lauantai 31. joulukuuta 2011

Iloista vuodenvaihdetta

toivotan sinulle antoisia päiviä 
ja


sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulumanteli

Aatonaatto iltayöstä pidimme rosollitalkoot koko perekunnan kesken.
Kuopus perinteisesti silppusi sipulit ...
kysäisi ensin onkos kokoluokka tomu vai pöly.
Me muut silppoajat, kun emme ole alan ammattilaisia niin sekaan pyrki myös sattumia.

;o) minä humpsautin puolikkaan tikku vaiheessa olevan punajuuren,
mutta esikoinen totes tip' tap'in sijaan top' top'
ja tonki ne sieltä uusinta kierrokselle leikkuulaudalle ...
kantti X kantti, kiitos.
Höh, ei kuulemma niin isot palat mahdu suuhun.
Tarttis varmaan käydä optikolla XD 
tahi rosolli talkoiden aikaa pitäisi varhentaa.
Siis aatonaaton puolella ei ensimmäisille aaton tiimoille.

Joulupukin puurolle kokoonnuimme tänne mummulaan.
Mantelin puurosta sai tytär, 
joka ennätti nukkua aatonaaton ja aaton välissä kaksi tiimaa.
(Toinen murusista nukahti niin toinen jo heräsi)

Jouluruoalle läksimme koko orkesteri pikkuperheen luo.

Herkullista ruokaa 



oli yltä kyllän.

Vävyn kinkku on herkullista jälleen, njam!

Koht' sillään jälkiruoan jälkeen soi ovikello ...
Joulupukkihan se vierahaksi saapui.

Eipä pikku-ukko pukkia pelännyt eikä märyyn revennyt
vaan luonnikkaasi ensi hämmästykseltään johdatti pukin peremmälle ...
istuu tuohon.

Pukin pikku



apulainen askareessa.

Niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, 
jotta jos joku oli pidemmän aikaa saamatta lahjaa
niin pikku-ukko vei paketin hänelle viis siitä kenelle paketti oli osoitettu.

Rinsenssalle tein 



ruokalappuja pakettiin.
Tytär vinkkasi idean



esikoisen lahjaan.

Joulupäivän aamu valkeni parin asteen pakkasessa.

Kävin viemässä roskia ja kipi'kapi hakemaan kamera.
Jos tämä vaahteransiemen olisi karvamato



niin sepä polttaisi enemmän
kuin nokkospuskaan humpsahtaminen.

Joulunpunaistakin



kuuraa ;o)

naapurin



autossa.
 
Isän kanssa läksimme pikkuperheen luo joulupäivänlounaalle.
Eipä meillä kiirus ollut



niin ennätimme 



katsella jäähelmiä.

Pulskia ovat silmut kuin joulupukki.

Rinsenssa ajatteli haukata 
ukin napin alkuruoaksi.

Tätä voisi sanoa jo joulunihmeeksi,



kun pikku-ukko urvahti unille ruoan jälkeen.

Voi, voi sentään, pikku-ukolla olikin kuumetta, kun heräsi.
Yskässä ja nuhassa olisi ollut aivan riittämiin vaivaa ja harmia pinelle pojalle.

Toivotan oikein iloista Tapania



sinulle!

Tuommoisia mantelihampaita sitä keksitään kahden tunnin unilla XD.
Pikkuäidin vuoro oli tänään nukkua unet loppuun ja isi oli muksuille seremoniamestari.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ripakinttu likka ja Oulun Ukki

Siellä Iikkeassa, kun lehmänhermo sohvan etsintään katkesi ja sille setälle tuli sanottua,
jotta tällainen sinisenä kiitos.

