keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kesäkuu loppuu

Aamulla oli töihin mennessä klo 6.30 jo 17 astetta lämmintä.
Nyt mittari näyttää varjossa olevan 26 astetta.
Taas tarkenee kevyimmissäkin kamppeissa.

eilen hoksasin poimulehden olevan kukassa



ja siellähän kulki



ylläripylläri



on sillä ylläripyllärilläkin pylly ja nopsat kintut.

Illalla



peiponpoika

ikäänkuin kohtaloaan



uhmaten

seisoskeli



liki keskellä katua.
Ohi ajavat autot ei peiponpoikaa lainkaan peljästyttäneet.

Laulussa mummo kanasensa niitylle ajoi ja Tarinamummu peiponpojan hus hus 
naapuritalon pensasaidan suojiin.
Lento oli sellaista muutaman kymmensenttisen pyrähdyksiä.

Postiljooni toi iloisia



lomaterveisiä Kuusamosta!

Kiitos!

Nämä mummokortit ovat niiiiin valloittaviaja hyväntuulisia!

Kutrit pitäis saada kuiviksi ennen hammaslääkäriin lähtöä, mutta toivottomalta tuntuu.
Täytyy lähteä tuonne ulos pällistelemään ja kuivaamaan hiukset ekoföönillä tuuleen.


Mukavia askareita illalle!


tiistai 29. kesäkuuta 2010

Talvi jouluksi tamoo

kesä Pietarin päiväksi.

Kaunis on tämä pyhän Pietarin aamu ... 
juu-u hyvin kesäinen.

Sunnuntaina kävi pikku palomies kylässä
mummun kanssa leikkimässä



ja hauskaa oli pistää paloauto laskettamaan autotalliliuskaa alas.

Ei ole palomiehellä savusukelluspuku vaan tuulipuku ;o) sunnuntaina oli hyvin kiukkuisen kylmä tuuli eikä päivän paisteessakaan ollut lämmin paitahihasillaan.

Osui siinä samalla linssiin kesäinen



nokkosperhonen



joka istahti lepuuttamaan siipiään.

Hämppis-ötökkä



on hauskan värinen.


Jos papu ei Pietarina kuki
niin ei laskiaisena pata puti.


Olkoonpa tuo vanhankansan sanonta vihje,
jotta lounaspata on viisasta laittaa putimaan, jotta saapi syödäksensä ennen töihin lähtöä.

Ensin täytyy suun napsata, jotta iltavuoron jaksaa jalka kapsata.

Lomalaisethan voivat mennä narraamaan niita Pekan pieniä kaloja.


Ihanaa kesäpäivää kaikille!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Päivä nytkähti ehtooseen

tahi jopa tätä kellonlyömää voipi sanoa alkuyöksi.

Aamupäivä hujahti kartsalla pyörähtäessä.
Fillarin tallasta tuli jussin
ajelulla kuokka
ja kulkupelihän piti viedä korjatteelle.

Huh, oli pakko hypätä pois pyörän päältä ja taluttaa loppumatka, kun talla ja poljin uumoilivat rusetille menoa.
Onneksi ei tullut sellaista turhan tehokasta ihonkuorintaa sentäs.

Oishan se luonut värikkyyttä ... tusina muumilaastaria pitkin kroppaa ... kontrastina valkoiselle työasulle.

Nyt on uusi & eho talla niin pyörä pysyy pystyssä eikä käy kesken kaiken lorvimaan, kun tanakasti pitäisi seistä.


Työmatkalla huomasin 



oravalla olevan evästä käpälissä.

Mitäh ...



ei anna edes ruokarauhaa.

Uteliaisuus 



herää.

No höh



vieläkin se sihtaa.

Ei se tajua lopettaa, mutta jos näytän sille toisenkin posken



niin on ikuistettu kuin karhukoplan veljes polliisipäällikkö Sisun kirjoihin ja kansiin.
klikkaile kuvia isommiksi
Nyt pitäisi aloittaa tosissaan rauhoittuminen iltapuulle, jotta jaksaa aamusella herätä.

Paniikkia ei vielä ole, kun menen iltavuoroon.

Kauniita ja levollisia unia!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Juhannuspäivä

on ollut keleiltään aattoa mainiompi.
Aurinko paistoi aamusella kutsuvasti, jotta kaivappa pyörä esiin ja ajelulle.
Tälläkertaa sitten läksin ittään. 
Hiljainen oli kaupunki.
Jätskikioskilla oli sitten kokoontuneena kaupunkiin jääneet tötteröllä ;o)

Lippu liehui komeasti 



puuskittaisessa tuulessa.

Juhannusyön kastepisasroita



vai lieneekö ihan taivaalta tullutta H2O:ta.

