Konsa ei osaa päättää

antaa tulla koko mahdollinen repertuaari!

Mut aloitetaampa tämä päivä aamusta.

Töihin on sitten mielenkiintoista mennä konsa ei tiedä mitä matkalla vastaan tulee.

Suven on saanut väistellä sillä mettätaipalepätkällä vaikka mitä

 roinaa ja kuoppia, mutta nyt oli uusi siisti kasa ihan tien vieressä.

Yläkerran laikkarit tulivat vanhainkotimme fillarivarastolle samaan aikaan ja kysyivät

näitkö kettua, johon minä vastasin; jotten.

Sitten varasto kaikuikin iloisesta naurusta, kun totesin hyv' olikin,kun en nähnyt.

Ovat usseemman kerran nähneet, kun kökin ja pyllistelen kameroineni työmaan nurkilla.

Minähän olisin jolokuttanut sen ketun perässä räps' räps' ja eihän sitä olis töihin ennättänyt.

Nukkumaija oli hyvin tyytyväinen, jotta repo ennätti luikahtaa omille teilleen.

Sanoi hankkivansa minulle  hevosen silmälaput aamuvuoroja varten, ettei kiusaus kameran kanssa käy liian suureksi.

Noh, kaik ol' ajallaan ja aamiaiskärryä työntäessäni aloitin sen allakka ritirampsuni

Tänään on 14. lokakuuta ja Elsan päivä ... tunteeko joku Elsa nimisiä henkilöitä ...

Sitten paukahti päähän soimaan tämä Elsa kohtalon lapsi...

juu-u kiva kipale varmaan, mutta kelju, jos ei siitä muista mitään muuta kuin tuon Elsa kohtalon lapsi pätkän.

Alakaapi puolilta päivin jo hitusen ahistamaan & nyppimään koko Elsa ja Elsan päivää on vielä kakstoista tuntia elettävänä.

Työpari koetti avittaa naista ojasta ja laittoi Pelimannet popittamaan.

Ei auttanut ei, Elsa oli edelleen kohtalon lapsi.

Oliskohan jo aika mennä otsikkoon XD pikku hiljaa

Se mummurekkari fillarinkorissa saa kanssaeläjät tutut ja tuntemattomat juttusille.

Katutyö&ampupamaus setä totesi vai mummu 09, kun olin kuin käen poika lähdössä pesästä tarkatessani mitä kautta pääsen fillarivarastosta pois.

Kyl'kyl' olen mummu ja kilo vuodessa pitää rypyt loitolla veistelin hänelle vastaukseksi.

Aurinko paistoi niin suloisesti jotta, mikäpä siinä oli katutyömaan verran talutella pyörää.

Kaupankassalla sitten totesin myyjälle, jotta onpa taivaanranta musta ...

ilmeisesti outo termi hänelle ja katsoi myös ikkunasta ulos kerraten taivaanrantaa.

Sainpa pyöräni lukon auki niin jopa päättämätön pilvi avasi riemulla pohjansa

antaen tulla vettä, räntää ja rakeita aisanaan yht'aikaa.

Kotimatkaa hitusen yli puol'kilsaa ja kotopihassa olin märkä kuin joesta nostettu koira.

Päähän piirretyt silmät olivat upeammat kuin A Cooper'in makeup aikanaan.

Kaiken huipuksi pyörää tällätessäni telineeseen kotipihassa aurinko lähetteli ilkikurisia auringonsäteitä ...

en minä mittää ... ai mikä myräkkä tyyliin.

Otin viel' loppuhuipennuksen huljauttaen hupusta rakeet paijankauluksesta pitkin selkää.

Johan ol' mummu hyväryhtinen kotvan ajan ennen kuin alkoi sambarumpavatsatanssinhartiatytinättsatsatsaa.

Tarinan selkäpii tuli laakista selväksi ;o).

Eilen ol' korreempi keli vaik' uhoa 

oli jo ilmassa ja pilvenpohjissa.

Vanhoja vaahteranneniä

ja rullaamattomia KippariKallen piippuja.

Kotikatu

kuvattuna ennen kuin kävin vaan ihan pikkasen pelmuuttamassa lehtiä XD

Sisua

ja 

sinnikkyyttä, jos olis vielä kotva kesää.

Luontoäidillä on

pettämätön varisilmä.

Pitäisköhän tekasta talonviiniä?

pahus, kun ei ole jalkasilsaa niin antaapi olla tämän kerran.

Torstain nallekarkit

ja seijastiinalle perhoset ;o)

Puuhakkaan päivän jälkeen toivotan kylässäkävijöille rauhaisaa ehtoota!