Tarinoita arkipäivän touhuista, käsitöistä ja muista mielenpäällä liikkuvista ajatuksista.
lauantai 30. lokakuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
Mitä teki Simuna
ei ainakaan eteläsuomessa siltojen rakennuspuuhissa ollut.
Eilen illalla oli ihan suvi keli ja tänään aamullakin oli aamuvuoroon lähtiessä liki +6 asteea lämmintä.
Katsellaan ja ootellaan mitä Martilla on ajukopassa, aikooko maita vahvistaa Antille aisoilla ajeltaviksi.
Iltapäivästä pilviverhot raottuivat ja kotvan ennättivät vielä auringonsäteet leikitellä ajatuksella
kuulakas lokakuu.
kuulakas lokakuu.
Oravan päivä (21.10) pitää vielä kutinsa.
Ovatpa oravat pörheässä harmajassa karvassa valmiina ottamaan vastaan talven hyiset vinkat ja pakkaset.
Noh, eihän niitä enää metsästetä leivän pitimiksi.
Eräs aamu männä viikolla pörröhännän sijaan pitkäkorva nurmella aamiaisella.
niin hauskasti kintuille kussu kuva, jotta on kuin usvaneitojen maasta.
Nimetönkin on kuin Simo,
jottei tajua talven tulevan vaan on päättänyt kiivetä pallovatkainta pitkin poijes akkunalta vähäisestä valosta.
Auringonlaskussa säteet leikittelivät
koivun larvassa
ja petäjän kupeilla.
Taivaanranta
oli ihastuttava.
Perskutarallaa autoilijat (klikkaa kuva isommaksi niin näet tööttimöröttäjän perävalot),
enhän minä edes töröttänyt keskellä tietä ...
ei sitä tartte tööttiin nojata, konsa ei ole tiellä.
Juu-u en ollut tiellä vaan kadulla ;o) , kun auto tuli vastaan tietysti siirryin sivuun haitolta.
Noh, enhän minä liikkunut minnekkään törötin vaan siinä kokolailla keskellä kadunpuoliskoa ja autot ajoivat kohden ja silloin minä kiltisti siirryin jalkakäytävälle poijes tieltä eli kadulta.
jokunen vaan taitaapi halla ne viedä.
Mutta kukaan ei vie lupsakkata perjantai ehtoota
ja nauttikaapa siitä täysin rinnoin kaikki kylässä kävijät!
tiistai 26. lokakuuta 2010
Putki poikki ja pyttipannuksi meni
Pikkuperhe muuttaa mummulan pikkukaupunkiin Mannerheimintieltä.
Isillä ja äidillä oli uuden kodin kanssa asioita ja pikkuperhe kyläili eilen mummulassa.
Pikku-ukko sentraali Santrana
Sitten soi Muumien tunnari ...
jutelkaa kesskenänne.
Ei ne mummun puikot vallan joutilaana ole olleet...
Kah' laittoi pipon päähän sisällä
mummu on nyt ihan unneuttanut hyvät tavat
vai voiko mies olla (pikku kakkonen herätti mielenkiinnon ja mummu oli kameroineen kartalla)
naisten pipo päässä sisällä
joku roti se täytyy olla ...
sisällä ei olla pipo päässä ja piste.
Mummu viel' hokee näitä vanhan kansan viisauksia ...
hattu päässä ei syödä.
XD muumimukissa on tahi oli rusinoita ... mummun lellipentu ;o)
Suttuinen ol' tiistaiaamu, mutta silti läksin hitusen pyörääni liikuttamaan,
kun vihdoin koitti vapaapäivä työputkenpäätteeksi.
Poljeksin, käveleksin ja nautin suttuisen harmajasta aamupäivästä.
Donnerin puistossa
lokakuussa kukkiva ruusu ansaitsi ikuistamisen.
Hmmm...
villapaidan kuvio & värit.
Puiston penkillä
ei ole enää ruuhkaa tahi se on vallan toisenlaista.
Koivunhangassa
arkajalat.
Alastomat
oksat ovat kauniita muodoiltaan.
Siskon likka laittoi ihanan syksyn piristys ylläripyllärin tätille ja olen etsinyt ja katsastanut
kantti x kantti kehyksiä, muttei mieluisia ole löytynyt.
Anttilan ainutlaatuinen liki ilimanen kehys
kahella ja puolella kolikolla oli hankittava, vaik'ei justiisa ollut aatoksen mukainen.
santapaperia en sitten löytänytkään huushollista
joten pyttipannuks' meni
ei hiottu ja maalattu raapaumia uuteen uskoon
vaan herkuttelin napein & helmin ;o)
Isän kanssa ehtoolla jatisin puhelimessa ja ruokapuheiksi meni sekä lapsuusmuistoihin mutkan kautta.
