maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tee-se-itse diagnooseja & nauruterapiaa

Eilen aamulla olo oli kuin ossuuskaupanhoitajalla ja pistin sen ihan kesäajan alkamisen piikkiin.
Aamuvuoroon mennessä herätyskello soi 05.05 ja kesäajan alkaessahan kello rankaisi jo 04.05. Huh!
Töissä kitisin työparille, jotta kylläpä oikean käden rannetta ja sormien niveliä kolottaa.
Vihoitteleekohan vanha työtapaturma?
Kotiin päästyäni pistin mittarin kainaloon ja kotvan kuluttua mittari näytti +37,3 eli reippaan asteen yli normaali lämmön. Normaali kehonlämpöni on kituseen sen 36,0 tahi max 36,2.
Palmusunnuntai sujui kuin olisin ollut palmun alla sohvalla. Tv:tä katselin, mutta justiinsa en juurikaan tainnut nähdä ohjelmia Tyhjin silmin katsotun Antiikkia, antiikkia ja sitten suorin sänkyyn.

Heräsin yöllä hillittömään hikeen ja nivelkolotukseen.
Ajattelin ihan ensimmäisena, jotta nyt on iskenyt tukevasti päälle vaihdevuodet ja kuumat aallot tahi ainakin vähintään nivelreuma!
Mittarin lukema oli semmoset +38.
Miksi muuten ei tehdä kuumemittareita pläkkipellistä? Olen eräänkin mittarin ravistanut niin, jotta se on livennyt käsistä osuen hyppysten pidon pettäessä seinään tai mennyt lattialla kuin nato-ohjus.
Onneksi eivät enää sisällä elohopeaa! Mutta niissä lasinsirpaleissa kuitenkin on tukeva haaste siivoamisessa.
Juu-u onhan niitä digidigi mittareita jos jonkun moisia, mutta enpä omalla kohdallani niihin juurikaan luota taudin iskiessä.
Tässä tunnustan olevani kuin laboratoriomestari-isäni, jos mitataan niin mitataan sitten tarkasti.
Viinimarjamehun laimennusta en mittaa edes deseissä vaan mutu- tai oikeastan makutuntumalla.
Sokurimehu on aina sokurimehua.
Juu-u ja riittävästi kansanperinteen parantavaa nektaria on tullut juotua, kun käsivarret ovat jo pilkulliset.
Allergisenreaktion takia en aio lähteä tk:n ensiapuun.

Eiköhän tuossa ole jo riittämiin viruksesta vinkumisesta. Aika aikaa kutakin sano pässi, kun päätä leikattiin ja sama pätee viruksesta toipumiseen.

Huolettaa hieman, jottei kuopus tautiin nytkähtäisi, kun hänellä olisi het' pääsiäisiäisen jälkeen polyyppien poisto nenänielusta. Pitäkäähän peukkuja, jotta hän pysyy terveenä.

Noh nyt lienee vinkumiset vinguttu ja päästään tähän naurujoogaan.

Pikku äiti soitteli ja kyseli voisiko pikku-ukolle antaa siskonmakkarasoppaa, kun itsellä tekisi niin mieli syödä moista herkkua. Sitten mietimme näitä nitraatteja & nitriittejä kah' kumpia ne olivat mitä ei nyt ihan tarjottimella kannata lapsoselle tyrkyttää.

Pikku-ukko otti ja hyppäsi sohvalla pikku äipän viereen ja kumautti päänsä pikku äipän lonkkaluuhun ja punainen pläntti tuli otsaan.
Repesin nauruun, jotta mum-mum-muun lonkkaan jos nuppi kumahtaa niin mummun keskikroppa tutisee vartin ja lapsen otsaan ei tule jälkeäkään.


Vettä & räntää on tullut taivaalta vallan kiitettävästi
ja lumikinokset ovat vielä valtaisat

mutta kaipaan


kuitenkin näitä kevään airuita.


Vältelkää virusta & nauttikaa terveenä olosta!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Sitä sun tätä ja ehkä enemmän tätä

Unihiekka karisi silmistä kotva 7.00 jälkeen.
Köllöttelin äänikirjaa kuunnellen semmosen tiiman verran.
Ennen kuin kävin kahavin keittoon ja aamu porkkanoiden rouskutukseen.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi omia aamurituaaleja? Onkos arki & pyhä rituaalit samanmoiset?
Minun rituaalit ns. pyhänä = vapaapäivinä ovat vaan hidastempoisemmat. Eli kaksi muumimukillista kahvia, kaksi porkkanaa ja aamun aviisi. Tuota aviisia en tunge suuhuni vaan ihan perinteisesti sen vaan luen ;).