Auringon säteet leikkivät



lehmuksen lehvissä.

Mustamarja-aronian



tuleva marja.
Uudet kukkaset



orvokkien tilalla.

Se on nyt kesä



ja kärpäset.

Juhannuspäivän kunniaksi 



se piimämalja 

XD

Mukavaa Juhannuspäivän iltaa kaikille!


perjantai 25. kesäkuuta 2010

Mittumaari

Karvaa vaille puol' kuus kävin kuin isäntä kiertämässä tiluksensa.
;o) Minun reittini oli kyllä ihan pirtissä ikkunasta akkunaan.
Kurkistelin kartiinien välistä mittumaarin keliä ja arvioin pilvien paksuutta.
20 asteen lämpötilassa ei ole lainkaan moitittavaa.

Aamuposti ja kahvi sekä aamiaisporkkanat ja sen jälkeenhän sitä on valmis vaikka mihin.
Mittumaarin aamuna se mihin oli pyöräretkelle luonnonkukkien poimintaan.
Kihnutin ensin hiljaisia pikkukaupungin raitteja ottaakseni suuntimia, kun en oikein osannut päättä veivaanko ittään vahi länteen.

Käänsinpä sitten etuhaarukan kohti länttä ja laskeskelin harjua alas.
Ittekseni sain ajella ja nauttia suviaamusta peipon liverryksineen.

Västäräkinpoikasia ei ollut äiti opettanut kuinka sitä pyörätiellä kuljetaan.
Menivät kuin Ellun kanat ja leviästi kuin maaliman omistajat.
Eipä västäräkin sisäinenkello kilissyt laisinkaan, jotta voipi olla mittumaarin aamuna päivät luetut.
Minä sain ringrittää ringrittimellä niin, jotta mettä kaikas.
(pyörän ringritin täytyy vaihtaa,
kun se sanoo vain pjogn. Jos oikeasti täytyy herättää jonkun huomio niin yks' pjogn ei hetkauta suuntaan tahi toiseen ja totisesti ringrittimen pitää sanoa ring'ring)

Kannattaa muuten laittaa musta kostyymi tällaiselle mee pöpelikköön retkelle. XD
Kyllä oli kamppeissa jos jonkin näköistä siementä lähdössä uudelle kasvupaikalle.
Pakkohan niitä oli aina välleen hömpsäyttää matkasta poijes.
Juhannusyön kasteessa kasvavat hyvin.

Kymmenen huitteissa kaarsin vanhainkodin pihaan.
Plokkasin jokaista kukkaplaatua siinä pihassa ja johan alkoi ripeksiä vettä.
Pisarat olivat sellaisia kymmensenttisen kolikon kokoisia ja niitä tipahteli harvakseltaan kuin kiinalaisessa kidutuksessa.
Oli muuten häijyn tuntosta  =o/

Pääsin osastolle kukkineni ja kännykkä alkoi tillittämään kahden keikkaa.
Aamuvuorolaisen ilme oli mainio joko se Tarina on ollut niin kauan talossa, jotta on käynyt kummittelemaan vapaapäivänään.
Sitten hän repesi, kun sanoin puhelimeen tuo mulle litra piimää.
Sieltä sydämestä asti tulevan naurun seasta kuului; no on sullakin juhannus juomat.

Vein myös yhden sananjalan kukkien mukana.
Hän, joka näkee mittumaarina sananjalan kukkivan ja saa sen siemenen itselleen omaa sen jälkeen valtaisat taikavoimat.
Siinäpä kyselin asukkailta kuka on ensimmäinen, joka vahtii tuleeko kukka ja monenko tiiman päästä vuoro vaihtuu vai onko kaik' jännä & onni nukkumaijalla?

Pyöräretki
päättyi kotopihaan sateen enää ripsutellessa.

Juu-u kun pääsin Madamoiselle Hortensia'ksi
( kuis sattuikin, kun kuuntelen tässä samalla chansoneja ko. kappaleen esittäjä Yvette Giraud)
ehkäpä parempi ilmaisu olisi matami rätvänä ... lajittelemaan kukkia laittaakseni ne päälariin alkoi sade uudelleen.

Kaveriksi sain pari oravaa ja rouva punarinnan kotvaksi ihmettelemään touhujani.
Jos olisi ollut poutaa niin tekin olisitte saaneet tavata heidät, mutta enpä kameraa sateeseen kantanut fölissäni.

