perjantai 29. maaliskuuta 2013

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Villitystä viimosen päälle juu

Kun tauti taipuu siihen kohtaan, 
jolloin ei ole enää täysin latnamoro ja höyhensaarella 
niin tuleepa aika pahuksen pitkäksi.

Tarmokkaasti touhuten sitä askareen aloitti, mutta, mutta, mutta 
puhti loppui kuin
ilmapalloon olisi uhkuttu puhkuen pinkeäksi ilmaa ja se karkaapi
hyppysten välistä ensin innokkaana ylös prööö'öööt. 
Juu-u ja sitten alas flop.

Tilda Hillevin tein silloin kesällä



ja kaksossisko jäi täyttämättömiksi vartaloksi, käsiksi ja jaloiksi.

Useamman näperryspäivän jälkeen



valmistui



Tilda Hellevi.

Tein Hellevistä sellaisen, jolla voi leikkiä eli hiukset ovat MollaMaija mallia 
eikä rautalankaan kieputetut.

Tässä, 
kun olo kohenee päiväpäivältä ja lääkekuurissa pillerit vähenee 
piti sitä osallistua kotokylän ostosparatiisin tempaukseen.

Eikös juur' viiskymppisten eritoten pidä osallistua kaikkiin humppa humppa'hei juttuihin
 villiintyen niin vimmatusti?

Tytärkin kävi ns. "korkeanpaikan leirillä" isollakirkolla 
henkilökohtaisena shoppaussparraajana eilisnäpäivänä.

Äipän kanssa oli hyvä jatkaa kevättakki jahtia ;o).
Tytär oli jo juossut takkirekiltä toiselle eräänkin kauppaketjun putiikissa,
 josta taas minä hyödyin ;o) viheltelyä.
Valmiille pääsin.
Mikäs siinä oli osallistua Willan villitykeen väkijoukon jatkona.

Hieman ihmetytti takkimallien vähyys.
Olimmeko aikaisessa vai auttamattomasti myöhässä?

Paras oli erään putiikin myyjätär voi veljet sentään...
mallasin takkia ja en ihan siihen nuttuun syttynyt 
niin tämä myyjätär sanoo, jotta tuolla on tuollaisia toppaliivejä, ovat hyvin suosittuja.
Minä siinä sitten silmät renkaina katselen ja totean myös repliikin;
liivissä ei ole hihoja, tarvitsen myös ne.
Ei tehty kauppoja hihattomasta topallisesta kevättakista ei.

Kun oli kierretty putiikki poikineen niin minäkin harjaannuin hommaan.
Juttu vetästään kuin Jukolan viestirastilta toiselle eikä nokka tuhise.

Painelin erään putiikin hälyporteista sisään ja
 puottelin vasemmalle kuin hirvi kierrokselle myötäpäivään.
Takaa kuului sellainen pstt' äänellä sanottu; äipä se on teiniosasto.
Noh, ehkei sieltä minulle mitään löydy ja palasin hihitellen takaisin.
Uuvutti jo sen verran,
 jotta mielikuva mummu teinikrumeluureissa pisti pyrskähtelemään naurunpätkiä.

Noh, kun sitä teinitakkia ei tullut hankituksi niin hankinpa rouvastakin ja toisen,
 jolla voip' vaikka harhautua mettään pyörinensä kauppareissulla.

Juu-u rouvastakki on beige ja se eksytkös kauppareissulla mettään on murrettu vihreä.
Beigeä takkia minulla ei ole ollut koskaan aiemmin ja vihreää ;o) teininä maiharissa.

Saas nähdä milloin pääsee uuden kevätnutun ylleen kiskomaan, kun talvi ei oivalla, 
jotta oikean kevään pitäisi astua näyttämölle pääosassa.

Kuopuskin jo tuskailee tätä lumen määrää.
Unelmoi jo ukkosjahdeista.
Minä totesin kuopukselle, jotta jos tuodaan kaikki kiinalaislapset tänne syömään lunta.
Kuopus kysyy kenet laskettaisi lapseksi?
Minä esitän vastakysymyksenä muistatko milloin itse söit viimeksi lunta?
 Kaikki sen ikäiset ja nuoremmat herkkusuut.

Seuraava pohtimisen aihe oli, jotta riittääkös lunta kaikille, 
vaikkeivät kiinalaislapset ahneiksi alkaisikkaan.
Ajatelkaas onkos tätä lunta sittenkään riittävästi?
Menisikö nurmikot siinä samalla?

Oli miten oli kesä voisi saapua jo



maapallon tälle puoliskolle.