Niin sitä niittää mitä kylvää XD.
Viime tiistaina kännykkä soi jo ennen kahdeksaa ja minä olin vielä Höyhensaarella.
Metkaa, jotta siihen herätyskellon ääneen herää, mutta unenläpi kahden keikan tunnari sai soida kotvan.
Mietin siellä purressa (enkä purrut mitään) pitääkö tuohon ääneen reagoida jotenkin.
Aamukarhuna murahdin luuriin nimeni ja siellä erinomaisen pirteä herra Kauko Kiito esittelee itsensä ja asiansa.
Aamupäivällä olisi sohva tulossa ... minä murisisin osoitteeni.
Onneksi murisin, kun oli tullut ylimääräinen ykkönen  rahtikirjan osoitteeseen.
Minä sitten soittamaan (vahinko kiertämään) pikkuäidille ja kertomaan Kauko kiidon puhelusta.

Pistin kahvit roplottamaan ja kävin toljottamaan olohuonetta, jos sitä saisi tehtyä jonkinmoisen siirtelysuunnitelman aamuaivoilla.

Tunnustaa täytyy, jotta rymsteeraus oli kuin vilu ja näläkä olis keskenään tapelleet.
Oikealla kädellä ei saanut kunnon otetta niin lattialankut anelivat armoa siinä sohvia & pöytää kiskoessa ja tuuppiessa.

Pikkuäiti sitten lykki vaunuja takinliepeet hulmuten mummulaan.

Alkoipa odotus, kellonviisarit tikuttivat tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kas' pian viisarit osoittivatkin klo 12.00.
Meidän mielestä aamupäivä loppui siihen.
Kauko Kiidolla kello kulki ilmeisesti Lontoon aikaa.

Kilahtihan se ovikello viimein ja toista kantajaa oli Kauko vailla.
Tytär polkaisi saappaat jalkaan ja oli sen näköinen, jotta nyt mennään ...
Herra Kauko Kiito taas katseli tytärtä, jotta nuor' likka ja vielä ripakinttu kokoa.
Kauko Kiito oli vielä porraskäytävässä valaissut sohvan painosta 67.7 kg
tytär siihen nii-in tiedän ja meni portaita edellä alas.

Oli Kauko kysäissyt vielä, jotta täytyykö laskea ja levätä johon tytär vastasi,
eiköhän kanneta samantein perille.
Huomasi Kauko, jotta tässä kauniissa ripakinttu likassa on voimaa kuin pienessä pitäjässä.

Kauko Kiito painoi oven perässään kiinni niin meitähän alkoi tyttären kanssa naurattamaan...
hihiteltiin ... mitäs, jos tyttärellä olisi ollut Hello Kitty hupparipuku päällä ...
minkähän moinen olisi ilme Kaukolla silloin ollut?

Pikkuäiti sitten kasasi tämänkin Ikean palapelin. 

ISO KIITOS TYTTÄRELLE!

Pysytään viel' kotva näissä liikennevälineissä.
Viime perjantaina juna puksutti Oulusta ja kotokaupungin rautatieasemalla töntti yksi ukki,
jonka kävin hakemassa sieltä pois.

Mennessäni asemalle
pisti silmään vanha kenkätehdas.

Asemalla kuutioimme eli tuumailimme otammeko taksin takapuolen alle vai kiskommeko hänen matkalaukkua vuoronpäältä ja haemme kalan puolimatkassa olevasta kaupasta.
Noh, päätös oli haetaan kala. 
Tuumasin isälle, jotta voihan olla, että kalat on myyty jo ja käyn ostamassa ei oo'ta.
Siinä sitä laukkua kiskoimme otsamme hiessä ylämäkeen.
Isä ja matkalaukku parkkiin kaupassa ja minä suunnistin askeleeni kalatiskille.
Juu-u tulikin se piru maalattua seinälle ...
edellä oleva täti osti sen viimeisen lohen.

Jonkin matkaa oli vielä ylämaata ennenkuin alkoi alamaa osuus ... se loppusuora.
Mummulaan pääsimme sen matkalaukun kanssa ja se on pääasia.

Harmajaa on ollut
mutta lipsahti tällainen vahinko kera marraskuisen varesparven.

XD kieltämättä pyörähti mielessä mitä v****a nyt tapahtuu.
Sen verran oli ihmeellinen tämä valoilmiö.