Kesän kaunokaista värikylläistä rehevyyttä



päälarissa porraspielessä

Tässä pieni ohje
kaikille keskikesänjuhlaa juhliville

sekä



Mittumaarin aamukaste taitaa olla tällä säällä niin laimennettua ettei sillä lähde mikään tauti, joten eipä tarvitse ilkosillaan lähteä aamuyöstä kasteeseen pyörimään ja samalla katsomaan & testaamaan kuinka moni naapuri viettää kaupunki Jussin.












torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhani

eli se vanha ja entinen Juhannus.
Tästä se isokesä lähtee ja kelien pitäisi olla pikkukesän vastakohta.
Noh, tuota voipi kuutioida sitten syksyllä pitikö vanhan kansan tuumat paikkaansa.
Tänään on ainakin lämpöasteet kivunneet kahdenkymmenen paremmalle puolelle.
Sellainen soma vanhanajan suvipäivä +22 astetta ja leppeä tuulenhenki.

Työpäivän päätyttyä polkasin Agrimarkettiin/Multasormeen katsomaan puutarhapuolen antia.
Olipa nihkeästi kukkasia.
Noh, mitä muuta voi olettaa, kun pääsee klo 15.00 töistä ja putiikki on useamman päivän kiinni niin eihän sinne tavaraa sisään osteta pilvin pimein ja kesäkukkien ale 70%.

Siellä parkkipaikalla kuulin mainion jutun ...

vanhemmat lastaavat auton takapaksiin tavaraa ja pieni käsi nousee ylös esitellen esinettä ja kirkas ääni kysyy
onko tämä jalkasieni? 
Äiti siihen vastaa; ei kuin juuriharja.

Voin sanoa, jotta aika hyväntuulisen näköisenä ohitin heidät matkalla pyörälleni.
Karvaton, korvaton jänes



joka ei edes loiki

vaan hyristää fillarin 



kyydissä kylille.

Tulee...
(onpas paljon tyhyjäsen ykiä liikkeellä konsa kaikki ajavat ohituskaistaa)




ja

menee...

On moottoritiellä vielä Jussin liikenne rauhallista.

Liittymän rampilla oli ihastuttavia



puna-apiloita

ja



siankärsämöitä.

Muutama kuski ei voinut hillitä itseään ja töötin töräyttämistä.
Tulipa testattua lantiopohjanlihaksien kunto XD
ei pettänyt riskinhallinta säikähdyksissä.

Kolme pelakuuta ei pyörähdä missään, joten mutkin kotipihan kautta uudelle retkelle.

Euromarketin puutarhamyymälässä oli autoja parkissa.
Noh, jälleen pyörän satulaan ja kukkakaupalle pienen matkan päähän.

Sitten polkaisin rätvänöineni takaisin Euromarkettiin.

Siellä makkaratiskien juhannusmakkaroiden ihmemaassa pyörin ja etsin ryynäreitä, 
mutta löysin vanhan  luokkakaverin ;o).

Löytyi sitten lopulta jotain pikkuryynäreitä ...
saa nähdä kummosia ovat.
Hieman mausteena kumina ihmetyttää.
Tulikohan ostettua kaksi pakettia kerrallaan se ensimmäinen ja viimeinen?

Jokatapauksessa kassalla oli nuori neito,
joka jaksoi toivottaa jok'ikiselle enemmän ja vähemmän nyreän näköiselle asiakkaalle
Hyvää Juhannusta!
Myös minulle, jonka ostoksena oli ryynäreitä ja sipulinippu ja uudensadon kaalenpää
ja uusia pottuja 36 sentin edestä.
Hieman hänellä heilahti kulmakarvat ostokseni nähdessään.

Tässä voisi jo lopettaa höntyämisen ja aloittaa rauhoittumisen höyhensaaren retkelle.

Kukkaketo unia kaikille!









maanantai 21. kesäkuuta 2010

Se kääntyi nyt isännän puolelta

rengin puolelle ja päivät alkavat lyhentymään.
Semmoset on kesäpäivänseisauksen vinkeet.
Aika haikealtahan tuo tuntuu tässä vaiheessa suvea, mutta minkäs teet maapallon asennolle.

Aamulla laitoin väärät rillit päähän ja tajusin mokan aivan liian myöhään.
Aivot oivalsivat, jotta näin katsellaan tänään maailmaa.
Pakko oli rillit vaihtaa saunotuslaseihin ja siinähän sitä on ollut aivoilla tekemistä oivaltaa uusi näkökulma katsantokantaan.
Silmät ovat pyörineet kuin lottopallot koko päivän.

Päivän opetus on, jotta yöpöydällä saa olla vain ja ainoastaan yhdet kakkulat!

Päivä on ollut mitä mainioin keskikesän suvipäivä.
Huiskasin töihin lähtiessä pyöränkoriin sadetakin ja unhoitin aurinkolasit köökinpöydälle niin taatusti aurinko hellii valollaan koko armaan päivän.
Jos on molemmat taikakalut
... siis sadetakki ja aurinkolasit ... 
mukana varavarusteena niin johan pitelee pilvipoutaa.

