perjantai 30. elokuuta 2013

Honkain huminaa ja hiluvitkutin



Voi taivas sentään,




kun pääsin pitkästä aikaa mettään.

Näin lähteellä suven ensimmäisen sammakon




rahtusta ennen kuin allakassa lukee syksy.

XD voinen sanoa,
jotta meillä oli melkoinen loikkakisa.

Olin sen verran aikaisin pyhäaamuna loikkimassa sammakon perässä
kamerani kera,
ettei minkään puskan takaa kuulunut kannustushuutoja
 ;o) 
meille kummallekkaan kisaan osallistuneelle.

Mitäpä sammakon katse sinulle kertoo?
Minä näin siinä, jotta
älä halavatussa tule lähemmäs ja varsinkaan suutele.

Jep' olin sammakon kanssa suutelemisesta samaa mieltä,
jotta pussaamiset on parempi jättää sovinnolla väliin.
Oli nähkääs niin piskuisen pieni sammakko, 
jotta sen olisi voinut vahingossa suutelon lumossa nielaista.

 Minä haluan olla tavallinen Tarina enkä
halua etsiä sisäistä prinssiäni 
saati vapauttaa sitä
tavanomaisemman ravinnon mukana kohden jätevedenpuhdistamoa.

Tämä ego id nescio suku on sitten mahottoman laaja.




Muistaakos joku tämän marjan nimeä?

Oravanpuola on raakileena 




mielenkiintoisen värinen.

Kaiken kökkimisen jälkeen olipa mukava oikaista selkä




ja katsastaa mitä honkain larvaoissa tapahtuu.

Hups' olivatpa ne larvat korkealla.

Isolla kirkolla




käydessä Riffan kanssa
tuli puhetta mattojen virkkaamisesta.

Enpä ole innostunut näistä ontelokuteista.

Mutta innostuinpa reippaan värisistä trikookuteista juu'u.

Riffa toi näytille namusia 
ai'jai.
Oli ihan pakko haluta kaikki, jopa tuo keltaisen keltainen.

Into piukeena olin menossa hankkimaan Prismakaupasta hengityssuojaimia




niin tarttuipa mukaan yksi nykyajan härpäke.

Heh'heh ja hengityssuojaimet unneutui täysin siltä kirjoittamattomalta ostoslistalta.

Käyttöohjetta lukiessani ensin hihittelin täällä itsekseni ...
loppujen lopuksi hekottelin vedet silmissä.
Juu'u tarpeellisia ohjeita ...

* älä avaa selätintä, sisällä 32 laakeria.
Onkohan aivan varmasti? Pitäisiköhän kuitenkin ne laakerit laskea ... hmm?
* ensimmäisellä harjoittelukerralla astu varovasti Selättimen päälle ja ota samalla tukea seinästä tms. tukevasta rakenteesta.
Herran pieksut sentään lentääköhän tuolta 32 laakeria sisältävältä härpäkkeeltä
 kuin Sputnik radalleen ... ties minne?
 Käykö tukevaksi rakenteeksi, jos laittaa käden omalle kuppeelleen?
* harjoittele 5 min aamuin illoin.

Jep' en ole vielä avannut ja laskenut kuulalaakereita,
mutta se ensimmäinen harjoituskerta on taakse jäänyttä elämää.

En lentänyt millekkään kiertoradalle, en.
Hinkutin vasen'oikea'vasen'oikea sen viis'minuuttisen ja totesin,
 jotta tämä juttu kaipaa hitusen höystöä
kuten kunnon soppa maistuakseen.

Juontui sitten mieleen yks' troppi millä sitä aitoa ja alkuperäistä selkähaveria parantelin.
Troppi oli esikoisen ja tyttären lemppari.
Oi'oi löytyi vielä tuo 80-luvun alun taivaskanavan musiikkivideokin ;o) .
Kun tv:stä kuului kappaleen ensimmäiset tahdit 
niin pienien primadonnien ja äipän askareet jäivät sikseen
 ja olohuoneessa oli iloiset yhden kappaleen kestoiset jatsit.

Otan ilolla vastaan musiikki ehdotuksia hiluvitkuttimen veimaamisen tahdittajaksi.
Hiluvitkuttimella pitää veivata ainakin sen 40 euron edestä
 ennen kuin sen voi potkaista sohvan alle.

XD

Kiitokset sinulle kun jaksoit lukea tänne asti!

Tervetuloa uudelleen




kyläilemään

sekä

ihanaista suven viimeisiä päiviä!
















perjantai 23. elokuuta 2013

Perjantai

Onpa koittanut se ihana päivä jolloin työvuorolistassa on viikonpäivälyhenteen perässä -.
Aatelkaas näitä viiva - miinus päiviä on vallan kolome perätysten.
Aatelkaas!
Ou Jee!



XD oli jo korkea aikakin.

Eilinen vapaapäivänaattovuoro töissä oli
 ... huokaus ...
melkoinen.

Ensimmäinen työtehtävä oli se, jotta kuka meistä hoitaa vastuuvuoron.
Vastuuvuorolainen oli nähkääs nytkähtänyt sairausvuoteelle.

