maanantai 31. toukokuuta 2010

Viikko

mennä hujahti vihellellessä.
Ja blogihiljaisuuteen ol' syynä, kun masinasta pääsi sitä sinistä sauhua poijes muuhan sauhukiehkura.
Kaikkihan tietävät, jotta tietokone käy sinisellä sauhulla ja jos sauhu pääsee ulos niin eipä aparaatti enää toimita asioita vaan pitää mykkäkoulua.

Ammattikieli on ammattikieltä juu-u näin se on.
Soitin vävylle kysyäkseni neuoja mitä tehdään, kun savuhattara karkasi. Onneksi oli kummipoika visiitillä ja niimpä totesin vävylle, jotta keskustelkaapa keskenänne XD

Sen ymmärsin, jotta piuha ja potikka ... tuolla potikallakin oli jokin hieno nimi
Juu-u kummipoika sitten puuhasi & irroitti & ruuvasi...
Töistä tullessani kysäisin mikä ihimeen loota on köökin lattialla ...



enhän minä osannut aatellakkaan, jotta potikka on kahavipaketin kokoinen ja piuhaa riittää sateenkaaren väreissä.

Uusi ehta piuha&pötikkä pyörittää nyt tätä betonimyllyä.

SUURET KIITOKSET VÄVYLLE JA KUMMIPOJALLE!
Anoppi/kummitustäti pääsee jälleen bittien ihimemaahan.

Tiedä mikä virtapiikki iski, kun töllötinkin oli pimeänä.
; ) mummulassa eletään vanhanajan malliin hih ja virn'
teemakanavaa, jos haluan katsoa niin täytyy laittaa töllö auki hyvissä ajoin lämpeämään ; ) eli kanavat täytyy hakea uudestaan.
Noh, näinkin pärjää.
Täytyy vävylle tehdä hyvin haudutettua karjalanpaistia seuraavalle mummuilu päivälle niin hän hakee kanavat kohilleen.

Naapurilla oli kuollut pleikkarista lähtien kaik' sähkövempaimet, joten mehän loppupelissä pääsimme vähällä.

;o) kamera on toiminut moitteetta.

Mutta mutta mutta
laskettelin pyörällä harjunlaelta noin kilometrin pituisen alamäen likipitäen jarruttelematta koulutukseen, minkä lie sirusen päälätä pyhkäsin



lopputulema on tämä ja Tarina aloitti apostolinkyyti matkailun.

Räpättiä en ennättänyt



tämän vanhan hauskuuden lisäksi laittaa ; ) pyörääni

Kukka



se on tämäkin.

Sitten meni joululauluksi mielikuva



vihreet oksat kiedomme kuusin kynttilöin.

Neitseellisen vihreää



aluskasvillisuutta



kielo & mustikka.

Ei mikään Uralin pihlaja



kuitenkin ... luonto puhkeaa kukkaan jälleen kauneimpaan.

Koriste omena



tahi kirsikka



upean värinen kukka on joka tapauksessa.

Räksä löysi



päivällistä.

Vares otti nokkiinsa



kuvaamisesta ja myös lähtiissään eväänsä.

Kirjosieppo



piilossa.

Peippo



peräpeilistä.

XD ja ihan oikia



omenankukka.

Sieniä



jotka ovat



Huopatossusen oransseja. Vai kui?

Hitusen huijausta silmäkin harrastaa



koivunlarvat yllä pilvien.

Polttaa kesäkatu kuuma reppu seljässä ja tässäpä kotiarestissa aloitettu kesäkassi



juu-u Tarina mummu 5 vuotta ;o)

Työkaluja



löytyi kummin kaupasta pikku-ukolle.

Rosvotorni





Tulipa



ihastutttavan värinen kuva




tulppaani rivistöstä.

Kiitän sinua kylässäkävijää jaksaessasi lukea tänne asti viikon pietin!

Toivotan sinulle ihanaa alkanutta viikkoa ja makosia unia konsa yöpuulle olet käymässä!

maanantai 24. toukokuuta 2010

SaunaMaijana ja muita askareita

Heräsin aamulla kosken kohinaan ... vaikka lähin kunnon koski on kymmenien kilometrien päässä.
Sitten, kun piuhat ottivat kiinni ja vastaanotin oli kunnolla auki oivalsin, 
jotta taitaapi sataa enemmän kuin viemärit ennättävät vetää

Kampesin ylös ja meninin köökiin lataamaan kahvikeittimen. 
Kuorin porkkanan ja rousk'rousk' katselin akkunasta ulos.
Kyl'maar lähin "koski" oli likempänä kuin osasin arvatakkaan.
Koko kadun leveydeltä meni alamäkeen vauhdikkaasti vettä. Siinä veden vauhdikkaassa menossa ei jalkakäytäviä erottanut laisinkaan. 

