perjantai 30. syyskuuta 2011

Takakesä

Jos alkukesästä heittää lumiräntää niin johan sitä päivitellään takatalvea,
tänään on sitten takakesä.
Tuolla kivenheiton päässä...
noh, aika roimasti sitä kiveä saapi heittää
ja vaik' linkoa apuna käyttää...
saivartelut sikseen
+ 20,8 sanoo Hyvinkäänkylän ilmatieteenlaitoksen mittauspiste
tämän syyskuun viimosen päivän lämpötilaksi.

Leppäkerttukin 



innostui lämmöstä.
Juu-u ja 



puolukasta tuli pöpi.

Paitahihasillaan tarkeni ihan hyvin pyöräillä.
Laitoin ylleni sen Mimulle tekemän hihatoman puseron ;o) ...
ponchon, mutta se oli liikaa.

Kääpä eilisessä suttuisessa kelissä



kuvattu

ja 




tänään paisteessa.

Ruskaa



oranssin



sävyissä.

Hevoskastanjaa



kuvatessa



voi saada tällin 



tuulenpuuskan sattuessa somasti kohdalle.

Kärpässieni on vaaraton kuvattava



se ei hyppää kimppuun,
mutta ei parane nuolaista saati haukata.

Kielonmarjat 



niiailivat arvokkaana vienosti tuulessa.

Vaahteran kelta



sai 



huokailemaan.

Pistipä silmään vielä 



satumaan sieni,

kun hömpsyttelin tuulen puuskien tuiverruksessa lentoon lähteneitä
havunneulasia hiuksista ja ponchosta.

XD pyöräily on monipuolista liikuntaa, kun välillä kökkii & kyykyttelee
ja sitten piipistelee taivata kurotellen kameralla.

O'ou 



kuinkas kävikään ;o)

Rinsenssa saa mummun pipon XD
Myssy hyppäsi jonkun pusenron mukana jäneksenä eli salamatkustajana pyykkikoneeseen.

Tässäpä röyhelömyssyn 



ohje halukkaille.
Klikkaa kuvaa niin saat ohjeen isommaksi.

Kaikki ystäväiseni nauttikaa takakesästä täysin sydämin!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

HippaHeikin laiva läks' varttia vaille kuus

ja Tarina vartti yli kuus kohden vahnainkotia.
Lyhyempikin aika riittää työmatkaan varsinkin suvikelillä kera pyörän.
Arvaatte varmaan, jotta meinasin myöhästyä ;o).

Sadetta on piisannut enemmän syyskuussa kuin kutkuttavia auringonsäteitä.

Pistipä silmään siinä matkalla



lampun kuvajainen lätäkössä.

Tuulenvire



sai vedenpinnan karehtimaan

ja




viemään valoa lätäkön laitaan.

Kannatti jäädä ihmettelemään,
mutta kinttaalla oli ennättäminen.

Sovimme, jotta aamuvuoro menee ajoissa töihin,
kun yököllämme oli viimoinen yö nukkumaijan virassa osastollamme.

Jäähyväiset olivat haikeat.
Kyyneleet tuli muutaman asukkaan silmiin jäähyväisiä jättäessä.

Tein rinsenssa riina de rimpsu de rämpsylle myssyn.

Arja-nukke mannekiininä



aattelin, jotta on sopusampi malli.

Röyhelöt



peräpeilistä.

( XD tulipa mieleen, jotta on soma metso)

Rinsenssa teki asian selväksi




eikä epäselväksi jää,
mitä mieltä hän on kaiken maaliman härpäkkeistä.

Pitäisköhän kutoa neidolle lätkäjoukkue fani pipo, jos sitten hymy heltiäis?
(Äitinsä on jääkiekkoerotuomari)

Myssyä viedessä oli pikku-ukko alavireinen.
Oli kuulema jo leikkipäivässä tuumannut lounaalla
kiitos, haluu nukkumaan.
Eikä oiken päivällinenkään ottanut maistuakseen.
Noh, mummu on mummu ...
ottipa lusikan jo hitusen rypistyneeseen kätöseen
ja sitten höpötysken höystämänä ruoka tuli lusikoitua
pikku-ukon suuhun.

Mitäpä teki pikku-ukko ruokailun jälkeen?




Meni sohvalle torkkupeiton alle.

Jokaisessa asiassa on hyvä puoli, toden totta!
Sain piirrettyä jalan ja käden kuvan malliksi kohtaaisen rauhassa.
Eikä tarvinnut porhaltaa kynän & paperin kanssa energisen kaverin  perässä.

Uudet pöllöt



pikku-ukolle.

Syyskuun päivät ovat olleet harmaita ...

Siitä huolimatta syksy leikkii väreillä




oransia turkoosilla




ja lilaakin löytyy syksyn paletista.