Tyttären kanssa kiertelimme uutta aitoa tekokuusta mummulaan ja silmiin pisti mainos.

On se hyvä aloittaa markkinointi



hyvissä ajoin ennen uutta satokautta ;o)

Tuolla reissulla ei onni potkinut syylingillä kuusen kanssa, mutta isän kanssa löysimme joulupuun.

Tytär onneksi ennätti tulla hakemaan aarteemme autolla ... 
edellisen ehtoon matkalaukun kiskominen oli vielä hyvässä muistissa ;o)

Kah, kuusipaketin aukaiseminen olikin oikea ylläripylläri.
Kuusenjalasta puuttui kiristysruuvit vai mitä lie oikealta nimeltä ovatkaan.

Minä pengoin kellarikopista vanhan kuusenjalan ja siitä varaosat.

Isä tarkkasi varaosia ja kysäisi löytyykö harjanvartta.
Enpä kysellyt tarkoitusperää kysymykselle vaan pompottelin portaat uudelleen kellariin.
Eipä löytynyt puista harjanvartta saati sitä harjaa.

Löytyi pikku-ukon 



lumilapio.

 Muutama vuolaisu

niin johan sopii somasti.

Pyysipä sitten assistentilta sahaa



;o) löytyi tällainen saha.

Tappi



paikoilleen.

Lapio



entiseen kuosiinsa.

Ettei käy niin,
jotta siinä missä järenkäyttö loppuu niin alkaa voimankäyttö
sano vanha kansa



viisasta on laittaa käyttöohje.

Ja niinpä



joulupuu pysyy jalassansa.

XD isä ei konstittomaksi jää!

Turha on ennen joulua reklamointi kuusen jalasta, 
kun eivät kuitenkaan asian eteen mitään ennätä tälle joululle.

Töihinhän tässä on koht'sillään jouduttava ja toivotan,
jotta hyvä Tuomas tuopi joulun kaikille kylässäkävijöille!

P.S huomenna päästään jo isännän puolelle ...



valon aika alkaa pidentymään XD

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kolmas adventtisunnuntai

Niin se vaan joulu jollottaa lähemmäs ja tonttujen joulukiireet ovat hektisimmillään.

Mummutontun touhut ovat olleet astelua ja maalimanmenon ihmettelemistä.
Ajetus eli turvotus laskee kädessä, joten sormien liikeradatkin laajenevat.

Kävelyllä totesin perjantaina,



jotta 



kamerakin oli kelju pitää kädessä.
Sain aikaiseksi paljon sellaisia modernia taidetta
olevia kuvia.

Perjantaina iltapäivästä alkoikin sellainen räntämyräkkä, 
joka sai hetkessä aikaan hanget korkeat nietokset.

Lauantaina sitten sataa lotkotti vettä ja loskaa riitti nilkkoihin asti.

Pirttipäiväksi meni lauantai aamupäiväkin.
Kävin viemässä roskat ja kastelin Reiskani 
lititsi'märöiksi.

Menin kuuntelemaan ENSKA:a askarteluboksiin.
;o) ensin keräsin helmipussukoita takaisin peltipurkkiin.
Siistasin heijastinkangas silput roskiin ja isommat, 
ehkä joskus tulevaisuudessa hyödynnettävät palaset omaan purkkiinsa.

Ompelin kuopuksen kravatin pujotuspidikkeen kiinni.
Sitten kävelin rappukäytävään ja otin ovesta Tildan mukaani ...
jep'jep' ja palasin takaisin askarteluboksiin.

Pöyhäisin tilkkukassia ja pyöräytin huoparullia auki 
ja kurkistin nauhapurnukkaan.

Ajattelin ommella jotain ihan simppeliä talvikostyymiä ilman mitään krumeluuri räpöstyksiä.

Pompulanyörin ompelu ei sujunutkaan koneella, kun sormet laittoivat hanttiin.
Ompelin sen sitten käsin ja jälki on mitä on.