Mummu ja pappa lähtivät lomalle ja me systerin kanssa pohdimme keskenämme ennenkuin ääneen isällemme kerroimme huolemme; kuka meille keittää?
Juu-u enpä ole saanut yhtä herkullista suklaapuurua kuin isän iha ite keittämä.
Ei mistään suklismannasta puhuta samana päivänä.
Toinen herkku XD kukaan ei paista niin herkullisia kalannahkoja (luit ihan oikein kalannahkoja) kuin isä.
Sipsitehtailijilla ei yllä samalle viivalle rapsakkaan kalannahan kanssa.
Jopa oli hersyvän naurun kyyneleitä poskilla puhelimessa poristessa.
Makoisia unia!
torstai 21. lokakuuta 2010
Otsakeongelma
XD
Touhukasta eloa tässä on ollut viime postauksen ja bloggerikin päivitteli ...
oh- hoijaa ... minkälaisia kuvia
bloggeriin laitetaankin ;o)
Saas nähdä kuinka sutjakkaasti kuvat saapi päivityksen jälkeen laitettua.
Alitetaan sunnuntailta eli Teuvon haaste vastaan otettu.
"Haastan kaikkia lukijoitani ottamaan itse itsestään valokuvan"
Otin kuvan sunnuntaina 17.10 pilikallani
mummu, pilvet ja lehdet ... niin vierivi aika ;o)
http://ttvehkalahti.blogspot.com/
Illalla töistä lähtiessä oli pukukopeilla puhetta huomenna takas aamuvuoroon.
Kuuta ja jupiteria kuvasin
ja marssin jo takaisin vanhainkodille kameroineni,
jolloin vastaantuleva yläkerrran hoitsu huomautti väärä suunta ei viel' ole aamu.
Valopilkkuja elämässä kera turvallisuutta luovien katuvalojen.
Maanantaina pyörällä porhalsin pihaan ja tervetuloa toivotti
pihapiirimme hyvin kesy varpunen.
Tämä mellevä lintu leikki pikku-ukon kanssa hippasta.
Varpunen pomppi edeltä ja pikku-ukko käveli perässä pitkin pihaa kunnes aita tuli vastaan ja varpusen oli pyrähdettävä aidalle.
Hmmm ... ehkä katselen jo marraskuun mörötyssilmin maailmaa
eipä voi syksyisempää olla kuin vares koivun oksalla.
Tänä aamuna lotisi vettä akkunaruudut pisaroiden muodostamissa rivistöissä
ja viemärinkansillakin oli ruuhkaa veden matkatessa eteenpäin.
Upouusi asfaltti vanhainkodille
syyssateen vesikellot harjoittelemassa purojen tekoa ... minne vierisi vesi,
kunhan sinne ei samalla vieri elontoivo.
Ensilumen jälkeeen onkin ollut kiitettävästi plus'asteita
ja sieni on kuin pitsiliina.
Toinen sieni olikin pilkkuineen
sitten piiloleikkisillä.
Haavanlehtihän se ensinnä silmään käy ;o)
Kielonmarjat
väripilkkuna pudonneiden lehtien seassa.
Talventörröttäjä
havahdutti jo syyshämärässä yksinkertaisella kauneudellaan.
Ihastuttavaa iltaa ja makoisia unia kylässäkävijöille!
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Kello raksuttaa
näin sunnuntaiaamuna rauhoittavalla rytmillään.
Eilen ehtoolla töistä marssiessani tahi välillä lipsuen ja liukastellen mustalla peilijäällä
silmäni viipyilivät vaahteroissa eikä asfaltin pinnassa.
Noh, pääasia oli, jotten ottanut tantereesta tuntumaa.
Pitihän sitä kameran kanssa
hitusen leikkiä.
Kummassa lienee enemmän viime suven painoksia
larvassa vahi juurella.
Rapsakka lehden putoaminen
oli aika möröttävä ja mielikuvituksen lentoon lennättävä ääni.
Hiljaisessa illassa rapsahdus oli äkkiarvaamattoman yllättävä ääni,
joka sai säpsähtämään,
kun autoja ei liikkunut juurikaan ihme kumma.
;o) Röllinä pelottelin iha ite ittiäni XD.
Viihtyisää pyhäpäivän viettoa jokaiselle!
Minä tästä jonkin ajan päästä lähden sitä viettämään töihin.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Ensilumi
satoi
torstai-iltana.
Villiviinikin
sai osansa.
Taitaa talonviini jäädä tekemättä ;o)
Kadunkulkija
sateessa.
Kun lumi sataa lehteen
tulee tautinen talvi
ja pitkä kevät sano vanha kansa.
Tutkija
työssään.
Mitä ihmettä
äiti tekee?
Lumilyhdyn
noh, tuohon lumipallot kenties sopivat.
