maanantai 7. toukokuuta 2012

Bisneksiä ja tekohelmiä Helminä

Kylmä oli aamunkoi ja työmatka.
Hyppäsin nopsana monarkkini satulaan ja roikasin liki yhtä sukkelaan alas,
kun oli niin häjyn kylymä.
Ennättää sitä jalkaisinkin astellen.

Vielä ei ole aamutuimaan kastehelmiä




vaan on tyytyminen ves'pisara tekohelmiin öisen sateen jälkeen.

Huomenta, huomenta, huomenta X monta.
Melkoinen kuhina kävi, kun me aamuvuorolaiset
vyöryimme kansliaan rapsalle.
Yökkö ihmetteli; montakos teitä tulee?

Siinä laskimme toisiamme minä, yks, kaks', kol',nel' viis' ...
Kuinkas meitä nyt näin monta on?

Seuraava kuhina olikin työvuorolistan luona.
Olemmeko kaikki oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan?
Juu-u kyllä olimme.

Tuumasin, jotta käytetäänpä sitten resurssit asukkaiden hyväksi.
Järjestetään jotain extempore kivaa aamuaskareiden jälkeen.

Auttelin erästä asukasta aamutoimissa ja kaikki suijui mitä mallikkaimmin.
Asukkaan keskittyminen, aikaan orientoituminen oli parasta A-luokkaa
jopa kontaktissa.
Pian oli homma purukalustoa vaille valmis.
Sitten kävikin niin, jotta oli käsillä iso 
MUTTA.
Missä se purukalusto on?
Pyöräytin pedin uudelleen auki.
Ei ollu sängyssä, ei sängyn alla, ei tyynyliinan sisällä, ei tallessa pussilakanassakaan.
Ei kukkapurkeissa, ei taskuissa, ei laatikoissa, 
ei missään!

Asukas kikatteli seuratessa touhujani minun jupattaessa etsimisen lomassa  ...
Mikähän on käypä taksa nykyään hammaskeijulla yhdestä hampaasta?
Entä kuinka paljon nettoaa koko hammaskalustosta?

Vaikka meitä arjen



muurahaisia oli  työssä useita,
oli pakko lopettaa hampaiden etsiminen ja mennä avittamaan seuraavaa.

Kun menin hakemaan tätä hampaatonta asukasta aamiaiselle niin johan oli ylläri pylläri.
Asukas iloisesti hymysi purukalusto suussaan.
Totesin hänelle, ettet sitten myynytkään hampaita hammaskeijulle
vai ostitko uudet
poliisien löytötavarain huutokaupasta?
Vastaus oli sanskriitin ja kirkkolatinan sekoitusta,
 joten arvoitukseksi jäi tämä "talteen" paikka.

Olivat missä olivat,
pääasiana kuitenkin on purevampi ote elämään ja ruisleipään. 

Aloitin virikeryhmän asukkaille päivän aviisilla.
Vakavasti ottaen lopputuloksena päädyimme asukkaiden kanssa viisastelemaan.

Kysyin asukkailta Mitä ukko tekee, kun tönäs akkansa Lemmenjokeen?
Pään pyörityksiä, uittaa, tuli vastaukseksi.
Huuhtoo kultaa.
Osasto täyttyi hihityksestä, hohotukseta, kikatuksesta, hekotuksesta ...
ja samalla osaston ovesta pukkaa delegaatio virkamiesasuun pukeutuneita henkilöitä apulaisosastonhoitajan ohjaamana.
Aoh:n ilme on ensin kysyvän ihmettelevä, 
mutta niinpä vaan nauru tarttui viruksen lailla yrmyilmeiseen delegaatioon.
Siinä jäi altavastaajaksi luennointi vanhainkotimme värimaailmoista ja sen semmoisista.
 (eivät kravaattikaulaiset ilenneet kysyä mitä nauramme)

Nimipäiväsankarittarelle pidimme vielä toivelaulu laulajaiset.

Aatelkaas lustinpidosta maksetaan viel' palkkaa!
Se on saman moinen mysteerio kuin tämä hammasjemma XD.

