keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Pyöreitä palloja hahtuvilla ja ilman

Tässä suruisena aikana sitä keskittyy arjen sattumusten iloisiin pipanoihin.

Enon kanssa pääsee pelaamaan jääkiekkoa, mutta ensin on käytävä pissalla. 
Pikku-ukko pinnistää ja yrittää tiristää ...
lopulta toteaa;
 pissa ei liiku.

Pikku-ukon teki niin valtavasti mieli puhallella voikukanhahtuvia kotimatkalla kaupasta.
Voikukkia oli paljon tien varressa, muttei hahtuvapalloja.

Minä selitin ensin on nuppu, sen jälkeen kukka ja sitten vasta hahtuvapallo.

Pikkuäiti ja rinsenssa menivät pitkällä edellä,
kun jokaisen nupun & voikukan kohdalla piti pysähtyä ja kyykistyä
ottamaan käteen nuppullinen kukkavarsi ja vieressä oleva kukallinen varsi.
Ritirampsu kuulosti toiveikkailta taikasanoilta ...
nuppu, sitten kukka ja sitten HAHtuVaPALLo.

Ökökkäkin



löytyi



kukkasesta.

Löytyi viimein



se hahtuvapallo.

LudeÖkökälläkin oli

 
 
oma hahtuvapallo.

Hups' mummulan pihasta 



onkin tullut kotipiha.

Rinsessa osaa jo mallikkaasti



pinsettiotteen.

Ylämäki kävelyharjoitus ja



viesti kapulana pik'pikaa mummulle tuotava käpy.

XD juu-u rinsenssa on toista maata kuin veljensä.
Ei sitten ällötä lainkaan tahmatassuilu.

Jos maailmaa avartaa eikä tutti pysy suussa
eivätkä tylsät aikuiset enää jaksa kaivaa herkkuja poijes suusta



niin leikin nimi on kotvan aikaa kunigatar Elisabeth kieseissään.

Puhalletaan viel'



saippuakuplia vaik' kuningatar Ellun kunniaksi.

Istuskelin kauniissa kevätkesän ehtoossa ulkona ja kilautin isälle,
 jotta Apelli tuli, mihin hän vastasi; jottei tullut.
Pitihän sitä kotvan tingata tuli , ei tullut, tuli tuli.

Onneksi kiireimmät kuulumiset ennätimme vaihtaa (reipas puol'tuntia),
kun näin taivaalla kuumailmapallon.

Ihanaa,
 kun lapsella on ymmärtäväinen isä 
XD ...
taivaalla oli kesän ensimmäinen kuumailmapallo
nyt pitää hakea kamera.
Voi,
 jotta sais siitä ylöspäin tohottavasta lieskasta viel' kuvan.

Isä toivotteli oivia osumia kameralla,
 kun minä jo pingoin hakemaan tätä uutta lelua.
Ja kaakotin viel' nopeampaa takaisin kartanolle.

Onnistuin


tavoitteessani




ihan mukavasti.

Vävy kyseli kuinka tarkasti sillä "pitkällä" saa kuvattua




noh, ei siellä pallon kyljessä puhelinnumeroa ollut. 
Klikkaa kuvaa niin näet rekkarin ;o)

Pikaista paranemista ja norjistumista isän selälle!
Kireitä siimoja, aavaa avomerta anteineen!

Viime viikonloppu oli musta, mutta



valolle täytyy antaa mahdollisuus,

vaikka on kuinka paha olo tahansa.

Rakkautta ja huolenpitoa toivotan sinulle ...
asemosanoin minä, sinä, hän, me!



















sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Surullista

Hyvin hauras on



elämänlanka.

Niin lohdutonta,



kun se katkeaa väkivaltaisesti



liian



aikaisin.






perjantai 25. toukokuuta 2012

Kaksi on kaunista kesällä

lehti puussa, 
ruoho maassa,



tuomenkukka



kolmantena.

Köh'köh' tshii'hi'tsii

Juu-u koivusta on päästy, tuomi tuoksuu ja vielä, 
kun sireenisyreenin vielä sietää 
niin elo eli hengitys helpottaa.

Voikukkakin



vielä koreilee.

Kielo on vielä



kainona.

Tämän päivän onnelliselle morsiammelle



morsiusangervo.

Onnea ja rakkautta enemmän kuin sitä vastamäkeä.
Vastamäessä sitten pyylätään rakasta ylämäkeen vuoronpäältä.

Oletkos katsonut tammea tarkasti



ja nähnyt muutakin kuin ne terhot?

Mummu lupasi niitä ötököitä.

Lude laskeutui 



mummun villatakinhihalle.

Koppa-koppa



koppakuoriainen.

Pikkuiset pojat eivät välitä



 millaisen ryteikön läpi pitää mennä nahdäkseen junan.

Läksimme 



puistoon



keinumaan,




missä pikkuäiti pikkutyttönä on keinunut.

Pikkuäidin lempihärrävärkkiä ei enää ollut puistossa.

