Kuusi viikkoa Mikosta Marttiin (11.11), kuusi Martista Jouluun (25.12).
Jos sitä olis fiksu nyt olisi hyvä hetki aloittaa joulun teko ...
ainakin niiden pehmeiden pakettien.
Loma loppui ja paluu arkeen ...
noh, sinne työmaalle.
Työmaalle pääsy ja sieltä poijes onkin ollut sitten jok'ikinen suunta ihan erilainen.
Maanantaina metsätaipaleelta ns. ihimisten ilmoille putkahdettuani pyörineni
nassahti roksit höyryävään asfalttiin kiinni.
ai, oliks' pakko siitä puskea kadulle?
No oli, kun en ajatellut lähteä poluttomaan mettään puskemaan näreikön läpi,
jos jostain kohden sitten pääsisi poijes luonnonpuistosta.
Pukukopeilla virnuilin asfalttia manaavalle töihintulijalle, jotta pinnataanhan niitä autonrenkaitakin ...
kato mun roksinpohjat ovat kuin englantilaista lakritsia XD
Ihan mukava oli palata lomalta töihin.
Ainut asia mitä lykkäsin viimeiseen asti oli sähköpostin avaus.
Nytkin pääsi pitkä raskas huokaus, kun tuota työtehtävää ajattelin.
Jopa oli tiimille aktiviteettiä jos jonkinlaista.
;o) ovat keksineet uuden termin ...
tiiminvetäjät jalkauttavat tiimilleen ...
Totesin likoille, jotta katsokaa uudet asiat lokerikko ja tutustukaa.
Jalkautan ne sitten ens' maanantaina, kun näämmä pidämme ainakin osastotunnin A4's määrästä johtuen,
jos ei osastokokoukseen ole aikaa.
Valitkaa nipusta, joku koulutus tai vetäkää pitkää tikkua.
Minulle nassahtava nakki taitanee olla se poistumisharjoituskoulutus pelastuslaitoksella, kun plakkarissani on se sanahirviö sosiaali-ja terveydenhuollon turvakortti ja olen väestönsuojien vastuuhenkilö.
Arvakkaapa voinko luistella tuollaisesta poistumiskoulutuksesta saati ihan niin hyvin osaisin leukojani louskutella sanoja perä'perää laittaen?
Sitten sarja kuvia, muttei sarjakuvia.
kyseessä ei ole piilokamera
vaan kameralta piilossa oleva lounastaja viime lauantaina.
Kuvien lataamisen jälkeen voip' päästä valtaisa hihitys & röhönauru.
Vares polkas lentoon
mut onneks' minä en ihan vielä pyöräni satulaan niin ei tullut asfaltti-ihottumaa.
Useat puhuvat, jotta elo on harmajaa
mustamarja-aronialla ja hanhikilla on ainakin värikästä elämää.
Ajan henki on tehdä kaiken maailman barometrejä siitä sun tästä
tämä näyttää ainakin, jotta kääpä on lähtenyt huimaan nousuun.
Vaahteranlehti
valossa.
Sain naapurilta apostolinkukan taimen
vast' viis apostolia paikalla.
Sitten, kun 12 apostolia eli lehteä on paikalla niin kukka on valmis kukkimaan,
jos olosuhteet sen suo.
Pikku-ukko &
muumituokio sunnuntaina ja monikäyttöinen suojakäsineloota lepolassina.
Vaahtera
hallaöiden jälkeen.
Pysytään vaahteroiden ilossa
pikku-ukkokin osaa pelmuuttaa pudonneita lehtiä kuin mummu.
Kuva eiliseltä visiitiltä.
Kitara on ihan oiva soitin,
mutta myös hyvä liinan prässääjä.
Tässä puol'valmis
demonstroituna.
Kuopuksen hilukilu ropponen
on kuin miss Marplen hattu ;o)
Mikkelinpäivän
nallekarkki.
Nauttikaa syyskuun viimosista ja nukkukaa hyvin!
ps. kylläpä lehemänhermua kokkeiltiin kuvien liittämisessä...
siihen meni aikaa pari tuntia ja ennätin jo vävyäkin konsultoida...
Chi ja Zen ovat nyt epätasapainossa ....
muuan hengitysharjoitus niin olo on auvoisempi