Mittumaari

Karvaa vaille puol' kuus kävin kuin isäntä kiertämässä tiluksensa.

;o) Minun reittini oli kyllä ihan pirtissä ikkunasta akkunaan.

Kurkistelin kartiinien välistä mittumaarin keliä ja arvioin pilvien paksuutta.

20 asteen lämpötilassa ei ole lainkaan moitittavaa.

Aamuposti ja kahvi sekä aamiaisporkkanat ja sen jälkeenhän sitä on valmis vaikka mihin.

Mittumaarin aamuna se mihin oli pyöräretkelle luonnonkukkien poimintaan.

Kihnutin ensin hiljaisia pikkukaupungin raitteja ottaakseni suuntimia, kun en oikein osannut päättä veivaanko ittään vahi länteen.

Käänsinpä sitten etuhaarukan kohti länttä ja laskeskelin harjua alas.

Ittekseni sain ajella ja nauttia suviaamusta peipon liverryksineen.

Västäräkinpoikasia ei ollut äiti opettanut kuinka sitä pyörätiellä kuljetaan.

Menivät kuin Ellun kanat ja leviästi kuin maaliman omistajat.

Eipä västäräkin sisäinenkello kilissyt laisinkaan, jotta voipi olla mittumaarin aamuna päivät luetut.

Minä sain ringrittää ringrittimellä niin, jotta mettä kaikas.

(pyörän ringritin täytyy vaihtaa,

kun se sanoo vain pjogn. Jos oikeasti täytyy herättää jonkun huomio niin yks' pjogn ei hetkauta suuntaan tahi toiseen ja totisesti ringrittimen pitää sanoa ring'ring)

Kannattaa muuten laittaa musta kostyymi tällaiselle mee pöpelikköön retkelle. XD

Kyllä oli kamppeissa jos jonkin näköistä siementä lähdössä uudelle kasvupaikalle.

Pakkohan niitä oli aina välleen hömpsäyttää matkasta poijes.

Juhannusyön kasteessa kasvavat hyvin.

Kymmenen huitteissa kaarsin vanhainkodin pihaan.

Plokkasin jokaista kukkaplaatua siinä pihassa ja johan alkoi ripeksiä vettä.

Pisarat olivat sellaisia kymmensenttisen kolikon kokoisia ja niitä tipahteli harvakseltaan kuin kiinalaisessa kidutuksessa.

Oli muuten häijyn tuntosta  =o/

Pääsin osastolle kukkineni ja kännykkä alkoi tillittämään kahden keikkaa.

Aamuvuorolaisen ilme oli mainio joko se Tarina on ollut niin kauan talossa, jotta on käynyt kummittelemaan vapaapäivänään.

Sitten hän repesi, kun sanoin puhelimeen tuo mulle litra piimää.

Sieltä sydämestä asti tulevan naurun seasta kuului; no on sullakin juhannus juomat.

Vein myös yhden sananjalan kukkien mukana.

Hän, joka näkee mittumaarina sananjalan kukkivan ja saa sen siemenen itselleen omaa sen jälkeen valtaisat taikavoimat.

Siinäpä kyselin asukkailta kuka on ensimmäinen, joka vahtii tuleeko kukka ja monenko tiiman päästä vuoro vaihtuu vai onko kaik' jännä & onni nukkumaijalla?

Pyöräretki

päättyi kotopihaan sateen enää ripsutellessa.

Juu-u kun pääsin Madamoiselle Hortensia'ksi

( kuis sattuikin, kun kuuntelen tässä samalla chansoneja ko. kappaleen esittäjä Yvette Giraud)

ehkäpä parempi ilmaisu olisi matami rätvänä ... lajittelemaan kukkia laittaakseni ne päälariin alkoi sade uudelleen.

Kaveriksi sain pari oravaa ja rouva punarinnan kotvaksi ihmettelemään touhujani.

Jos olisi ollut poutaa niin tekin olisitte saaneet tavata heidät, mutta enpä kameraa sateeseen kantanut fölissäni.

Kesän kaunokaista värikylläistä rehevyyttä

päälarissa porraspielessä

Tässä pieni ohje

kaikille keskikesänjuhlaa juhliville

sekä

Mittumaarin aamukaste taitaa olla tällä säällä niin laimennettua ettei sillä lähde mikään tauti, joten eipä tarvitse ilkosillaan lähteä aamuyöstä kasteeseen pyörimään ja samalla katsomaan & testaamaan kuinka moni naapuri viettää kaupunki Jussin.