Eno teki pikku-ukolle lumipallon ja olipa sekundaa, kun se ei pomppinut.
Illan hämyssä
lumilyhty on kaunis.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
torstai 14. lokakuuta 2010
Konsa ei osaa päättää
antaa tulla koko mahdollinen repertuaari!
Mut aloitetaampa tämä päivä aamusta.
Töihin on sitten mielenkiintoista mennä konsa ei tiedä mitä matkalla vastaan tulee.
Suven on saanut väistellä sillä mettätaipalepätkällä vaikka mitä
roinaa ja kuoppia, mutta nyt oli uusi siisti kasa ihan tien vieressä.
Yläkerran laikkarit tulivat vanhainkotimme fillarivarastolle samaan aikaan ja kysyivät
näitkö kettua, johon minä vastasin; jotten.
Sitten varasto kaikuikin iloisesta naurusta, kun totesin hyv' olikin,kun en nähnyt.
Ovat usseemman kerran nähneet, kun kökin ja pyllistelen kameroineni työmaan nurkilla.
Minähän olisin jolokuttanut sen ketun perässä räps' räps' ja eihän sitä olis töihin ennättänyt.
Nukkumaija oli hyvin tyytyväinen, jotta repo ennätti luikahtaa omille teilleen.
Sanoi hankkivansa minulle hevosen silmälaput aamuvuoroja varten, ettei kiusaus kameran kanssa käy liian suureksi.
Noh, kaik ol' ajallaan ja aamiaiskärryä työntäessäni aloitin sen allakka ritirampsuni
Tänään on 14. lokakuuta ja Elsan päivä ... tunteeko joku Elsa nimisiä henkilöitä ...
Sitten paukahti päähän soimaan tämä Elsa kohtalon lapsi...
juu-u kiva kipale varmaan, mutta kelju, jos ei siitä muista mitään muuta kuin tuon Elsa kohtalon lapsi pätkän.
Alakaapi puolilta päivin jo hitusen ahistamaan & nyppimään koko Elsa ja Elsan päivää on vielä kakstoista tuntia elettävänä.
Työpari koetti avittaa naista ojasta ja laittoi Pelimannet popittamaan.
Ei auttanut ei, Elsa oli edelleen kohtalon lapsi.
Oliskohan jo aika mennä otsikkoon XD pikku hiljaa
Se mummurekkari fillarinkorissa saa kanssaeläjät tutut ja tuntemattomat juttusille.
Katutyö&upamaus setä totesi vai mummu 09, kun olin kuin käen poika lähdössä pesästä tarkatessani mitä kautta pääsen fillarivarastosta pois.
Kyl'kyl' olen mummu ja kilo vuodessa pitää rypyt loitolla veistelin hänelle vastaukseksi.
Aurinko paistoi niin suloisesti jotta, mikäpä siinä oli katutyömaan verran talutella pyörää.
Kaupankassalla sitten totesin myyjälle, jotta onpa taivaanranta musta ...
ilmeisesti outo termi hänelle ja katsoi myös ikkunasta ulos kerraten taivaanrantaa.
Sainpa pyöräni lukon auki niin jopa päättämätön pilvi avasi riemulla pohjansa
antaen tulla vettä, räntää ja rakeita aisanaan yht'aikaa.
Kotimatkaa hitusen yli puol'kilsaa ja kotopihassa olin märkä kuin joesta nostettu koira.
Päähän piirretyt silmät olivat upeammat kuin A Cooper'in makeup aikanaan.
Kaiken huipuksi pyörää tällätessäni telineeseen kotipihassa aurinko lähetteli ilkikurisia auringonsäteitä ...
en minä mittää ... ai mikä myräkkä tyyliin.
Otin viel' loppuhuipennuksen huljauttaen hupusta rakeet paijankauluksesta pitkin selkää.
Johan ol' mummu hyväryhtinen kotvan ajan ennen kuin alkoi sambarumpavatsatanssinhartiatytinättsatsatsaa.
Tarinan selkäpii tuli laakista selväksi ;o).
Eilen ol' korreempi keli vaik' uhoa
oli jo ilmassa ja pilvenpohjissa.
Vanhoja vaahteranneniä
ja rullaamattomia KippariKallen piippuja.
Kotikatu
kuvattuna ennen kuin kävin vaan ihan pikkasen pelmuuttamassa lehtiä XD
Sisua
ja
sinnikkyyttä, jos olis vielä kotva kesää.
Luontoäidillä on
pettämätön varisilmä.
Pitäisköhän tekasta talonviiniä?
pahus, kun ei ole jalkasilsaa niin antaapi olla tämän kerran.
Torstain nallekarkit
ja seijastiinalle perhoset ;o)
Puuhakkaan päivän jälkeen toivotan kylässäkävijöille rauhaisaa ehtoota!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)