Kävin aamukävelyllä. 
Sää oli hassu, aurinko paisteli sellaisen usvahunnun takaa. 
Vareksilla ja harakoilla on melkoisen äänekäs reviirikisa.
Tinttien kosiolaulujakin sai kuulla kaikkialla. 
Juu-u ja pihapiirin "sähkötolpan" tintti on aktiivinen. Nakuttelee nokalla tolpan hattupeltiä mieleisekseen ja pyrähtelee mahtipontisesti .. kas katsoppas tässäpä tintti vetreä. 
Siellä tolpannokassa taitaa oikeesti olla se pesä, mitä olen kironnut suvena jos toisenakin ... noh, en sitä pesää vaan sitä aamunsarastuksen aikaan alkavaa tintin elämöintiä. Akkuna on makurissa tietysti auki ja tuntuu, jotta 
piipaaja on just ikkunan vieressä lauleskelemassa aamulaulua ja se on todella unen läpi korvia vihlovaa.

Konnien akvaarion siistausta ennen oli ihan pakko näpsäistä kuva.

Auringonottoa 



ja tukeva suojakerroin alimmaisella ; ) vai onko tuo uusi onnikan ootto tyyli?

Sitten olikin aika aloittaa mullanvaihto projekti.
Kliivia ihan ite halusi, jotta vaihdetaan kaikki mullat. Kaavin multaa kompostiastiaan ja uppistakeikkaa koko kukka päätti hypätä sinne. Mitäs minä sitten muutakuin ropostelin juurista ne loputkin mullat poijes.
Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta sekä odotellaan mitä tapahtuu ylläri kukinnalle.

Uusi vauvala



ja vihreetä



voisipa sanoa, jotta sävysävyyn sukka ja kukka

Iisoppi 



on ainakin vielä satoisan rehevän vihreää.

Mimosa
tällähetkellä yksi pikkuruinen ainokainen.

Pirtsakkaa perjantai-iltaa!





torstai 25. maaliskuuta 2010

Puuhapäivää vielä

Vävy on nyt nähnyt pikku-ukon puuhapäivän kuvat.
Niin pääsemme salaisiin kansioihin ; )

Kaikki alkoi siitä, kun pikku-ukko nukahti hitusta ennen, kun juna pysähtyi mummulan asemalle.
Tuumasin, jotta mennään mutkan kautta Prismakauppaan ja antaa pikku-ukon nukkua tirsat ihan rauhassa.
Vielä ei mummun taskusta löydy Nitroja, mutta kamera löytyy.

Jalkumemme kulki tällaisen näyteikkunan ohi, jossa oli katseen vangitsija



Ja siihenhän se matka sitten tössäsi, kun kauppiattaren kanssa kävimme juttusille ulkona oven pielessä. 
Sanotaankos vaikka kohtaloksi, kun hän sattui olemaan vielä siinä ulkosalla jutustettavana.

Pitihän sitä mennä liikkeeseen varaamaan sovitusaika.

Juu-u emmekä me olisi naisia, ellei sitä voisi heti ihan pikkiriikkisen sovittaa..
ja mikäs siinä on sovittaessa, kun on hoikka ja kurvit kohdallaan sekä pitkät sääret.




ja takaa




.... ; ) pitäisiköhän minun käydä suutelemassa tuo sammakkorinssi henkiin ? XD

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun!
Mummu on nyt niin molemmat rinnat rottingilla, kun pikku-ukko sanoo mum-mum-muu.Arvaatte vaan, jotta  mummu on ihan onnesta ymmyrkäisenä.

Peukalonrantin haava on jo asettumaan päin. 
Sain kudottua esikoisen sukkien kantalaput valmiiksi eilen aamulla ootellessa töihin lähtöä.
Vielä täytyy kokeilla lelulootan virkkaamista ja kuulostella mitä se siitä sanoo.

Ihastuttavaa iltaa kaikille kylässäkävijöille!



tiistai 23. maaliskuuta 2010

puuhapäivä

Essu on jo valmiina, mutta mitä ihmettä äiti ja mummu kupeksii. Dublo pois ...



vetäsempä pari kompit


ja saundit peukalopianolla odotellessani ja samalla pyyhkäisen pölyt pois


johan sitä päästiin asiaan, mutta laittaisinko vai ottaisinko pois


noh, otanpa pois


ja sinne meni


jos nyt kuitenkin laittais välillä, mummu tykkäis, jotta laittaisin. Hitusen iljettävältähän herneet tuntuvat käteen.


ha haa tästäkin syntyy hauskuutta ... pääsen vesileikkiä leikkimään


Mummu ei voinut ottaa kuvia tekemästäni hienosta suihkulähteestä ... ei mummun kamera kestä uimista

Sitten ulkoilemaan

Minä olen pikku-ukko ja tämä äidin tekemä kaverini on lumiukko


Minä menen mäkeen ihan ite!


