Bisneksiä ja tekohelmiä Helminä

Kylmä oli aamunkoi ja työmatka.

Hyppäsin nopsana monarkkini satulaan ja roikasin liki yhtä sukkelaan alas,

kun oli niin häjyn kylymä.

Ennättää sitä jalkaisinkin astellen.

Vielä ei ole aamutuimaan kastehelmiä

vaan on tyytyminen ves'pisara tekohelmiin öisen sateen jälkeen.

Huomenta, huomenta, huomenta X monta.

Melkoinen kuhina kävi, kun me aamuvuorolaiset

vyöryimme kansliaan rapsalle.

Yökkö ihmetteli; montakos teitä tulee?

Siinä laskimme toisiamme minä, yks, kaks', kol',nel' viis' ...

Kuinkas meitä nyt näin monta on?

Seuraava kuhina olikin työvuorolistan luona.

Olemmeko kaikki oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan?

Juu-u kyllä olimme.

Tuumasin, jotta käytetäänpä sitten resurssit asukkaiden hyväksi.

Järjestetään jotain extempore kivaa aamuaskareiden jälkeen.

Auttelin erästä asukasta aamutoimissa ja kaikki suijui mitä mallikkaimmin.

Asukkaan keskittyminen, aikaan orientoituminen oli parasta A-luokkaa

jopa kontaktissa.

Pian oli homma purukalustoa vaille valmis.

Sitten kävikin niin, jotta oli käsillä iso 

MUTTA.

Missä se purukalusto on?

Pyöräytin pedin uudelleen auki.

Ei ollu sängyssä, ei sängyn alla, ei tyynyliinan sisällä, ei tallessa pussilakanassakaan.

Ei kukkapurkeissa, ei taskuissa, ei laatikoissa, 

ei missään!

Asukas kikatteli seuratessa touhujani minun jupattaessa etsimisen lomassa  ...

Mikähän on käypä taksa nykyään hammaskeijulla yhdestä hampaasta?

Entä kuinka paljon nettoaa koko hammaskalustosta?

Vaikka meitä arjen

muurahaisia oli  työssä useita,

oli pakko lopettaa hampaiden etsiminen ja mennä avittamaan seuraavaa.

Kun menin hakemaan tätä hampaatonta asukasta aamiaiselle niin johan oli ylläri pylläri.

Asukas iloisesti hymysi purukalusto suussaan.

Totesin hänelle, ettet sitten myynytkään hampaita hammaskeijulle

vai ostitko uudet

poliisien löytötavarain huutokaupasta?

Vastaus oli sanskriitin ja kirkkolatinan sekoitusta,

 joten arvoitukseksi jäi tämä "talteen" paikka.

Olivat missä olivat,

pääasiana kuitenkin on purevampi ote elämään ja ruisleipään. 

Aloitin virikeryhmän asukkaille päivän aviisilla.

Vakavasti ottaen lopputuloksena päädyimme asukkaiden kanssa viisastelemaan.

Kysyin asukkailta Mitä ukko tekee, kun tönäs akkansa Lemmenjokeen?

Pään pyörityksiä, uittaa, tuli vastaukseksi.

Huuhtoo kultaa.

Osasto täyttyi hihityksestä, hohotukseta, kikatuksesta, hekotuksesta ...

ja samalla osaston ovesta pukkaa delegaatio virkamiesasuun pukeutuneita henkilöitä apulaisosastonhoitajan ohjaamana.

Aoh:n ilme on ensin kysyvän ihmettelevä, 

mutta niinpä vaan nauru tarttui viruksen lailla yrmyilmeiseen delegaatioon.

Siinä jäi altavastaajaksi luennointi vanhainkotimme värimaailmoista ja sen semmoisista.

 (eivät kravaattikaulaiset ilenneet kysyä mitä nauramme)

Nimipäiväsankarittarelle pidimme vielä toivelaulu laulajaiset.

Aatelkaas lustinpidosta maksetaan viel' palkkaa!

Se on saman moinen mysteerio kuin tämä hammasjemma XD.

Lustinpito työmaalla loppui aikanaan.

 Missä tulee palkka ennen työtä?

;o) sanakirjassa.

Sikermä

 kotimatkalta

kevään 

 

etenemisestä

kameranlinssin läpi.

Näyttää, jotta voikukalla on tuotekehittely menossa...

kas' poimi valmis voikukkaseppel.

Hippasen vaatiipi vielä hienosäätöä XD

Toivotan sinulle pilkettä silmäkulmaan ja paaa-aaaljon uusia kevätkukkasia!