Sain sylviltä huomionosoituksen ystävälle




ja siteeraan Woodrow Wilsonia (1856-1924)

Ystävyys on ainoa laasti,
joka ikinä voi pitää maailman koossa.

Ystävättäreni kanssa olemme tulleet tulokseen,
jotta oikean ystävän kanssa voi olla ihan hiljaa
eikä siitä tule vaivaantunutta oloa kummallekkaan.
Juu-u ja sen mikä pulpahtaa mieleen voi kertoa,
eikä tarvitse ajatella olenko hupsu.
Ajatusta sitten pähkäillään yhdessä kantilta, jos toiseltakin.

Yksi mietelmä ystävyydestä vielä...

Ystävä kuulee minun sydämeni laulun
ja laulaa sen minulle,
kun oma muistini pettää.

pioneerityttöjen johtajan käsikirjasta.

Edellinen ja Wilsonin ajatukset löytyvät
Ystävyys mietelmiä.Toimittanut Helen Exly,
suomentanut Kaarina Helakisa.


Ota blogiystävä tunnustus mukaasi!

torstai 22. syyskuuta 2011

Tupa ku tupa

Eilen R-juna puksutti tänne pohjoisempaan provinssiin isolta kirkolta ystävättäreni ollessa kyydissä.
Junan saapumisaikaan minä kihnutin pyörällä kotokylän palolaitokselta sammuttamasta
kattila & allaspaloa tuli persiin alla.
Pikkuäiti ja rinsenssa olivat saföörinä ystävätärtä autolla vastassa ja
siitä koukkasivat hakemaan pikku-ukon leikkipäivän puuhista.
Sammutusharjoitukset sujuivat mallikkaasti ja persiin alunenkin, 
kun ennätin kotiin ennen delegaatiota. 

Kaikkihan tietysti olivat nälkäisiä,
joten kiiruusti ruoka tulelle.

Pikku-ukon nälän lopputtua pääsivät
loput pastat uimaan pikkumyy maitomukiin.

Pastat olivat kuin kilpauimarit radoillansa nätissä rivissä XD
valmiit ...paikoillanne ....hep!
Muutama pastapötkö yritti saada toisia houkuteltua kuviokelluntaan niin jopa
makaronien uimavalmentaja päättäväisen napakasti järjesti ne ruotuun.

Entisvanahasella hollitupa meiningillä Tarinan tupaan saapui väkeä ...
junallahan nämäkin nälkäiset
(hollitupa ajoista varttuneet)
saapuivat töistä.

Me varttuneet juttelimme köökissä
(pikkurinsenssan laskiessa keski-ikää).
Pikku-ukko touhusi olohuoneessa välillä piipahtaen luonamme tuliais poliisiautonsa kanssa.
Kipaisipa myös pienen peltisen matkalaukun kanssa niin kauniin kohteliaasti pyytäen;
äiti auta.
Äitihän auttoi neuvoen kuinka salkun lukko avattiinkaan.
MagneettiMaatuskakin pääsi jääkaapin ovesta leikkiin mukaan
Leikki jatkui olohuoneessa ...
hmmm ... mitähän se pien'mies touhuaa ...

ei voinut mummu torua 
kun pikku-ukko iloisena selittää kaikkien päässeen uimaan.
(varsinkaan, kun mummulta karkasi nauru)

Noh, mörkö ja maatuska vaan kelluivat.

Pikkuperheen lähdettyä me askartelimme ystävättären kanssa



minä pujottelin syntymäpäivä rannerenkaat 
ja ystävätär painoi (cihilien kotiin) kantokassin.

Kellon viisarit tikuttavavat iltaa lähemmäksi yötä
joten toivotan vakavasti


kaikille kylässäkävijöille värikkäitä unia!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Tumput ja tunnustus

Sain Neferiltä tunnustuksen



Tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen ja lähetetään tunnustus eteenpäin viidelle ystävälle.

1 lempiruoka: tähän vastaan, jotta kahta en vaihda lohisoppaa ja lohisoppaa ;o)

2 lempimakeinen: salmiakki ja tummasuklaa.

3 lempiluettavani: hmm ... kesä on vielä niin lähellä, jotta vastaan tähän Seppo Jokisen dekkarit XD

4 mieluisin tapa tehdä käsitöitä : kudon oloskin sohvalla tv:tä töllöttäen ja muita käsitöitä näprään askarteluboxissa äänikirjaa kuunnellen.

5 lempielokuva : tämä on paha, kertakaikkisen paha, koska katson hyvin vähän leffoja.
noh, sanotaan vaikka vanhat äksyt herrat.


Jatkan tunnustuksen eteenpäin





Wanhaan Mummulaan  mummulle sekä vaarille vastattavaksi.