Ennen kotiin lähtöä autoin mummua ja keräsin dubloja pois lattialta


Arvaatte, jotta mummulla on ollut mukava puuhapäivä. ; ) ja mummun vauhti ryytyy ja höyhensaari kutsuu.

Namu unia!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Hyvä kuulo & iso ääni

Ai, miksikö tuollainen otsikko?
Olin menossa töihin ja risteyksen toisella puolen herra kysyi ohjetta missä on Perttulan katu ja tämä rouva pyöritteli vaan päätään. Tulkitsin kehonkielen ettei hänellä ole hajuakaan moisesta kadusta.
Vetäisin henkeä ja hihkaisin, jotta ajatte tuosta risteyksestä tuonne (siinä missä suu käy niin kädet eivät jää Pekkaa pahemmaksi) ja seuraava poikkikatu on kyseinen katu. 
Herra nyökytteli & kiitteli. Päivän hyvä työ oli tehty jo ennen puoltapäivää.

Aurinko paistoi niin ihanasti, jotta teki mieli kävellä vanhainkodin ohi ; ) , mutta puhdas vitilumi häikäisi.
Ihan kuin olisi pillittänyt jotain ihanaa nyyhkyleffaa katsoessa joten aivan mallikas vaihtoehto oli mennä "köökinovesta" sisään vahnainkodille. 
Pukukopeilla piti katsoa vieläkö silmät on piirretty päähän samoin kuin kotoa lähtiessä.

Töissä laitoimme asukkaiden kanssa herneet multaan pääsiäisvihreiksi. Eipä haittaa eikä tarvitse pähkäillä mitä pitäisi tehdä, jos joku asukas päättää maistaa tahi vallan syödä pääsiäisvihreää.
Oli hauska seurata asukkaiden herneiden laittoa multaan.
Laitoin mullan valmiiksi ja annoin liotetuja herneitä rasiassa sekä sanallisena ohjeena mieluimmin liikaa herneitä kuin liian vähän.
Pappa otti koparan silmän täyteen herneitä ja humpsautti ne istutuspurkkiin tasoittaen niitä sen jäkeen sormillaan.
Mummo laittoi herneet yksitellen kylkikylkeen tasaisen huolellisesti.
Hih ja virn niitä ilmeitä, kun sanoin, että syömme herneenversot pääsiäisen jälkeen. 
Voi, niitä epäuskon ilmeitä!
Meinas vallan pokeri pettää Tarinalla.

Mummulassa on myös herneet likoamassa ja niiden istutus on huomenna.
Kuopus tosin kyseli onko huomenna lounaaksi ärtsoppaa todetessaan likoavat herneet.
Äipä oli tylsä & kelju ja epäsi kotitekoisen herkun.
Saas nähdä millainen on pikku-ukon kylvö tyyli.
Liotetut ruokaherneethän ovat syötäviä ja oletan, 
jos pikku-ukko päättää pistää multaa suuhun niin hän ei halua santsata ; ) .
Noh, tuo nähdään huomenna.

Kastelin perjantaina kukkia ja havaitsin
lehtien välissä pilkistävän 



Kliivian kukkia o-ou.

Pitääpä vallan pähkätä kuinka mullan vaihdon suoritan. Kaavinko vanhaa pintamultaa pois vai kopsautanko koko Kliivian ulos purkista ja katson onko poikasilla jo omat juuret.
Mullan vaihto on tehtävä hetinmiten tahi viimeistään seuraavana vapaapäivänä.

Peukalonkynnenrantissa oleva pikkuruinen haava mahtailee & isottelee niin, jotta pikku-ukon lelukoppaa en ole voinut virkata. 
Rupes haava kiukuttelemaan jopa sukkapuikkojenkin heiluttamisesta.
Käsityöt ovat siis jokseenkin telakalla.
Toivotan kaikille ihanaisia unia ja höyhensaarella tavataan!