Kiva, kun jaksoit tänne asti!

Keväistä alkavaa viikkoa sitkeän sisukkaalle sinulle!

















tiistai 12. maaliskuuta 2013

Pitäisi toimia joskus itsekin sen ohjesäännön mukaisesti

Tauti A taittui ja minä läksin töihin



ollen kuitenkin hitusen kuutamolla,
mutta kuumetta ei enää ollut.

Juu'u en ollut tavanomaisesti tikkana 



vaan liikkeet olivat loivempia.

Työnteko tuntui ihan suoraan sanottuna kuin olisi tuulimyllyjä vastaan taistellut.

Oli tarjolla viel' harvinaista herkkua viikonloppuvapaa ja
todella korea kevättalven keli molempina päivinä.

Lauantaina kuitenkin tein ensimmäisen kevätbongauksen.
Lentokoneiden pörinä
 ja viel',
kun käänsi selkänsä kylmälle viimalle ja paistatteli poskia auringonlämmössä.
Illuusio kesästä XD .
Kotikaupungin korpikenttä on herännyt uuteen kevääseen.

Toiset moittivat tuota lentokoneiden pörinää ja pitävät koko lentokenttää meluisana häiriötekijänä.
Noh, mielestäni lentokoneiden pörinä kuuluu tämän kaupungin kesä-ääniin
 siinä missä peipon lurituskin.

Sotilaskoneista lähtee kyllä sellainen ääni jolloin ei tarvitse korviaan höristellä ;o) kuullaksensa,
mutta harvoin sotilaskoneet kattoa hipovat nousussa tahi laskussa.

Maanantai oli sitten sellainen viiden tähden Karvisen maanantai.
Olo oli kurja ja pää kumisi.
Rempasin viel' pidennetyn työvuoron ikään kuin kuntotestinä.

Kuume nousi uudelleen ja korviin pisti ...
vinku & vonku.

Tänään kävin sitten lääkärin pakeilla.
Eipä voi minua kusipääksi nyt kutsua,
 kun on toisenlaista eritettä otsa- ja poskiontelot täynnänsä.
Molemmissa korvissa tulehdus on kiikun'kaakun.

Jättipä jäljet 



ja pesän teki tauti A.

Ei ollut kyseessä uusi tauti B.
Olisi pitänyt parannella tauti rauhassa kuten ohjesäännössä sanotaan.

Apteekista lähtiessä kantamukset oli kuin olisi prismakaupassa käynyt viikonloppu ostoksilla.
On antibioottia, nenäsumutetta, inhaloitavaa, nenätippaa, yskään tablettia ja perinteistä mikstuuraa.

Ei haittaa pätkän vertaa



vaik' keli muuttui tavanomaiseksi lumisateeksi.

Eiköhän olo kuitenkin kohene



kun popsii kaik' pillerit ja suihkii & hönkii muut tropit.

Pikku-ukko totesi tässä männä päivänä; minä haluaisin siivet.
Teethän mummu minulle siivet, pliiis.

Noh, siipien teko oli yhtä pitkää kuin levveetäkin.

Tulivat kuitenkin valmiiksi pikkuäidin avustuksella.

Rinsenssan



liihottimet

ja pikku-ukon



satumetsänlinnun siivet.

Jos sitä ite höntyili tuon töihin lähdön kanssa niin höntyili myös helmikuu
jääpuikkojensa kera.

Helmikuun hellät tuulet maaliskuulla maksetaan.

Yöpakkaset ovat keikkuneet - 20 molemmin puolin ja
 päivälläkin pakkasta on ollut lähemmäs -10 astetta.

Jäästä ovat



käävätkin tehty.

Ei ole päivänpaiste saanut pälviä aikaiseksi, ei.

Sammaleen vihreys yrittää



voittaa lumivalkean jääden kuitenkin hopealle.

Ei tarvitse vielä haaveilla,




jotta monarkin kaivaisi ihan äkkiä talvitelolta.

Olkaamme kuitenkin kärsivällisiä ja toiveikkaita!

P.S. Kansallismuseosta ei ole kuulunut pihadustakaan nappi asiaan.
Laitoinpa sitten puolustusvoimille sähköpostia ja 
läppäsin täpän pyydän vastausta sähköpostiin.
Jo seuraavana päivänä kopsahti s.postiin viesti.
Eläkkeelle jäänyt sotamuseon johtaja vastasi viestiin ja painii nyt nappien kanssa.
Ootellaan, ootellaan kärsivällisesti
ratas pyörii hangista huolimatta.