Sitä vaijeri heivaus autonrengas keinua.

Oli sentään



kiipeilyteline rakennettu tilalle.

Tässäpä oikea



lentosuukko.

Puisto on petäjien ympäröimä.

Räksänpesä



on yhtä vareksen viemää poikaa vajaampi.

Kaikki puiston räksät kävivät puolustamaan räksäemoa varista vastaan, 
mutta niin vaan vares sai vatsan täytettä.

Kotimatka



ei ole pitkä niin.

Rinsenssa



heräsi



herkulliselle



välipalalle.

Kahden kameran 



kanssa olen pelannut.

Mutta mitä tämä  on?

Kuin sulatejuustomätitahnaa?

Voita



vai sinappia?

Virkistävää viikonloppua ja auringonpaistetta!













sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Vaarallista

Pikkuperhe muutti mummulan yläkertaan




olkoon nämä tämän postuksen avaussanat.

Vävy kävi mittailemassa remonttijuttuja päivänä muutamana pikku-ukko mukanaan.
Jonkuisen juoksu kierroksen uudessa kodossa pikku-ukko tuli mummuilemaan.

Ihastelimme mummun kiviä ja laskimme ne useampaan otteeseen 
samalla niiden muotoa ihmetellen.
Pitihän sitä jotain muutakin puuhata kuin räknätä kiviä.
Ettei ole ankea lapsuus, leluina vaan kivenmurikoita.

Pikku-ukko availi apteekkarinlipaston laatikoita ...
piirtäiskös, tekisikös nappuloilla kuvioita,
pelaiskos palapeliä, ajaiskos pikkuautoilla vai mitä tekis?

Pääsipä poika nuken astia laatikolle...
Keitetäämpäs ruokaa.

Pääruoaksi oli pinaattilettuja, jälkiruoaksi suklaatijääteöä.
Kaulintakin pitäisi päästä käyttämään. 
Niinpä se höpösti pullataikina kohosi komeaksi ja kaulittiin herkullisiksi korvalaakeiksi.
 Juu-u mistäs uuni tehdään ...
Iso ja pieni siinä katselee paistopaikkaa ...
päät pyörivät kuin pöllöillä.
Pikku-ukko sitten uunin paikan näytti kuten nainen sen kaapin paikan,
vaikkei ollutkaan siellä kaapin takana.

 Istuin pikkujakkaralla ja sen allahan oli mitä mainioin uuni.

Pikku-ukko oli ensin hyvin aprikoivan näköinen ja
 katsoi sitten mummua silmiin sanoen;
Ei lainkaan vaarallista.
Noh, onhan sitä uuninpankolla maaliman sivu istuskeltu.

Vaarallista on se, 
jotta kamera on kaupan ja viel' puoleen hintaan.
Eräänkin kerran olen käynyt sitä kameraa katsastamassa, hiplaamassa
sekä myyjää haastattamassa.

Eilen karaisin hurjan luontoni vallan ostoaikeessa.
Hmmm... pienelektroniikka osastolla ei näkynyt myyjää.
Ei ensinkään. 
Kokeilinpa sitten sitä hinkuamaani kameraa 
ja jopas pillit pärähtivät piippaamaan.
Ajattelin, jotta nyt myyjä tulee juoksujalkaa,mutta killin villat.
Tönötin, patsastelin  ja odottelin, ei edes myymälävartijaa näkynyt.
Olisin vielä halunnut muutaman kysymyksen kameran tiimoilta esittää,
joita en sitten esittänyt.

XD on tullut pyöräiltyä,



 kökittyä 



sekä 



kurkoteltua



koivunoksaan




korkealle.

Vaahtera



venytystä



vielä



kerran hieman korkeammalle.

Voi, jotta onkin pahka parahultaisesti



suorin jaloin seisoviltaan kuvattava.

Pitihän se sieni käydä sihtaamassa



uudenkin kameranlinssin läpi.

Kuka osaa nimetä tämän? Tarikka?

Kääpäkin



koreilee oranssinpunaisin helmoin.

Liikennevaloissa punaisen ja oranssin



jälkeen tulee



vihreä.

Onhan noita kärpäsiäkin



jos 



jonkin sorttista.

Kusiaisiakin on 



muutama keossa.
Klikkaa kuvaa, saat sen isommaksi,
jos ei ällötä ja haluat katsoa murkkua silmään ;o)

Sydämellinen 



ötökkä.

Onkohan sillä 



särkynytsydän?

Onko ketunleipä



käenkaali




lohturuokaa?

Muistakaa, jotta valkovuokko




on myrkyllinen, myös vaasissa oleva vesi.

Ettei tarvitse



leskenlehdellä soitella



eikä tarvitse myöskään kylmänkukkaa.

Tähän aikaan ei enää



laiteta lilaa luomeen

vaan mennään 



iltapesulle



kera poikien saippuan.

Ai, kui? Noh, saippuassa on savea XD.

KIITOS äitienpäivälahjasta!

Namu unia ja ihastuttavaa alkavaa viikkoa!