Mummulan oven Tilda



kostyymissään.

Katsotaan, jos teen vielä joulunalusviikoksi tonttulakin ja kulkustöppöset.
Kaikki riippuu kuinka sukkelasti sormet toimivat.
Sukkien ja pipon kutominen kertoi,ettei vielä kannata puikkoja heilutella.

Tv:n katselu on sitten ihan hölmöä ilman puikkojen heiluttamista.
Lauantai-illan huumaa oli se, 
jotta puottelin petille kuuntelemaan äänikirjaa jo 21 jälkeen. 

Huomiselle maanantaille suunnittelemamme Ikean retki toteutettiinkin tänään.

Idea lähti vallan pikku-ukosta.
Mennän tänään mummun kanssa Ikeaan ja miksi siirtää askaretta huomiselle, 
jos sen voi tehdä tänään pois jaloista kulkemasta.
Rinsenssa tälläerää jäi isin kanssa kotinais-miehiksi.

Menomatkalla

aurikokin vihjaisi olevansa vielä olemassa.

Istuin jälleen sohvia ja nojatuoleja ...
siinä istuskellessani päätin,
jotta en kyllä käy enää yhdessäkään mööpeliliikkeessä.
Menin myyjäsedän luo; tällainen sinisenä kiitos.

Meillähän oli aikomus syödä ne perinteiset lihapullat,
mutta linjastolla oli pelkkä jouluateria.
Pikku-ukko piti ravita ja emme mekään olisi pikkuäidin kanssa retkestä selvinneet ilman tankkausta.
Katselimme mitä muuta oli tarjolla ...
pikku-ukko kysäisi mitä tuo on 
XD tuo oli tryffelikakkuleivos ...
menu oli sitten lihapullavoileipiä ja tryffelikaakkua kermavaahdolla.

Siinä syödessämme pikku-ukko kysyi; mitä täti tekee?
Arvata saatatte, jotta kahviossa oli aika monta tätiä.
Siinäpä sitten katselimme tätejä kaikki söivät  ...
yksi täti istui nojaten leukaansa molempiin käsiinsä.
Vastasaus oli; täti istuu ja odottaa.
Pikku-ukolla kyyneleet kihosivat silmiin ja alahuulikin jo väpätti ...
tätillä ei ole ruokaa.
Dialogimme jatkui; täti odottaa nätisti.
Katsoppa tuonne kassoille kuinka paljon siellä on ihmisiä,
sieltä joku tuo ruokaa tätille.
Onneksi ennen tryffelikaakun loppumista tädin pöytä täyttyi väestä ja tätikin sai ruokaa niin,
että pikku-ukko sen näki.

Kotiin päin ajellessa pojan yläluomet eivät millään olisi jaksaneet vastustaa maanvetovoimaa.
Kello huiteli jo 16.30 ei todellakaan mikään päiväuniajankohta. 
Mummu kaivoi repusta kuivattuja omenanpaloja rasiallisen, 
jos niillä saisi pyyhkäistyä unen poijes.
Pikku sormi poimi herkkua suuhun ja totesi huokaisten; täti sai ruokaa ...

Rinsenssan joulupakettiin
löytyi auringonkukka.

Vielä täytyy jostakin taikoa auringonkukan siemeniä.
;o) jos ei muuten niin jo kohta uudenvuoden jälkeen
marketteihin tulee siemenpussit myyntiin.

Kello tikuttikin jo siihen malliin kotokaupunkiin päästyämme,
jotta isoimmat ostokset enolle pik'pikaa kannettavaksi mummulaan.

Pikkuäidin kanssa sitten kiirehdimme treffeille rinsenssan kummitädin kanssa kuuntelemaan 
kauneimpia joululauluja.
Kirkossa oli kaunis sekä herkkä tunnelma.

Kauneimpien joululaulujen 



jälkeen alkaa joulunodotus.

