pyrähdellä vielä kuin västäräkki ees'taas vielä kotipihassakin.

Ihan pikkuisen on tullut askarreltua lankojen parissa.

Virkkasin Artturille



tennarit postitettavaksi.

Nauttikaatte aurinkoisesta viikonvaihteesta!