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Luontoääniä

ovat tinttien laulu ja kirkonkellojen kumu.
Luontoliiton kevät seurantaan voin todeta, jotta tuossapa ne oikeastaan ovat 
havaintopaikkana 24.86 itään Greenwichistä ja 60.63 pohjoista leveyttä.
Noh, lisätä voi lirisevät purot ja kumisaapaskelin ; )

Perjantaina hain postista tämän



ja sisältönä



oli serkkulikan tekemä



ihana hattu,jonka serkkupoika nimesi puupäähatuksi!
KIITOS!

Eräässä kokouksessa töissä piti fundeerata missä on hyvä.
Aikani aateltua totesin, jotta taidan olla sellainen jokapaikan höylä.
( Sitä hetkeä odotan kauhulla, jolloin tölvään itseni töissä ihan muussa kuin hoitajan hommissa ja saan kirjoittaa työtapaturmaselvityksen vakuutusyhtiölle.)
Mutta jokatapauksessa mannekiinin vikaa minussa ei ole sitten pätkänvertaa.

Hyvä etten saanut hengiltä esikoista ilmeilylläni, kun hän nauraessaan vetäisi syljen väärään rööriin.
Sittenhän me hihiteltiin, jotta murhaustapa selvisi siihen haaveissa olevaan dekkariin.
Tuolla murhaustavallahan murhaaja voi päästä kuin koiraveräjästä ilman sanktiota.
Varmaankin joskus 10 vuotiaana moinen haave pätkähti päähän, jotta dekkarin haluaisin joskus kirjoittaa.

Nyt lounaan tekoon, jotta saa murkinaa rinnan alle ennen töihin lähtöä.

Esikoiselle syntymäpäivä kukkanen!



Sutjakkaasti sujuvaa sunnuntaita kaikille!

torstai 18. maaliskuuta 2010

oli kesä, oli mopo, pipo, mopo mopo

vaaleenpunainen ... ja tätä lauleskelin aamulla töihin mennessä ; )
juu tuon se ilta - aamu keikaus sai aikaan.

Eväitä ei tarvinnut tehdä, kun töissä oli kahden päivän keräilyerät. Siis ne syömättä jääneet eväät.
Tulipahan kokeiltua eräänlainen makuelämys, joka voisi olla raskaanaolevan naisen menu. XD
Kaupan valmishampurilainen ja kanasoppaa.  Nälkäänsähän tämänkin yhdistelmän söi.
Voip' sanoa, ettei tarvinnut kanasoppaa sulatella pankkojäästä kehnotehoisella mikrolla.

Kun ei satanut mitään eikä ollut jäisen liukasta niin tulipahan katseltua työmatkalla ylöspäin.

Kevät on rakentamisen aloituksen aikaa



vielä ei voi sanoa tuleeko tästä harakalle huusholli vai pesä pehmoinen oravalle.

Kumpikas siinä vanhassa kansansadussa näki ensimmäisenä aamuruskon





karhu, joka katsoi itään




vai kettu, joka katsoi länteen
Juu-u vai menikös se vallan toisin päin?

Mummu ei ole vielä verestänyt muistia tässä asiassa.

Asukkaille kerroin tehneeni pikku-ukon lorupussiin uuden  korti ja sitten mietimme mikä olisi hyvä heppaloru.



kansanperinteessä pysyen runoraadin voiton vei

körökörö kirkoon,
papin muorin penkkiin,
ruskealla ruunalla,
pikipää pässillä,
valkealla varsalla,
laukkipää lampaalla,
kolipää koiralla,
peltojen ylitse,
aitojen alitse,
kilikello kaulassa,
punaisessa nauhassa,
pom pom pom!


Työpäivä oli vauhdikas, mutta ei asukkaiden agressiivisuuden takia.

Ennätin silmäistä tiiminvetäjien palaverin esityslistaan kuuluvat liitteet.
Palaveri poiki tietysti uuden palaverin ja osan delegoin, mutta sitten kävimme kuitenkin sellaisen reippaan puolen tiiman puhelinpalaverin. Noh, ehkäpä totuus puhelinpalaverin pituudesta lähenteli tuntia.
Mutta tulipahan ruodittua&tuupittua asioita eteenpäin.

Ulkona tuiskuaa nyt lunta kuin tammikuussa, mutta lastentarhassa
orastaa kevät. Kylvin Iisopin 11.3 ja itävyys on erinomainen ; )

Ihastuttavaa illanviettoa jokaiselle oman mielen mukaan!




keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Hihana hiljaisuus

Nyt täytynee kuunnella hetki hiljaisuutta, jotta kykenee rauhoittumaan yöpuulle.

