heko, heko kyseessä on siis otsake ongelma
ja purluikkis on mitä parahultaisin otsikko.
Eikös juu?
Päivät viheltävät laakaliitoa ja työvuorot ovat yhtä hurlum'heitä.
Iltaa, aamua ja jälleen kuperkeikkaa.
Noh, nyt on rouvaskaista hupia,
kun on jopa kaksi peräkkäistä vapaata ja vallan viikonloppuna.
Välleen onni potkii syylingillä.
Kelejäkin on pitänyt
auringonpaisteesta
syksyä huokaavaan
sateeseen
juu-u
ja päättämätön on satanut sekä paistanut.
Usealla ketulla on ollut syntymäpäivä!
(sataa ja paistaa niin kettu viettää syntymäpäiviä)
Onhan sitä ollut sitä
pilvipoutaakin.
Tosin harvemmin, kun olen kihnuttanut töihin tahi kotia kohden.
Torstaiehtoolla kihnutin kettinki piukeella töistä kotiin
ylläripylläri reippaan ves'kuuron kannustaessa
aina vaan hulpeampaan kettinkikarusellin pyörittämiseen ...
märkä asfaltti söi haukkapalana fillarin valon ja sitten
yks'kaks pieni tumma hahmo lyllertää pusikosta valokeilaan.
Ensimmäinen aatos oli älä koske käsijarruun ja toinen älä koske käsijarruun.
Kolomas ajatus oli seiso jalkajarrulle.
Huh, siili kuoma sai pitää henkensä ja minäkin pysyin kuosissa.
XD ei tarvinnut kotiin päästyä laastaroida ulkonevia ruumiinosia
paketillisella muumilaastareita.
Kuoma tuolla jo sanan toisenlaisessa merkityksessä jo vilahtikin.
Kuoma on parahultainen sana aasinsiltaan XD
Armaat Adidakseni hilikunkilikun pysyivät kasassa viime kevääseen
palveltuaan monen monituista vuotta.
Uusia Adduja olen etsiskellyt kotokylältä ja pitänyt myös isolla kirkolla silmät auki,
mutta en ole törmännyt sellaisiin varrettomiin varsiadduihin missään,
en siellä enkä täällä.
Kesän varrella olen kuomia kauppareissuilla silmäillyt,
jos en nyt ihan joka kerta niin jokatoinen.
Kelit eittämättä kylmenevät ja sadetta taatusti saamme tulevinakin päivinä
niin on pakko siirtyä oikeisiin jalkumiin.
Ex-pääministeri lipposet pääsevät odottamaan uutta suvea kenkäkaapin perukoille.
XD vinkkeleiden (huopatossujen) taakse.
Kuomiin suhuttelin Aqua Stoppia pihalla.
"kyllä minä niin mieleni pahoitin" sano Antti Litja,
kun sitä suhua oli PikkuMyy nutussa, sieraimissa ja ties missä,
kun tuulen puuska päättikin kesken suhutuksen kääntää suuntaa.
Onneksi ei ole nuhaa ;o)
Pirttikelien ajanviete tuhtailuna
punoin lehtikorin kuopukselle.
Yläreunan ompelin käsin ja tuikin liian monta kertaa
neulan hamarapuolella sormeen, vaikka kädessä oli nahkahanska.
Auts' =o (
Toivotan
ruusunmarjan pirtsakkaa
sekä hauskan lennokasta viikonloppua
ja katselkaa maailmanmenoa tavanomaisesta pokkeavasta
perspektiivistä kuin tämä sieni!
Sienikin paikkansa löytää ja laiskana puun oksalla päiväunia näkee....
VastaaPoistaKuomat ovat oivat jalkumet, en ole kuitenkaan mitään stoppia niihin suihkautellut :).
Mukavia vapaapäiviä ja viikonloppua.
Kiitosta taas kivasta jutusta!
VastaaPoistaAhti
Antoisaa vapaaviikonloppua :)
VastaaPoistaOnneksi siili säästyi kolarilta kanssasi! Upeita pilviä ja mukavaa tarinaa. Kumisaappaita kaivataan kyllä. Kiva kun on joskus vapaa viikonloppu! Hyvää sellaista!
VastaaPoistaHauska sieni puussa :)
VastaaPoistaOnneksi sinulla on jalkajarru, minulla meinaa välillä kun ei aja pitkään aikaan, unohtua, ettei ole jalkajarrua :/
Onneksi siili säästyi, söpöläinen sai mennä menojaan ♥
Kivaa lauantaita ja tulevia päiviä syksyn värikkyydessä :)
Lupsakkata vapaata viikonloppua sinulle! Ja mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta!
VastaaPoistaKiitän kommenteistanne Neferi, Ahti, Huopatossunen, Sirkka ja seijastiina!
VastaaPoistaStoppi pitää jalat kotvan kauemmin ves'kelillä kuivana, mutta eihän se kumisaappaita niistä tee ja esim. mettäretken ryönät saa helpommin pois, kun eivät imeydy nupukkiin.
Tarinalla on ollut jalkajarruton pyörä ja sen päästyä pyörien taivaaseen niin jalkajarru on vaatimus nro 1.
Kyllähän siilifanilla olisi ollut hirveät sydänhykkeröt, jos siilille olisi käynyt kehnosti.