Nauttikaa lapsenmielin joulunodotuksesta ystävät! 



torstai 8. joulukuuta 2011

Puikot kaniin

Hep' hep' hei ei sille kanille anneta mitään akupunktiota eikä muutenkaan keihästellä.
Mutta siitä tuonnempana...

Maanantaina ittepäisyyspäivän aattona käytimme pikkuäidin kanssa
kylmän rauhallisesti laps'työvoimaa hyväksi.
Taihi voihan se olla, jotta pikku-ukko käytti mummua hyväksi.
Pikku-ukko on innokas maalaamaan
ja kahta kertaa ei tarvinnut kysästä mennäänkö askartelemaan.

Maalina ei sähly- ei jäälkiekko- ei jalkapallomaali ...



vaan liima.

Hassu tonttu sai



nenäkseen helmen.

Kun liimat, parrat ja helmet oli kerätty kasaan tein piparitaikinan
perinteisiin  Itsenäisyyspäivän piparitalkoisiin.

Siinä odotellessa "pipariliemen" jäähtymistä
tein



huopasydänhärpäke askartelun




köökin akkunaan.

Valot ovat Airamin patterivalot ja ne oli kohtuuhelppo kieputella rautalangan ympärille,
kunhan ensin siirtelin chilit pöydälle.
Kukkapurkkien kanssa tusatessa taisi mennä enemmän aikaa kuin valojen kieputukseen.
Nimetöntä en saanut siirrettyä mihinkään niin se hieman hidasti hommaa
akkunalaudan oikeassa nurkassa.


Itsenäisyyspäivän aamuna valoilluusio oli ihmeellinen.
Musta maa oli peittynyt huntuun ...
joo-o kyseessä ei ole se possunpakaraan pikapuoliin hierottava sinappihuntu vaan

ihka ihana



vitihuntu.

Piparitaikinakattila ja muutama peltirasia
keikkuivat ekokassissa ja klonkattivat melkoisesti askelten tahdissa.
En kyennyt hiipiään tonttujen tavoin hipi'hiljaa vaan meno kuulosti enemmän
siltä kuin pieni rumpalipoika olisi ollut liikkeellä.

;o) kyllä ääntä maalimaan mahtuu.
Jäinen tanner peittyi valkeaan mikä pisti hitusen arvelemaan askelia.
Selvisin pikkuperheen luo ilman, että olisi ollut 10 sukkapuikkoa repun läpi selässä
eikä lentävä piparitaikinakattila teilannut ketään.

Iloinen pipariukko



otti tästäkin puuhasta ilon irti.

Pyhän jälkeen koittaa arki ihan kuin sateen jälkeen paiste.

Neljän vapaan jälkeen oli jo ihan kiva mennä töihin 
ja univelatkin oli kutakuinkin kuitattu.

Omaisyhdistys järjesti asukkaille pikkujoulut eilen.
Ol' haitarinsoittajia, kvartetti esittämässä joululauluja 
ja tiernapojat.
Asukkaita ohjasimme ja haimme nauttimaan musiikista.

Työparina läksimme hakemaan asukasta, jonka omahoitaja olen.
Virittelimme eva-telineen valmiiksi,
sitten aloin kertomaan reilulla äänenvoimakuudella,
jotta on mukavaa ohjelmaa tiedossa.
Kannattaa lähteä houkuttelua.
Noh, niinpä pääsimme ramusmurtuman liikkeellelähtö kivun yli
ja maltka alkoi jo joutumaan kivutta omalla painollaan.
Kunnes yks'kaks' iskikin kipupiikki askeleenpainosta.
Minä olin jo ottamassa kättä pois 
ja sainpahan mummon pettävän jalan puoleisen painon oikean käden ranteelle ja sormille murtuman puolella kun olin.
Illalla rapsaa kirjotellessa etusormi näytti jo siltä, jotta nokkiinsa otti.
Eikä näppäimistön naputelu tuntunut mitenkään mukavalta.
Hannun ja Kertun noita olisi paistanut minut ruoaksi välittömästi sen verran oli etusormi yön aikana pulskistunut.
Eihän siinä auttanut muu kuin aloittaa pommitus työterveyshuoltoon.