Töissä oli aivan uskomaton vuoro. Asukkaat ovat väsyneet inttervalliasukkaaseen tai oikeammin hänen käytökseen. Koko vuoro oli kuin olisi istunut ruutitynnyrin päällä.
Ensimmäinen kerta yhdeksään vuoteen, ettei virikeryhmää pystynyt pitämään. Nallekarhu papoillakin kärähti käämit. 
Tiiminvetäjäpalaveriin valmistautuminen oli listalla unohda koko juttu. Huomenna täytyy aamusella harrastaa pikalukua.
Olen siis tämän päivän palkkani ansainnut. Joka juuttaan sentin.

Postikusti oli polkenut pakettikortin postilootaan ja nyt täytyy malttaa odottaa perjantaille, jotta pääsen paketin hakemaan. Olo on kuin pikku likalla jouluaaton aattona. ; ) olen varmaan postin ovenkahvassa ennen kuin koko putiikki on auennut.

Pikkukalakin on vielä hengissä eikä ole tullut syödyksi. XP eikä ole tullut kuvatuksikaan.

Nyt alkaa jo suloisesti uni painamaan yläluomia ja viisasta olisi mennä vällyjen väliin, kun on aamuvuoroon meno.

Kauniita unia kaikille kyläilijöille!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kyllä kyllä

akvaariossa on ainakin yksi kalavauva. Niitä voi olla useampikin, mutta eivät ole sattuneet yhtäaikaa laskettavaksi. Ihan pikkuruisista kun ei voi vielä oikein ulkonäön päältä sanoa juuta eikä jaata onko akvaariossa hyvin vilkas pikkukala vai onko siellä useampi.

Hitusta vaille etten eilen illalla singahtanut kuin satasen pikapinkoja hakemaan kameraa, mutta sitten älli säteili hitusen. Eipä sitä vajaan sentin pituista ja millin tahi kahden millin levyistä kalaa liki läpikuultavaa kalaa olisi pohjahiekasta erottanut.

Kauniita unia toivottaa kalanviljeliä ; )

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Retkieväänä kanasoppaa

hih & virn ; ) ettehän arvaa, että pikku-ukko kävi mummulassa kylässä?
Syöttötuoli oli lounasaikaan vielä kummilassa ja me olimme sitten retkellä keittiön lattialla. Mummu syötti ja pikku-ukko söi halulla kanasoppaa.

Lounaan jälkeen koko pikkuperhe nukahti päiväunille. Pikku-ukko nukkui sängyssään, pikkuäiti pikkusohvalla ja isi nallekarhun sylissä olohuoneen lattialla.

Mummu katseli Morsea ja virkkasi pikku-ukolle uutta lelukoppaa perhostoukan vihreästä huopasesta. Isi ja äiti katsoivat ihan itse ohjaamaansa Morsea ; ) .
Morsen loputtua olin hakemassa kameraa, kun pikku-ukko antoi äänimerkin herättäen myös isin ja äidin.
Mummulla jäi hauska kuva ottamatta nukkuvista vanhemmista.

Päivätirsojen jälkeen pikku-ukko jaksoi kivuta sohvalle miljoonasatayks kertaa. Mummulla tuli ihan hiki kiipeilyä seuratessa.
Sitten keksimme uuden leikin. Mummu puhalsi otsalle ja pikku-ukko käveli karkuun ja het' kohta takaisin, jotta puhallapas uudelleen. 

Touhua oli niin paljon, jottemme ennättäneetkään kokeilemaan uutta pulkkaa pihalle. Mummu teki eilen Vileenit ja ostin vauvapulkan, kun halvalla sai.
Kotimatkan varrella oli ihan pitkiäkin pätkiä pelkkää asfalttia. Muutamalla vastaantulijalla karehti hymy suupielessä katsoessaan minun pulkan kiskontaa. Voin sanoa, jotta kirske pulkanpohjasta oli huima ja minulta olisi voinut laskea sykkeen ikenistä. Onneksi loppusuora oli mukavaa pulkanvetokeliä ilman pälvi kohtia ja hiekoitussepeliä ja pulkka luisti kuin unelma.

Leivoin Raamattukakun jälkiruoaksi.



alusena lelukopan alku
kakku on sellainen karsittu versio, kun pähkinät unneutui kauppaan. vesimiesneuloo blogista sain kimmokkeen kokeilla reseptiä.

Vävy vaihtoi anopille uuden taustakuvan ja laskurin (blogin oma laskuri jostain syystä nakittaa 1000. Kommentteja olette kirjoittaneet, mutta luku ei muutu miksikään). KIITOS VÄVYLLE vielä kerran!