Töihin lähtiessä kiskoin sadetakin ylle ja kalossisaappaat, vaikka sade oli laantunut melkeistään ripsimiseksi.
Tulipa (juu-u ny ei puhuta tulppaaneista) eteen aalloppi = alikäytävä

Aallopin suulla oli väkeä kuin torikokouksessa ja pakkohan siinä oli himmata vauhtia ja hypätä pyörän päältä pois.
Olihan siellä aallopissa vettä niin ettei rotvallinreunoja erottanut, mutta mutta mutta ...
mielestäni ei ylitsepääsemätön ongelma.
Totesin päivittelijöille, jotta täytyy mennä kuin pikku pojat.
Ai kui?
Sitä viistoa alikulun reunuskivetystä oli kuitenkin sen verran loivana vedenpinnan yläpuolella ja näin siinä oivan mahdollisuuden jatkaa matkaa. 
Pyörähän siinä pääsi uimaan ja Tarinan pää hipoi aalloppiin sisäänpäin kääntyvää kivetystä kävellessä viistoa reunaa yli kiperän paikan.
Eikä siinä edes kalossit joutuneet kosketuksiin veden kanssa.
Toisen puolen torikokous jatkui, vaikka matkani jatkui mallikkaasti eteenpäin.
Sitä en jäänyt katsomaan mitä sakki teki, kun kaksi arviolta kolmasluokkalaisia pojan nasseja tuli vastaan kiihdyttäen vauhtia ennen aallopin vallihautaa... kuulin vaan poikien sanovan, jotta täytyy ajaa lujaa.
Kyl' varmaan ves' lens' kaaressa.

Sauna vuoro on toisaata raskas, mutta toisaalta hyvin antoisa vuoro.
Asukkaiden kanssa sai rauhassa touhuta eli keskittyä yhteen persoonaan kerrallan ja antaa hänelle koko huomio.

Osastokokoukssa minulle lankesi tehtäväksi ottaa selväksi mistä varoista otetaan konjamiini rahat... 
kahviin & konjakkiin.
Osastomme järjestää koko talon kesäjuhlat ja kysyin asukkailta mitä tarjoamme kesäjuhlavieraille ja eräs mummo sanoi kahvit ja konjakit ja nauroi makean naurun päälle.

Sataa 



rapakko



lätäkkö

Kiven kolossa



joku luonnon saniaisten sukuinen

sammal & sieni



 ja muitakin luonnontuotteita



Sade on huuhtonut siitepölölyt ja värit ovat palanneet maisemaan.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Vasa marsch

Ukkonen roimi eilen pitkin päivää ja ehtoota ja helle herkesi.
Lämpötila tipahti viidellä asteella reilussa tunnissa.
IHANAA!
Töistä kotiin pääsin kuurojen raossa kuivana.
Noh, jalat hitusen kastuivat isoissa lätäköissä.
Ensimmäiseen lätäkköön porhaltaessa vauhti ei ollut ihan mitoitettu rapakon pituuten 
tieteen & taiteen sääntöjen mukaan. 
Vauhti alkoi hiipumaan ennen kuin rapakon reuna oli käsillä, mutta sentään piisasi, ettei kesken kaiken tarvinnut jalkoja puottaa polkimille.
Toisen lätäkön vesi sitten loiskui kivasti ja vauhtia oli mallikkaasti.

Aamuvuoroon mennessä lätäköt olivat kutistuneet



ukkosmyrsky riepotti vaahteran kukkasadon laakista alas.
klikkaa kuva isommaksi

Kastemato-liekkujen uimakouluille olisi saumaa, mutta oli niitä vielä kaduilla kuivattelemassa & matkalla aidan taakse kuivemmille maille ellei mato päässyt linnun aamiaiseksi. 
Ehkäpä nämä veteen hinkuajat
olivatkin näitä onkilierojen sukua ; )

Ja-has mitenkäs ukkonen, lätäköt ja liekut liittyvät Vaasan marssiin.
Noh, sen verran, jotta sinne työmaalle piti mennä ja matkan varrella ...

Helluntai sunnuntai pyörähti tavalliseen sunnuntai malliin. 
Mummoille mekot rintarosseineen ja papat pistivät diakonaalihousut jalkaan & kovat kaulaan.

Tulimme ruokasalista lounaalta ja neljä pappaa jäi miesten porinapiiriin ja heillä oli ilmeisen hauskaa, 
kun sivukorvalla kuuntelin juttuja.


Yksi pappa laulaa luikautteli rupattelujen väliin ja sitten ...
yks'kaks' vaihtuupi laulu ruotsin kielelle ja sitä tulee sulavasti pätkä ja se jumittaa aina samaan kohtaan.
Minä mietin mikä kumma tuo laulu on ? ? ?
Kun muistaisi laulun nimen edes suomeksi niin sitten sen voisi pähkäillä ruotsiksi.
Ainokainen ajatus, jotta pohojanmaalla ollaan ja tukevasti. 