Katia Esteri on kastellut tienoota reilusti, joten sitä on tullut pyörittyä enemmän pirtissä kuin ulkosalla.
Näyttääkö kasvi kenenkään etelänkävijän silmissä?



pistokkaan varresta tihkui maitiaisnestettä



kuin tyräkeistä.
Emokasvi on tullut etelästä tuotuna pistokkaana tänne kotomaahan.

 Orkideat nahistuivat kesän aikana,
mutta 



syksyinen ylläripylläri löytyi kahdesta orkideasta

Rinsessan ai'jahas ilme kertoo
enemmän kuin 1000 sanaa uusista tumpuista.

Rinsenssan




töppöset.

Pikku-ukkon kuvaaminen on aika haasteellista XD



 saldona kupperiskeikka kikatusta.

Kurkiaurojen kanssa en ole sattunut samaan paikkaan samaan aikaan,



mutta syksynmerkki se on tämäkin.


Nyt on aika käydä 



syömään chili con carnea.

Ah, pääsen saunaan pehmittämään vasenta lapaa.
Aamukahvilla luin lehteä ja käänsin vasemmalla kädellä sivua ja naps' joku lihassäie meni juntturaan.
Jos kajahtais; katse vasempaan päin niin eipä Tarinalla tapahtuisi liikku, mutta korkea C voisi irrota.

Ihastuttavaa ja viihtyisää perjantaiehtoota!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Purluikkis

heko, heko kyseessä on siis otsake ongelma
ja purluikkis on mitä parahultaisin otsikko.
Eikös juu?

Päivät viheltävät laakaliitoa ja työvuorot ovat yhtä hurlum'heitä.
Iltaa, aamua ja jälleen kuperkeikkaa.
Noh, nyt on rouvaskaista hupia, 
kun on jopa kaksi peräkkäistä vapaata ja vallan viikonloppuna.
Välleen onni potkii syylingillä.

Kelejäkin on pitänyt



auringonpaisteesta

syksyä huokaavaan



sateeseen

juu-u




ja päättämätön on satanut sekä paistanut.
Usealla ketulla on ollut syntymäpäivä!
(sataa ja paistaa niin kettu viettää syntymäpäiviä)

Onhan sitä ollut sitä



pilvipoutaakin.
Tosin harvemmin, kun olen kihnuttanut töihin tahi kotia kohden.

Torstaiehtoolla kihnutin kettinki piukeella töistä kotiin
ylläripylläri reippaan ves'kuuron kannustaessa
aina vaan hulpeampaan kettinkikarusellin pyörittämiseen ...
märkä asfaltti söi haukkapalana fillarin valon ja sitten
yks'kaks pieni tumma hahmo lyllertää pusikosta valokeilaan.
Ensimmäinen aatos oli älä koske käsijarruun ja toinen älä koske käsijarruun.
Kolomas ajatus oli seiso jalkajarrulle.
Huh, siili kuoma sai pitää henkensä ja minäkin pysyin kuosissa.
XD ei tarvinnut kotiin päästyä laastaroida ulkonevia ruumiinosia
paketillisella muumilaastareita.

Kuoma tuolla jo sanan toisenlaisessa merkityksessä jo vilahtikin.
Kuoma on parahultainen sana aasinsiltaan XD

Armaat Adidakseni hilikunkilikun pysyivät kasassa viime kevääseen
palveltuaan monen monituista vuotta.
Uusia Adduja olen etsiskellyt kotokylältä ja pitänyt myös isolla kirkolla silmät auki,
mutta en ole törmännyt sellaisiin varrettomiin varsiadduihin missään,
en siellä enkä täällä.

Kesän varrella olen kuomia kauppareissuilla silmäillyt,
jos en nyt ihan joka kerta niin jokatoinen.

Kelit eittämättä kylmenevät ja sadetta taatusti saamme tulevinakin päivinä
niin on pakko siirtyä oikeisiin jalkumiin.
Ex-pääministeri lipposet pääsevät odottamaan uutta suvea kenkäkaapin perukoille.
XD vinkkeleiden (huopatossujen) taakse.

Kuomiin suhuttelin Aqua Stoppia pihalla.
 "kyllä minä niin mieleni pahoitin" sano Antti Litja,
kun sitä suhua oli PikkuMyy nutussa, sieraimissa ja ties missä, 
kun tuulen puuska päättikin kesken suhutuksen kääntää suuntaa.
Onneksi ei ole nuhaa ;o)

Pirttikelien ajanviete tuhtailuna



punoin lehtikorin kuopukselle.

Yläreunan ompelin käsin ja tuikin liian monta kertaa
neulan hamarapuolella sormeen, vaikka kädessä oli nahkahanska.
Auts'  =o (

Toivotan 



ruusunmarjan pirtsakkaa 

sekä hauskan lennokasta viikonloppua





ja katselkaa maailmanmenoa tavanomaisesta pokkeavasta
perspektiivistä kuin tämä sieni!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tunnustus

Sain Hilimalta Neulomosta tunnustuksen


Aiheena on tunnustaa omat suosikkinsa ja jakaa sitten tunnustus kymmenelle bloggaajalle eteenpäin.