Koppa- koppa- 



koppakuoriainen.

Koppikset vaan kököttävät



ja kirvoja on vaikkas' kuinka paljon.

Metka väritys



mitä pirkkoja sitten lienevätkin.

muoks* seikkailin koppakuoriaisbittiavaruudessa ja  mikälie pirkon nimi on ruutupirkko.

Tässä ennättäisi vielä muutaman rivin kitkutella hihaa eteenpäin ennen höyhensaarelle lähtöä.

Sormet ovat hitusen hellinä, kun tuli taasen lisää vaippoja ja raahasin niitä jo väestönsuojaan, kun muualle ei enää mahdu.
Tavarantoimittaja ei nyt ymmärrä sanaa EI ole vielä tilauksen aika vaan mättää niitä tulemaan loota kaupalla.
Ehkäpä tuo kuorma laitetaan siihen piikkiin, jotta Ahti suo antejaan.
Kaunista suvi-iltaa kaikille!




sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Nyt sattui melkoinen haveri

Olisi kyllä aamusella herättimen kilistessä nukuttanut vaikka ja kuin eilisen iltavuoron jälkeen. 
Unikin oli mielenkiintoinen, mutta sen punainenlanka unhoittui ... tai kellon kilinä vei sen mennessään.

Vettä tuli illalla töistä tullessa kuin aisaa ja täytyi jonkin aikaa kuivatella kutreja.
Virnuilimme illalla töistä lähtiessämme, jotta Kytäjän lepikoita rynnivillä Jukolan viestinviejillä on hyvä kirittäjä tämä sade ja rivakka tuuli. 
(ei ollut ainakaan hapesta puutetta)
Eivätpä seisoskelleet kisaajat kuusen kupeessa vaan menevät metsässä kuin hirvet lämpimikseen.
Katsoin vielä revanssina iltapäivällä Victorian ja Danielin häitä koosteelta, vaikka asukkaiden kanssa sitä seurasimme eilen.
Asukkaat istuivat todellakin kuin kirkossa ja olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan niin ol' keskittynyt hiljaisuus.
Ah, niin romanttista!

Pitihän minun itsellenikin



tekaista nappihelmet ja ylläri pylläri siniset.

Juhannusruusunnuppu



Ja hentoista vaaleanpunaista.

Saas nähdä minkäs näköiset ruusut ovat Jussina, kun sää ei oikein anna armoa.
Nyt kukassa olevat ovat rumia ja ruttuisia kuin mettän peikot.


Torstain nuppu on 



myös vähän kelissä ryvettyneen näköinen ...

kupeella kuitenkin



kaunokainen.

Näitä ruusuja olin kuvaamassa, kun haveri eli vahinko sattui.
Silmäkulmassa vilahti ja tälläkertaa se ei ollut pilke ;o) vaan 

västäräkki



ja sen poikanen,

joka oli sitä mieltä, jotta tuokaa ruokaa
tarjoilija

sitten täytyikin pojan jäädä



seuraavan pitsapirssin makupalaa.

klikkaa kuvaa niin saat ne isomiksi

Kameran sihtiä kääntäessäni nupissa nytkähti, jotta mikähän se jäi zoomin asetukseksi räps'räps'räps . . .
En uskaltanut astua askeltakaan lähemmäksi.
 
Hihattimen hihaa kutoa kitkuttelin häitä seuratessani jonkin aikaa, mutta täytynee ottaa tuossakin asiassa revanssi sitten Komisario Lewiksen kanssa.
Tai noh juu ... katsotaan jaksaako sitä vielä kitkutella ja laskeskella levennys kierroksia.
Niin ja toimiiko sormet ylipäätään enää, ettei mene purkoosiksi lärpäkehiha.

Innokasta Intonpäivän iltaa kaikilee!



torstai 17. kesäkuuta 2010

Mo'oi mitä ruokaa ...

onpas paljon nappeja totes kuopus tullessaan kotiin polliisilaitokslta.
Niinpä kokki oivalsi välittömästi, jotta kokki pääsee kokkaamaan.

Töistä tullessani kippasin napit levälleen ja kuvasin myös



esikoisen ranskantuliaisen
 ihastuttavan kaunis peltirasia.


Mummulla täytyy olla salalokeroita eikös vain!

Höh, kukkasia kastellessa totesin



nimetön menee pitkin kynttilää.

Harjoittelu toimi



hyvänä stressin poistona



Ja Harri Nykänen Lars Svedbergin lukemana on mannaa sielulle.
Nii-i kuuntelen äänikirjana Ariel ja hämähäkkinainen.

Ruusu



keinahtelee tuulessa.


Ruusuisia unia!