Talviset puut on jo aika saada pois.
Kuvan vävy vaihtoi simsala bim, mutta kuinkahan kauan kestää, jotta puut ovat hiirenkorvilla. 

Taustakuvan otin viime suvena Oulun reissulla.



Viihtyisää iltaa virkuille ja illantorkuille kauniita unia!




torstai 11. maaliskuuta 2010

Pipo kuin pottusäkki

Ihan pakko puikata het' tähän alkuun vanha sanonta ... iso pää ja harvassa korvia.
Kuopus tässä kysäisi tekisinkö hänelle Everton pipon. 
Äipähän oli sitten kuulolla minkähänlainen siitä piposta pitäisi tulla.
Mallina vauvan siksak-pipo ja siihen Evertonin E. Pipon pitää olla sen verran pitkä, jotta lömpöttää päälaella. Kuopus ei ole nyt tiukka pipoinen.
Jonkin aikaa sain laskeskella silmukoita, jotta toiveet tulee täytettyä. Kuopus kuuluu myös tähän luonnon omavaraiseen arktistenalueiden karvalakkikastiin ... eli hiuksetkin pitää saada mahtumaan pipon sisälle.
Sainpa juosta kerrankin riittävästi lankaosastoilla ; ) ennen kuin löysin Evertonin sinistä lankaa.
Lopputulemana oli tietysti, jotta kuopus piti raahata lankakauppaan hyväksymään väri.

Jannen sininen oli kaikkein lähempänä Evertonin sinistä



ja Jannen valkoista E:ksi.
Osan E:stä kudoin (E:n sakarat omilla langannöttösillä) ja nuo E:n taka piipakkeet ompelin jäljittelemällä silmukoita.
Hitusen siellä sinistä vilkkuu välissä, mutta käytössä sitä harva huomaa, kun pipo keikkuu on liki 2 metrissä ; )

Eilen tuoksui tuulessa jo nuoskalumi! Niinhän tuo meteorologi säätä ennustellessa kertoi kevään lämpöennätyksen tulleen eteläsuomeen. 

Seminaaripäivästä lähtiessäni astelin loskassa suorintein kumisaapas ostoksille.



Katsotaan kuinka nämä saappaat toimivat käytännössä. Varret eivät ainakaan kalva töppöjalan polvitaipeita.
Jotain väriä saappaisiin täytyy saada, joten ostin myös lankaa, jotta voin kutaista housunpuntin pitimet. (lyhkäiset säärystimet)

Töihin lähtiessä täytyy muistaa napata yksi värinokkonen mukaan.
Pomon kanssa oli puhetta aiheesta vieläkö olemme saaneet sormemme hillittyä siemmenpussihyllyillä. 
Pakko oli tunnustaa, ettei minulla ole hillityt sormet ;) , jotka olisivat vastustaneet piukeesti kiusausta.
Kerroin värinokkosen taimista ja pomolla tuikahti silmissä muisto omasta mummosta. 
Hän kasvatti värinokkosia myös pihalle. 
Opettajalle omena ja pomolle värinokkonen XD

Vaikka aamuaurinko paistaa ihanasti niin en lähde ulkoilemaan vaan menen kutoa kitkuttamaan esikoisen sukanvartta seuraavaan etappiin ja katselen jotain digidigille tallennettua.

Täytyy lähteä töihin niin, jotta ennättää kiertää sinne mutkan kautta.

Nauttikaa kevätpäivän auringosta!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Ihanaista naistenpäivää

kaikille!



ja ruusu 



Eilen aloitin kylvöpuuhat Mimosasta



ja istutin osan värinokkosisista jo purkkeihin.



Saas nähdä mihin saan kaikki taimet mahtumaan.

Aamukävelyllä melkeistään riskinhallinta petti ja pöksyt kastu.
Oli hyvin hiljaista ja tallustin ihan omissa ajatuksissa eteenpäin. Moottoritien kaukainen kumina kuuluui vaimeana ja tuuli humisi petäjien larvojen välissä. Kun ttträm- täräm käpytikka täräytti katulampunkuuppaa nokalla just' kohdalla.
Likipitäen veret seisahtu ja sydän pysähty huh! Kevään merkki tuokin.