Tässä olikin sitten se päivän kovin pähkinä.
Heitetään het' perään toinen sanonta ... kyllä se sokea kanakin juvän löytää, kun aikansa etsii.

Siinä tuli muutama laulukirja plärättyä ja johan otti onkeen ja vein kirjan papalle

Sanoin, jotta tuossa on sanat siihen lauluun mitä äsken lauloit....
pappa vastaa; en näe lukea, kulta pieni.
Minä nappasen rillit hänen rintataskusta ja totean laitappa nämä niin teksti kirkastuu.
Pappa lukee ja katsoo sitten minua ihmeissään/ epäuskoisen näköisenä ja minä sitten näytän sormella kohtaa missä hänen sulavasti laulama säkeistö oli.
Pappa tokaisee enhän minä osaa, se on ulkomaan kieltä.
Siinä oli taasen kohta Tarinalla, jossa ei tiennyt miten päin olisi ja karkaakos nauru.

Ongema, kun ei ratkennut niin käännyimpä sitten nykyajan tekniikan pariin ja puottelin YouTubeen. Aattelin, jotta sieltähän se löytyy ja sitten popitetaan marssi hanat kaakossa niin, jotta kanslia kaikaa.

Eipä tuokaan konsti avittanut asiassa. Toki Vaasan marssi löytyi laulettuna, muttei Vasa marsch.
Nytpä kysynkin tietääkös kukaan, kuka tai mikä kuoro laulaisi marssin ruotsiksi?!?
Jos nimi hakusanalla sen löytäisi.

Pysytään vielä kotva laulannossa.
Käki kukkuvi tuo, tiria holdria tiria holdria ku- kuu
aamulla töihin mennessäni luonnonpuistossa.

Ihanaa sunnuntai ehtoota ja virkeää alkavaa viikkoa!

perjantai 21. toukokuuta 2010

Varjoon alta polttavan auringon ...

Kello kävelee liki 22.00 ja varjossa on vielä +22 astetta.
Alkaa tämä kotiaresti hippasen tökkimään ja kiristämään muutakin kuin käsivarsien ihoa.

Kävin hakemassa pyöräni korjatteelta ja johan oli bandidos'in sällit lähteneet ajelulle.
Liikennevaloissa seisoksiessani hihittelin mielessäni, jottapa minäkin tarvitsen nahkaliivin.

XD sipaisen kaappiin unneutuneesta nahkatakista hihat irti ja punaisilla kirjaimilla selkään isolla MUMMU.
PikkuMyy fritsuliina päähän ja sitten vaan kylille leuhkana pyöräilemään.
Jos en muuten herätä huomiota niin laitan räpätin pinnoihin räplättämään kuten pikku likkana.
Taidatta olla samaa mieltä, jotta aresti on kestänyt jo liian kauan ; )

Saunapäivä... juu-u käväisin sen verran lauteilla, jotta pois tullessa ilma tuntui viileämmältä.



vihta eli vasta.

Sääennustelija lupaili sateita ja viilenevää. Toivottavasti ennustus pitää kutinsa.

Pilviä sentään purjehtii taivaalla



mutta ei niissä ole vielä edes sateen siementä.
Ihan piskuinen sadekuuro ei edes jäähdytä asfalttiviidakkoa.
Ennemmin se varmaankin kuulostaisi, kun kuumalle hellanlevylle pirskottelisi vettä.
Heh heh sitten hitusen liioitellen se kuulostaa kuin kiukaalle heittää löylyä.

Sais kutrit kuivaksi tai edes kuivemmiksi niin pääsisi pyörimään sänkyyn ja odottelemaan höyhensaaren purtta.

Kauaa en jaksa enää odottaa vaan teen pikkuMyy sykerön ja huomenna sitten ihmettelen kuinka kutrit sipaistaan kiinni töihin lähtiessä.

Viileää matkaa höyhensaarelle!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Kortisoonia ja kotiarestia

Maanantai oli töissä hippasen tuskainen, kun aurinkourtikaria ... siis tuttavallisemmin aurinkorutto plähähti päälle.
Eikä töissä voinut kiroilla kun satamajätkä pirtulla käsiä desinfioidessa.

En avannut yöksi edes makurin akkunaa,
kun parina aamuyönä sain makuukamari kaveriksi kutsumattoman vieraan.
Noille yöjalassa olijoille ei olisi aitan ovi narahtanut edes Edvin Laineen elokuvassa.