Sairauslomaa tuli viikko ja tulehduskipulääkettä.

Apteekissa odottelin reseptikipulääkettä ...
ja purskahdin nauruun, kun näin pikkuihmisen, 
joka teki ilmeisesti sen ekan ihmeellisen löytöretken ilmeistä päätellen,
pikkuinen sormi meni sieraimeen tuli pois ja meni uudelleen ja sen jälkeen aivastuttikin melkoisesti.

Murisin mielessäni etten voi kutoa saati harrastaa muuta viihdyttävää tuhtailuaskartelua.
Tv:n tahi digitallenteiden tyhjennys katselukin tuntuu hölmöltä, jos ei voi samalla kutoa.
Enkä voi edes kaivaa nenää, kun sormi ei mahdu sieraimeen.

Ei sormessa eikä ranteessa ole murtumaa, kun lääkäri ei soittanut perään.

Vekkuleita joulunalustohina
päiviä toivotan kuitenkin sinulle blogiystävä!






sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Hups' jo toinen adventtisunnuntai

Aika kulluu aatellessa,
päivät päätä käännellessä.

Viikko on hujahtanut vauhdilla.
;o) tällä vauhdilla pian koittavi Juhannus.

Ilta-aamu-ilta-aamu työvuorokeikaukset tietysti imaisivat mehut,
mutta jäi sitä nektaria sen verran, jotta on jaksanut touhutakin.

Muutaman kerran on aurinkoinenkin näyttäytynyt pilviverhon takaa.

Kuuraruusu



kylpi joulukuun auringossa.

Pikkujoulutkin on vietetty tälle vuodelle



ja herkkua



sai syödäksensä Karl Johan'issa

Kala oli herkullista nieriää slurps'
ja tuo jälkiruoassa oleva siansydämen näköinen köllykkä oli mustaherukkasorbettia.
Olipahan makuhermoja kutkuttava yhdistelmä.

Kun ruumiinravinto oli nautittu herkkusuihin menimme
Lilla Teatern'iin nauttimaan hengenravintoa kipaleella
vaimoni on toista maata.

Vedet silmissä & sydämensä kyllyydestä sai nauraa
eli ihana kaamospiristys.

Eilen kävimme joulutorilla.

Odottelin pikkuperhettä ja tulipa siinä odotellessa nurkat kuvattua.

Aurinkoa



Donnerin puistossa.


Valaistu




kirkko.

Me naiset kiertelimme kojujen antia katsellen
ja arvatkaapas minne miesväki kulkunsa suuntasi?

Noh, tietysti paloautoja katsastamaan.

Pien palomies puikoissa


ja komensi itse itseään " ei saa painaa nappia".

Mummulla olisi pissi lirahtanut sukkaan,
jos ois yks'kaks' älämölö ujellus vouvahtanut korvanjuuressa.
Mihinkähän pien' palomies on menossa sammutustöihin?

Palomiehen kypärä



oli painava.

Sokerina pohjalla



hopoti-hoi kyyti äidin kanssa.

Tänä aamuna heräsin sateen roplottaessa ikkunalautaan
melkoisella mekastuksella.

Käänsin kylkeä sängyssä ja tuumasin,
jotta taitaa joulumarkkinat jäädä tänään väliin.

Onneksi ei ollut n. 10.00 olo samanmoinen kuin asukkaiden saunapäivän jälkeen torstaiaamuna.
Jos juntturassa olevia niskoja hautoo lämmöllä vajaan seitsemän tuntia niin jopa oli lämpö tehnyt tehtävänsä.
Kääk' neliraajahalvauksen sijaan oli pää halvaantunut XD.
Hitsit, jotta nuppi oli painava
eikä sitä meinannut millään saada käännettyä pieluksella saati nostaa sitä ylös.
Aika hurja tunne totisesti.