Nyt en malta kovin tarinoida, kun kannoin kirjastosta dekkareita. Vietän jänskättävää akkainpäivää ; )

Nauttikaa naisenaolosta!


perjantai 5. maaliskuuta 2010

Lempi ystävän päivä

jos että usko niin käykääpä allakalla ... juu-u siellä lukee, jotta Leila ; )

Maaliskuun elkeet ovat ihan maaliskuumaisia.
Aamulla pakkasta oli mittarissa - 10 astetta ja töihin mennessä taivas oli sen sininen (sellainen hauska mariini), joka lupailee aamun sarastusta piakkoin.

Aurinko on hellinyt ja tuulen vinkka on kovasti koettanut viedä auringonsäteiltä voimaa.
Tuulen tempuista huolimatta auringon lämpö tuntui vaatteissa tahi niiden läpi, vaikka varjossa on - 6 astetta pakkasta.

Maaliskuu niistää nenää



ja nenät se tekee 



aika hassuihinkin paikkoihin.

Arvaatte varmaan, jotta oli pakko töiden jälkeen käydä kävelyllä. Hitusen elinen pöperölumessa tarpominen tuntui pohkeissa.

Olin eilen jälleen pelastuslaitoksella opissa. 
Meinaavat vissiin tehdä minusta viisaan tahi toteavat, jotta ei pysy kaivossa kannettu vesi ; ) .
Olin suorittamassa sosiaali- ja terveydenhuollon turvakorttia tällä erää.

Sinne sitten saikin tarpoa apinan raivolla, kun aura-auto ei ollut käynyt ajelulla aura alhaalla öisen lumisateen jälkeen. Kalevankadun mäki on ainakin sellaisen puolen kilsan pituinen, jos ei pidempikin. Tuossa mäessä ei tietenkään voinut himmata tahtia vaan se piti hukia todellakin apinan raivolla ylös.

Meitä oli sellaisia kello hyvissä ajoin paikalla olevia jo jokunen ja kouluttaja ajoi pihaan. Kysäisi meiltä oletteko koulutukseen tulevia, johon me vastasimme kuorossa myöntävästi. Kouluttaja hitusen ihmeissään saoi koulutuksen alkavan klo 8.30, johon me taas kuorolausuntana, että alkaapi klo 8 reikä leipä. 
Onneksi kouluttaja oli joustava ja aloitti koulutuksen 8.00 ja toinen kouluttaja tuli sitten hitusen myöhässä.


Silmän iloksi aurinkoinen tunnustus
Märtan blogista fammo handarbetar.

Nauttikaa kauniista auringonpaisteisesta kevätpäivästä!


tiistai 2. maaliskuuta 2010

Puhelias navigaattori

Törötin hitusen ennen klo 9.00 portailla syöttötuolin kanssa odotellen ottopoikaa ja hänen kultsuaan. 
Syöttis meni pikku-ukon kummilaan, kun pikku-ukko menee heille muuttoruljanssin ajaksi.

Päivän ensimmäinen virkäni oli olla navigaattorina Tikkurilassa, kun ottopoika pyhkäsi kääntyen risteystä liian aikaisin. Tuosta tuonne ja sitten tuonne ... hei tämä on umpikuja... juu-u niinhän sen täytyy ollakin ja sitten tuonne parkkipaikalle. Ja ihan pokerilla, ihan kuin olisin kovastikkin autoillut Tiksissä.

Pieni muuttoauto



päättikin mennä nelivedolla vinhaa vauhtia ja pörisee mennessään.

Shoppailukierroksen aloitimme tyttären kanssa Ikean ihmemaasta. 
Ihme ja kumma sieltä ei tarttunut mukaan kuin setti puisia köökivälineitä (lasta, haarukkalasta ja soosilusikka).
XD ja pikku-ukolle sellainen lasten jalkapallon kokoinen pehmopallo. 
Tytär osti pikku-ukon kamariin maton ja se oli kaikkein haastavin kannettava. Sitäkään ei tarvinnut suuremmin kanniskella, kun pojillakin oli shoppailu päivä teknisien tavaroiden liikkeissä ja he tulivat hakemaan meidät Ikealta.

Tyttären, Vävyn & pikku-ukon uusi koti on aivan ihana. Vielä ihanampi sitten jahka ihka oikea muuttoauto on tuonut tavarat & mööpelit.
Nythän meillä oli hyvä pikku-ukon kanssa pelata palloa, kun mööpeleitä ei tarvinnut varoa. Mummun pallon pelaus tyylihän on tietysti omantakeinen just' sellainen mummutyyli ja pikku-ukko kikatti ihan ääneen pelatessamme. 