Sunnuntai aamuna en jaksanut evääni lotkauttaa, aattelin, jotta kyllä ampiainen jatkaa matkaansa kartanolle sieltä mistä tulikin. 
Maanantaiaamuna  n. klo 4.30 meni jalkapallon kokoinen herne nenään ja aloitin suurriistan metsästyksen. Silläkin uhalla, jotta amppari tykkää huonoa hätistelystä. 
Suoraan sanottuna hutkimisesta ja tuikkasee ... ja minä pääsen kuutioimaan joutuuko allergisen reaktion takia liikekannelle sairaalanmäkeen jo aamulintujen laulellessa utuisessa aamuyössä.
Hyvä me ... aamuaviisi ja tehokas Tarina ja niin vainajoitunut amppari pääsi muurahaisten herkuksi kartanolle.

Tuossapa perustelu miksi akkuna pysyi kiinni ja jatketaan...
Makurissa oli niin kuuma, jottei nukkumisesta tullut oikein mitään.
Käsien ja käsivarsien iho kutisi ja kirveli tietysti kahta kauheammin, kun ihon pinta oli lämmin.
Uumoilin, jotta naapurit eivät tykkää, jos menen viileään suihkuun ja jään sinne liki asuakseni.

Ja sitten ...

Terävä tyttö teki telkänpöntön omasta päästään ja puottelin ulos portaille jäähdyttelemään ja istuksimaan.
Todella nerokas ajatus ... ;)
Sainpa säikäytettyä aamuaviisin jakajan pahanpäiväisesti ... heh heh ... vai pitäisikö sanoa pahanöisesti  ;p
Eihän siinä muu auttanut, kuin aloittaa tyynnyttely. 
Kaikki hyvin, ei ole mitään hätää, eikä tarvitse kaivaa avainta alaovi on auki.
Kaverin verenpaineet ja adrenaliinitaso laski ja kipaisi portaikkoon ja takaisin tullessaan jo toivotteli 
hyvää yötä.

Kuu



oli sitten loppu yön kaverina.
Siilinkin näin, mutta sillä oli sellainen hoppu, jottei siitä saanut kunnollista kuvaa.

Työterveyshuollossa olikin lääkärinä tällainen hoono soomi, joka totesi mita sina haluat.
Suoraan kysymykseen suora vastaus. 
Haluan kortisoonia ja kotiarestia pari päivää.
Sain mitä halusin ja sitten tämä laakari sanoi ollessani jo ovenkahvassa kiinni ... 
allergialaaketta sitten kaksinkertaisella annostuksella.

Apteekin kautta kirjastoon ja ötökkäverkon hankintaan.

Kuopuksen kanssa ne sitten laitoimme paikoilleen makureiden akkunoihin.
Kuopus totesi, jotta äipä on vampyyri eikä kestä päivän valoa.
Tuohon oli pakko lohkaista ... 
juu-u sellainen silkkihansikoin pideltävä herkkä hipiäinen varjoisten laitakatujen tyttö.

Kotiaresti askareena



kesäkassin virkkaamista ja idän pikajunaa.

Sunnuntain tunnin ulkoilun satona

koristeomenan



herkkää vaaleanpunaista.

Kaunokainen



on kaunokainen.


Pihlajan kanto




ja tintti kotimatkan 



matkaseurana pomppi ja pyrähteli aidalla.

Poimulehti on kuin satukirjan sivulta



öisen sateen jälkeen.

Syntymäpäivä kukkanen



aukoo uusia nuppujaan eikä ole enää kiukkuisen haukkaajan näköinen kuin puoliavoinna olevassa kuvassa.

ja toivottaa kaikille viihtyisää keskiviikkoiltaa!

lauantai 15. toukokuuta 2010

äipämummunpäivää

vietimme tänään.

Mummun matka katkesi



on valo punainen, en silloin kulje en.

pöh sieltä tulikin vain veturisetti



eikä mahtava tukkijuna.

Keskiraiteilla



veturi

Taajamajuna



R

Puun kukat ovat joutuneet keskiviikosta



kukoistukseen.

Pikku-ukko toi mummu-muulle mummujenpäivän kortin ja kaarsi laulaen muumien tunnarin maamamaa...paapapaa... kotvan kuluttua ja muutaman kunniakierroksen jälkeen sain kortin.

Ihastuttava ja kaunis päivä niin tokihan me ulkosalla olimma.

Pikku-ukko välipalalla



viiliä



ja flirttailua



eipä voi elämä ruusuisempaa olla kera viiliviiksien.

Vaahterankukkia



ja palapeiton kukkia.




Pikku-äidin nukenvaunut




reippaan 20 vuoden takaa

ja Kalle nukke



on yhtä vanha.

Tuulee


ja riippakoivu tanssii tahdissa.

Sieni



se on piskuinen



ruohonkorsien sekaan piiloutuneena.

Ruusunlehdet



komistuvat.

Syntymäpäivä orkidean nuppu avautuu



näyttäen möröttäjän kidalta.


Ilta pilvi



on kaunis.



Kauniita unia kaikille ja höyhensaarella tapaamme!