Kiitos kommentista Helena!
VastaaPoistaTalvi tulla jollottaa jouluineen, mutta ensin nautitaan värikylläisestä & kuulakkaasta syksystä.
Hyvä että siili vältyi kolarista,mukavata tarinaa,antoisaa viikonlopua:)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ritva!
VastaaPoistaJuu-u onneksi refleksit pelas ja älli, etten käsijarruun kajonnut.
Voi sun juttuja! Saa niin makeasti aina nauraa. Miten tuo kori tarkalleen ottaen tehdään . Mulla kahvipusseja puoli vintillistä säästettynä :-) tuksu
VastaaPoistaKiitos kommentistasi tuksu!
VastaaPoistaElo on niin lystikäs juttu eikös vaan.
Googleta kahvipussikassi niin saat useamman ohjeen / mallin ja joku niistä viehättää silmää.
Farkkuneula ja pitkä tikki siinäpä resepti.
Lehtikoriin en tehnyt sankoja lainkaan, mutta sankoihinkin on monta tyyliä.
Käy kirjastossa lainaamassa kahvipussin uusi elämä tai jotain sinnepäin ...
siellä on ohje myös ritarin kostyymiin ;o)
Kiitos taas mukavasta tarinasta kuvien kera :)
VastaaPoistaMeilläkin kutsutaan huopatossuja vinkkeleiksi. Vinkkeli sopii noille jalkineille hyvin. Ei niissä ennen ainakaan ollut mitään jarruja pohjissa, joten kyllä niillä usein meni aika vinkeästi nurin :D
Kiitos kommentistasi sirimi!
VastaaPoistaVinkkelit ovat mainiot paukkupakkaskelin jalkumet, mutta tosiaankin pito on arvaamaton ja voi käydä istumalihasten päälle.
Mukavassa paikassa sieni lepäilee.
VastaaPoistaOli hauska lukea tarinaasi.
Saan kyllä monta sanaa arvilla.
Oikein mukavaa ja leppoisaa vapaapäivää sinulle ja kiitos postauksesta!
Oikein antoisaa viikonloppua!
VastaaPoistaLennokkaan hauska tarina! Pikku siilikin selvisi seikkailustaan. Hyvää alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaVoi kuinka kivan korin olet tehnyt. Minä en tuollasia viitsi väkertää, lienenkö etes ossais tehä :). Ehkä sitten teen kun olen eläkkeellä...mihin menee kyllä vielä muutama vuosikymmen, jos sitten enää eläkkeelle pääsee.
VastaaPoistaMutta mukavaa syksyä Tarinan tupaan!
Kiitos viestin etiäppäin viemisestä :)
VastaaPoistaFacebookissa en ole mukana ollenkaan. Luulen, että siitä syystä ei onnistu kommentit sen kautta Tuulismummalle.
Ajattelisin, että yksi konsti olisi lisätä mahdollisuus laittaa kommentit anonyyminä, kuten sinun blogissasi on.
Pääasia kumminkin, että Tuulismumma tietää, että ISOSISKO SEURAA ;)
T: Joupin Kaisa
Rennon näkönen sieni tuossa viimesessä kuvassa :). Minäpä ajoin kerran polkupyörällä siilen yli ihan totaalisesti. Niin livakasti se tuli tielle puskasta, että en ehtinyt jarruttaa yhtään. Vähän aikaa se ressukka tainnoksissa oli mutta vissiin panssari suojasi eikä kumikaan puhjennut pyörästä. Pääasia, että piikkipallo sai pitää henkensä.
VastaaPoistaVoi miten kiva juttu ja kivat kuvat. Mukavaa viikkoa.
VastaaPoistaJohan oli hieno juttu ettei siilirouva kolaroinut ihan oikean siilin kanssa.
VastaaPoistaVuosaarelainen vielä pähkäilee ovatko huopatossut ne samat joita jotkut kesähelteellä ihmettelivät kun ne kätösissäsi vaihtoivat osoitetta.
Kiitokset kommenteistanne sylvi, vesimiesneuloo, Famu falsetissa, Multasormi, Joupin Kaisa, Markka, enkulin käsityöt ja Vuosaarelainen!
VastaaPoistaOnneksi pikaisesta kohtaamisesta siilin kanssa selvisimme säikähdyksellä ja sykkeen nousulla.
Jep, samat huopatossu vinkkelit, joita hellepäivänä ulkoilutin XD.
Sinulle on tunnustus blogissani :)
VastaaPoistaOlipa hyvä että Tarinalla oli hyvät jarrut ettei tullut kolaria,sillä jos olisi vahinko sattunut olisiko vakuutusyhtiö uskonut jos olisit sanonut ajaneesi kolarin Siilin kanssa.Meillä ei tänä kesänä ole Siilejä näkynyt,viime kesänä niitä muutama pihalla kuljeskeli.
VastaaPoistaKahvipusseja olen minäkin kerännyt mutta ajattelin ne levitellä vasta kun saan uuden työ huoneeni käyttöön.
Tule kylään
VastaaPoistaSormustin on muuten kätevä kapine. Kummitätini keräilee niitä, mahtuvat muuten pienempään tilaan kuin lankakerät ;-)
VastaaPoista