Soitin aamusella tyttärelle ja puhelinvastaajana olikin vävy.
Isompi ja pienempi rinsenssa oli vielä höyhensaarella.
Yhteisymärryksessä päätimme,
ettemme lähde joulumarkkinoille,
vaikka siellä olisi ollut ihastuttava käydä nauttimassa ripaus jouluntunnelmaa.
Vettä sattaa lotkottaa niin eipä se juurikaan houkuttele
kiertelemään ja kaartelemaan torilla.
Olisikohan se tunnelma löytynyt kaatosateessa?

Puolenpäivän huitteilla puhelin soi ja tuumailin, jotta nyt hynttyyt niskaan ja sohvan tahi nojatuolin metsästykseen tyttären kera.

Pikku-ukko siellä soittelikin mummulle, kun mummulla on



tämän parrakkaan henkilön puhelinnumero.

Toivoo Salama Mcqueen sängyn,
jotta mummupa hoitaa asian eteenpäin.

Siis toivelistaan liitettiin tyynyliina & pussilakana setti.

Eipä löytynyt mieluista sohvaa kotokylän annista ja siniset nojatuolitkin oli myyty loppuun.
Samoin naapuri kaupungissa.
Jotta se siitä.

Lakanasetti löytyi 
ja kolikoita vajaa 30 euron
Salama aamiaisastiasto oli 9,90 niin ostaa paukasin sellaisenkin pukinpakettiin.

Iskipä tässä kauhu XD
Utami olen pyörimään siellä vaaleanpunaisten tavaroiden hyllyllä. 
Noh, pitääpi kysäistä pikkuäidiltä neuvoa rinsenssan pukinpaketin hankintaan.

Iloisen ihastuttavan



valoisaa alkavaa viikkoa sinulle blogiystävä!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Taivas märisee

Laulun sanoin taivas itkee sadoin pisaroin, 
mutta nyt kuvaavampi sana on syntymämurteeni sana märiseminen.
Itku on aivan liian laimea ilmaisu eikä vollotuskaan ole riittävän vesipitoinen sana.
Silloin, kun märistään kyyneliä tulee todellakin tunteella,
siis kyynelkanavat suhkulähteinä ja vettä säästelemäti.

Vettä sataa aivan älyttömästi ja tuuli pyörittää isoja kylmiä pisaroita sinne sun tänne.
Kertakaikkisesti ei voi sanoa mistä suunnasta sitä vettä tulee.
Ylhäältä vai alhaalta.
Ulkona kastuu.

Töistä polkaisin vävyn synttäreille kaatosateessa.
Rilleissä olisi saanut olla tuulilasinpyyhkimet 
ja näkyvyyttä heikensi vielä litimärkä silmille valuva
pottusäkin kokoinen myssy.
 
Tuumailin, 



jotta olisikin ollut eilinen keli.

Mikä lie ufoaurinkokin kuvasta löytyiyy.
Lieneekö kuun kuvajainen vai mikä.

Oi, varjoja 



onkin ollut jo kova ikävä.

Sateenvarjoja ei!

Juu-u Kaisan kaljamat tuli hämäläisittäin päivän viiveellä.
Aikanaan lapsuudenkodissa sisäpiirin vitsiksi vääntynyt sanonta.
Nopiampaa matka joutuu pyörää taluttaessa.

Aura-autoja ei silloin ollut nykypäivän mittapuun mukaan aukaisemassa väyliä
ja tehtaalle aamutuuriin menevät taluttivat pyöränsä umpihangessa ennen kuin syntyi kinttupolku.
Matti myöhäiset saivat jo ränniä pitkin ajella.

Illalla ei ollut lumi haittona vaan se musta silkoinen jää asfaltin pinnassa,
mutta pääsin miettimään sitä kummin joutuisammin ajaen vahi kävellen ja nojaten.

Kuvasin muutaman
2011 joulukirjan



sivun
ja 



aukeaman.


Tytär suunnitteli noiden huopa sydänten tekoa.

Suut makeaksi 



ja 




nauttikaa sateen ropinasta sisätiloissa XD!