1. väri: sininen, sininen ja sininen 
2: eläin: kameli, siinä on jotain mystistä särmää
3: numero: jahas, olkoon vaikka 2
4: alkoholiton juoma: täytyy sanoa vesi, kun piimää ei sentään litra tolokulla mene.
5: facebook vai twitter: naamakirjassa keikun, mutta kerran vesikesässä sitä päivitän.
6: intohimo: jos jonkin sortin näpertäminen ja siihen kuuluva rekvisiitta.
ja porkkanat XD
7: lahjan antaminen vai saaminen: molemmat ovat mukavia ylläripylläri päivän piristyksiä.
8: kuvio: tähän varmaankin saa vastata pikkumyy ;o)
9: päivä: vuorotyöläisenä en oikein osaa nimetä viikonpäivää,
mutta vapaapäivä, satoi tai paistoi.
10: kukka: tämä on paha, kun lumoudun niin monen sorttisista kukista. 
Kevään ensimmäinen leskenlehti ... kukkineen orkidean uusi kukka jne.

Tämä on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa niin otappa mukaasi, jos et ole vielä tunnustuksia päässyt tuomaan julki.
Saganiltasatu on ainoa jonka tässä yhteydessä nimeän.

Nyt alkaakin olla hoppu tehdä kaik' kommerverkit ennen töihin lähtöä.

Lupsakkaa lauantaita ja saunaan leppoisia löylyjä!

torstai 1. syyskuuta 2011

ATK - help ja elvytys

Otsikosta varmaankin arvaatte armaat 
kylässä kävijät mistä tarinan tuvan hilijasuus oli peräisin.

KIITÄN jälleen VÄVYÄ masinan elvytyksestä.

Vävyltä kysyn neuvoa ja ihmettelin mitä tapahtui puhelimessa klo 22.30 ja atk-helpoli mummulassa ennen kuin kellon viisarit näyttivät 23.00.

Ammattilainen osaa
temput.

Tuo alempi oikeanpuoleisessa kuvassa on pappani palomies.
Vasemmanpuolen kuvassa pappani on myös, 
mutta kypärän alta on paha tunnistaa tummaa/mustaa kuontaloa.


Totuushan on, jotta kaikella univerumin aineella on aikansa.

Nyt masina on elvytetty ja toimii ja vävyn tutka piipittää mummulle uutta masinaa.

Vävy kertoi diagnoosia josta ymmärsin vain sanan patteri XD.
Pattereitakin on momen moisia siitä ves'patterista lähtien, mutta tässä oli kyseessä sellainen litteä kolikon kokoinen energianlähde.
Sanoja, hauskoja sanoja ja viel' hauskempia sanoja ...

Hmmm ... onko silloin sutenööri, kun parittaa sukkia 
vai keritsijä, kun niitä pareja kerii?
Ai, jotta äidinkielemme on ihastuttava!
Asiaa sai pähkäillä ja kuutioida mitä rapsaan kirjoitan.
Suuren pohdinnan jälkeen rapsassa kuivakiskoisesti lukee ...
järjesti sukkia pareiksi.


Rinsenssalla oli ensimmäinen suur' juhla.
Isä saapui viimeviikon torstaina ja systeri perjantaina.


Turisimme ja turisteina pörräsimme kylällä.
Wanhan villatehtaan miljöössä oli lystilauantai
ja polliisiauto juu-u sellainen entisvanahanen mustamaija



pikku-ukkohan oli maailman onnellisin pikkupoika kyytiin päästessään.
;o) mummukin kävi kyytissä verestämässä nuoruusmuistoja XD

Kaksi kaunotarta



kasteessa rinsenssa sai nimekseen
Tilda Lilian Adalina.

Ristiäisten jatkoilla rinsenssa nukkui.

Isonveljen



juna puksutti.

IsoUkki



ja pikku-ukko


ottivat ilon irti saippuakuplista.
 
Ainahan juhlan jälkeen arki pukkaa päälle



ja mummulla oli monta virkaa ;o)
lullaa lasta ja pidä maitomukia pystyssä pikku kakkosta katsellessa.

Värikästä on 



ollut



elo.

Kirjastolle kihnutin tänään ...
noh, tällä kertaa en ollut käs kahvassa kiinni ovien auetessa
vaan hitusen myöhemmin.

Kirjastoaukiolla



oli julkkiksia liikkeellä YLE:n autolastillinen
kuvaamassa



taiteen tekoa.

Ottakaa ilo irti alkavasta syksystä


nimettömän tavoin!