Sunnuntain sadepisaroita

Juu-u taivas on itkenyt monin pisaroin eilisestä asti niin kuin joku joskus nakkisodan ja herneiden satamisen jälkeen lauloi.

;o) ei tarvitse mennä ihan dinosaurusten aikaan asti vaan sinne milloin mummu oli pien' ja nätti.

Aamulla katselin tallennetun Midsommerin murhan ja kitkutin sitä lärpäke hihaa eteenpäin.

Epäilys on suuri tuleeko siitä susi vai suuri jänes.

Aloitin sen Ullaneuleen ohjeella, mutta ... mutta ... saas nähdä millä ohjeella sen loppuun päätän.

;o) onkos Tarina terävä tyttö, joka taas teki telkän pöntön omasta päästä?

Maksaako vaivaa raglan'kavennukset ja molemmat hihat erikseen kudottuna vai pötkötänkö kutoa kitkutellen ns. kainalokavennuksen jälkeen selkäosaläpäreen ja siitä suoraa toinen hiha kavennellen määrämittaan ? ! ?

Hiha on sillä mallilla, jotta päätös pitäisi tehdä, ettei pyöröpuikot jää makaamaan kiinni hihan lärpäkkeeseen maaliman tappiin asti.

Täytyy tehdä Väryset ja palataan asiaan huomenna.

Komisario Lewis on tallennettuna ja sen ajattelin katsella huomenna, kun sadepäivää kerran sääennustelija ennusteli.

Sadepisaroita

villiviinissä.

Eilinen rivakka tuuli oli riepotellut myös

tammenlehtiä irti.

Kyllä töihin mennessä oli risua ja käpyä sekä kepakkoa pitkin teitä. Paksuimmat honganoksat olivat sellaisia reippaan kaffepuun paksuisia.

Jokunen voikukan hahtuva oli sinnikkäästi sisulla pysynyt kiinni

tuulentuiverrusta uhmaten

ja sehän näyttää kiukkuiselta mettänpeikolta parta märkänä.

Töistä tullessa meinasin kävellä peiponpojan yli. Oli niin saman värinen kuin puistoreitin polku, valkoisen siipipeilin takia päädyin peiponpoikaan. 

Kameran kaivoin esille, mutta sateenvarjon kanssa en saanut tärähtämättömiä kuvia ennen kuin linnunpoika pomppi auton alle ... siis pysäköidyn.

Sitten näin leppälinnun uudelleen suurinpiirtein samassa kohdassa kuin kotva sitten, mutta se sateenvarjo ...

Noh, ilmeisesti sillä on koto siinä likellä niin voinpa luulla näkeväni sen vielä uudelleen.

Paikka on tosin sellainen etten voi tasapyllylleni käydä istumaan ja odottelemaan josko näyttäytyisi.

Tai noh, voinhan tietty käydä ja odotella kumpi ilmestyy ensin leppälintu vahi valtionkyyti.

Roskia viedessä en sentään vielä kuskaa kameraa mukanani.

Aamulla tosin mietin pitäisikö?

En tiedä mikä ihmeen lintu se oli joka vaappuvalla tyylillä lensi ohi, kun sain laitettua roskislaatikon kannen kiinni. 

Lintu oli sellainen varpusen värinen sirompi kuin räksä ja sillä oli piiiiitkä kaksihaarainen hassu pyrstö. Jäi mielikuva, jotta pyrstö oli pidempi kuin ite lintu ja sen takia se lento oli niin hassua.

Noh, lieneekö häkkilintu avartanut maailmaa vai onko sellainen bongattava ihime.

Oli mitä oli, siitä voi olla juttua lehdessä uutinen tahi kadonneeksi ilmoitus.

Nyt lienee aika lopettaa tarinointi ja aloittaa rauhoittuminen höyhensaaren matkaa varten.

Hyv' yötä!