Pelin puoliajalla pyhkäsimme tyttären kanssa sinne hyötykasvi yhdistyksen Alku&Juuri puotiin.
Pippuria siellä ei ollut, mutta paaaa'aljon muuta. Pippuria myyjätär vinkkasi kysymään Kasvitieteellisestä puutarhasta.
Puoti oli todellakin täynnä ihanuuksia ja olin kuin Liisa ihmemaassa tahi lapsi karkki kaupassa. Valinnan vaikeus oli suuri, juu-u ja itsehillintä koetteella ; ) .

Tällaisia ihanuuksia lähti mukaan



kotva täytynee vielä maaliskuun päiviä elellä eteenpäin niin sitten pääsee kylvöpuuhiin.

Puodin myyjätär oli todella ihana. Hän neuvoi ja opasti siemmenpussien valinnassa antaumuksella. Kerroin, jotta taimet tulevat vanhainkodille dementiayksikön viriketoimintaan ja hän paneutui asiaan sydämellä. Hän etsi kasveja, joissa on erilaiset tuoksut sekä eriväriset kukkaset. Aistiärsykkeitä siis parhaimmilleen.  Niitä taimia taatusti riittää kummin kaiman kavereillekin, jos itävyys on hyvä.

Sitten kysäisin onkos orkideoille lannoitetta ja vips' vain
Helganeidit saivat kypyvaahdon. 
En kyllä ajatellut terästää aamukahvia tällä vaarattomalla ihmisille ja eläimille, vaikka voisihan se antaa roimaa potkua päivään.
Täytynee taas seikkailla orkidea sivuilla ...

Helsingissä on jo loskakeli parraimmillaan ja valtaisia lätäköitä. Mennä henttasin tyttären perässä katsellen mihin hän jalkumensa asettaa. Sitten piti hitusen hihitellä ittekseen, kun juontui mieleen meidän kinttujemme pituus ero. Tytär, jos tuumaa, jotta yllän harppaamaan tuon lätäkön yli niin mummu seisoo siinä tilanteessa  keskellä lätäkköä. ; ) kaik' on mahdollista.

Onneksi sateenvarjon & varasukkien taika piti kutinsa. Eli en tarvinnut kumpaakaan taikakalua retkellä.

Päivä oli hyvin virkistävä ja mukava. Tunnustan, jotta mummu on nyt ryytynyt ja kintut painavat ainakin tonnin ja persus vielä enemmän.

Kauniita unia ja ihanaa huomista päivää kylässäkävijöille!




maanantai 1. maaliskuuta 2010

Tiimin vetäjän maanantai

on onneksi ohi. Atk- hommat ovat ohi ja kivireen kiskomisen (yksi saikkari) unohdan vapaapäiväksi tyystin.
Onhan tietysti ihanaa, todeta kaikkien muiden tiimiläisten tuki takana, kun vielä kaupassa tapasin meidän yhden yökön ja kuuntelin ... sinnikkäinä, kun oomma niin veemmä rekee etteen päin kivistä huolimatta.

Kiitosta saan antaa tiimille tuesta het' vapaiden jälkeen.

Huomenna on Tarinalla monta roolia ; ) menen mummuilemaan, mutta myös tyttösinä shoppailemaan.

Autokyytillä pääsen puolenvälin kievariin, niin kaakun voi viedä tuliaisiksi.

konstit ovat monet, sano akka ku kävellessä kusi ...



ja resepti

 


klikkaaa kuvaa niin resepti on helpompi lukea


ja kaakusta tuli 



toivoottavasti myös pumpulinen. Höysteenä mantelilasut.
Ottopojan auton kyydissä kaakku on helppo viedä perille.
; ) ei tarvitse sanoa, jotta murukakkua tein 

Kaiken jupinan jälkeen 
maaliskuun päivä niistää nenää



hitusen teen vielä töitä, kun en työaikana ennättänyt. 
Agresiivisen asukkaaan kohdalla aloitin saunaan menon menon puhumisen/pehmittämisen
Muistatko minkä kokoinen oli se pikku sälli, joka meni saunaan Juha Vat Vainion laulussa ... yleisessä saunassa ja kuunteli siellä alalautilla elämän opit.
Asukas hoiti oman osuutensa, mutten minä.
Sauna-Maijat hitusen verran olivat ärtyneitä ko. laulun popittamisessa töissä, kun se jäi kuulema pyörimään päähän. 
Sitten kysäisin onkos se Molotov parempi, sellainen ivalaulu,jota yksi asukas laulaa mennen tullen
Vat Vainio veti voiton.

Ja minun täytyy tietää minkä kokoine se pikku sälli siellä saunassakuunteli elämän oppeja..