Lustinpito työmaalla loppui aikanaan.

 Missä tulee palkka ennen työtä?
;o) sanakirjassa.

Sikermä



 kotimatkalta



kevään 

 

etenemisestä



kameranlinssin läpi.

Näyttää, jotta voikukalla on tuotekehittely menossa...
kas' poimi valmis voikukkaseppel.
Hippasen vaatiipi vielä hienosäätöä XD

Toivotan sinulle pilkettä silmäkulmaan ja paaa-aaaljon uusia kevätkukkasia!




























16 kommenttia:

  1. Täytyy oikein kiittää, kun pidätte asukkaillemnne siellä hauskaakin, nauruhan pidentää ikää ja se on vielä hauskaakin ja se tarttuukin, hi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos elämänläheisestä jutustasi! Tosiaan tuli pilkettä silmäkulmaan!
    Ihmeen paljon siellä on kevät edellä Sääksmäestä, vaikkei matkaa ole kuin satakunta kilometriä!

    VastaaPoista
  3. Ihania luontokuvia! Kaunista kevättä!

    VastaaPoista
  4. Kevät etenee tosiaan vauhdilla ja toivottavasti pian lämpenee niin että tarkenee aamuisinkin pyöräillä :)

    VastaaPoista
  5. Arvelen, jotta purukalusto taisikin olla valmiiksi suussa :D.

    Mukavaa kevätviikkoa.

    VastaaPoista
  6. Hyvä, että te jaksatta pitää hauskaa työssä ja työn lomassa. Niinhän se onkin, että nauru tarttuu ja samalla työkin helpottuu ja koko oleminen ja eläminen. On niin totta, että nauru pidentää ikää! Naurakaa edelleen! Pitkälle se kevät on siellä jo ehtinytkin! Kauniista kuvistasi päätelleen.

    VastaaPoista
  7. Onnellisia asukkaita kun on noin mielkkäitä hoitajia.
    Kiva nimitys purukalusto.

    Jatkossakin mukavia päiviä sinne teille!

    VastaaPoista
  8. Kiva nähdä / lukea miten siellä "suuressa maailmassa" elellään ja touhutaan - täällä Etelä-Savon korvessa on niin hiljaista .... ja joskus tylsääkin....

    VastaaPoista
  9. Mukavaa tarinointia aamutuimaan. Ihastelen samalla noita sinun ottamiasi luontokuvia. Kevät näkyy tulevan teillekin ja kun se Suomessa tulee, tulee se kohisten, eikö vain?
    Nautinnollisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
  10. Onpa tosiaan kevät siellä pitkällä! Täällä löytyy häthätää krookuksia pitkin tonttia, mutta muuta uutta kasvustoa saamme odotella tovin.

    VastaaPoista
  11. Olet sinä aika valopilkku työpaikallasi. Ilon suuren annat hoidokeille. Olet aika aarre:)

    VastaaPoista
  12. Kevät on siellä jo pitkällä,meillä järvestä lähti jäät sunnuntaina!
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  13. Ihana työpaikka kun palkka maksetaan nauramisesta! No, ainakin joskus...
    Kevät keikkuen tulevi ja kesä ihan väkisin koputtelee ovelle.
    Nautinnollista luonnon tarkkailua!

    VastaaPoista
  14. Liekö ollut purukalusto jemma-nimisessä piilopaikassa :D.
    Joskus lapsena tällättiin voikukkaseppele päähän ja eikös otsaan tatuoitunut ruskea rantu niistä varsista.

    VastaaPoista
  15. Kiitokset kaikille kommenteista!
    Juu-u purukalusto ei ollut suussa vaan siellä jemma-nimisessä paikassa.
    Naurutartunta on hauska saada, muttei kevätlentsutartuntaa.
    Voikukanmaidilla saapi aikaiseksi kakaratatuointeja XD.
    Moneenkohan T-paitaan sitä tuli kakarana painettua maitirinkuloita koristukseksi.

    VastaaPoista