Pohdimme kahteen naiseen ja yhteen pekkaan millätavoin asian ratkaisisimme.
Pokerin pelluulla?  Eei, ei ole kolikoita korttiaikana eikä tulitikkuja löydy vanhainkodilta.
Canastalla? Eei, ei. Kestää liian kauan. Menee pian peli ylitöiksi.
Vedetään pitkää tikkua? Noh, eihän niitä tikkuja ollut edes pokerin pelluuseen.
Ehdotin, jotta tuetaan omatoimisuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Kuulutan ämyrillä asukkaille
plim'plom' kaunis aamu tänään herää jo.
Kotvan päästä uusi
plim'plom, aamiainen tarjoillaan kannella yksi tervetuloa.
Plim'plom' Aamiaisen jälkeen on aamupäiväjatsit kannella kolme.
Pukekaa parasta yllenne.

Uuden tiimiläisemme hoitotyönlupalaput kiertävät ties missä lääkärin mukana ja
hänen työputki on vast' aluillaan.
Ka siinähän ratkaisu.
Plim'plom Lääkkeet jaetaan autokannella.

Niinhän siinä kävi, 
jotta minun taskussa kulki pari kännykkää ja lääkehuoneen avaimet.

Päivän haasteellisin tehtävä oli silmätippalista

ja sitä tehdessämme nauroimme 



vedet silmissä,
 kun se oli kuin vakioveikkauskuponki.

Tänään aamusella kävin hammaslääkärissä.
Porallakin oli jo uupumus työviikon viimeisenä päivänä.
Siitä vempeleestä katosi kierrokset hammasta kiillottaessa.
Tuumailin siinä kituset levälläni, jotta 
kunhan ei santapaperiin tarvitse turvautua hiontahommassa.

Muutenpa olen viettänyt tätä
ensimmäistä vapaapäivää



hengaillen 




maaliman mennoo ihimetellen.

Anttilasta löysin



reippaan väristä virkkuulankaa.

Tuleekohan siitä pitsiliina vai lampunvarjostin?
Ei voi vielä tietää.

Löysin aivan ihastuttavan postikortin, jonka minä
annan
teille kaikille blogiystäville 
tässä ja nyt.

Nauttikaa ja viihtykää



mieluisissa askareissa!





















lauantai 17. elokuuta 2013

Salapaikka

Vaikka sitä on tullut vetästyä



ympär'pyöreitä työvuoroja

(Finlandiatalon rannasta kuvattu.
Tiskikoneen zoomilla pitää viel leikkiä ;o) ,
jotta opin missä kohtaa on asento "tapissa")

niin aina on puhtia sekä seikkailumieltä
kymmenen päivän putken ainokaisena vapaapäivänä,
kun pikku-ukko haluaa näyttää mummulle salapaikan.

Kimpsut ja kampsut kasaan



ja menoksi

sinne missä



puut ovat istutettu viivotinsuoraan riviin.

Ensin piti käydä hakemassa kaupasta
päivälliseksi huushollipottuainekset ...
meinasi olla hermoja riistävää pikkuihmisille,
joka tietysti ilmeni orastavana kikkuna.

Koittipa kuitenkin se hetki



jolloin alkoi matka kohtden salapaikkaa.

Tsäp'tsäp'



eipäs kurkita minne mennään.

Noh, annetaan yks' vihje ...



likellä, lähellä ja hippasen kaakkoon
siellä se salapaika on.

Rinsenssa halusi merelle,
mutta viel' pitää piskuisen neidon kasvaa,
jotta voi meloa merellä kuten tätinsä.

Jäätelöä voi kuitenkin piskuinen



rinsenssa kasvamista odotellessa nauttia.

Pikku-ukon



suklaativiikset.

Kotimatkalla muksut päättivät aloittaa mummun pyörityksen
ympäri,ympäri, ympäri ...
niin monta kertaa, jotta mummu oli päästään pyörällä.
Juu'u ja toiseen suuntaan
ympäri, ympäri, ympäri ...
toinen mukula toisessa kädessä ja toinen siinä toisessä.
Mummu oli kuin juhannussalko konsanaan.

Kun kaikki kieputus nupissani asettui ja kykenin suurinpiirtein katsomaan suoraan eteenpäin
niin totesin,
jotta meistä mukuloiden kanssa tuli kerta laakista erittäin suosittuja filmitähtiä.
Bussi oli nähkääs suoltanut ulos lastin japanilaisia turisteja.
He olivat somassa kaaressa kameroidensa sekä videokameroidensa kanssa kuvaamassa
meitä
leikkien pyöriviä (hulluja) suomalaisia.

Vitsit,
 kun äly ei leikannut het' sen kaiken kieputuksen jälkeen kuin partaveitsi
niin olisi pitänyt pokata kaikki paparazzit piiri pieni pyörii leikkiin,
kun olivat jo puol'ympyrässä valmiina XD
olisi Sibeliuksen Jannestakin jäänyt heille konkreettinen muisto.

Minun salapaikkamuistona



on tämä peltipöllö.

Hui hoi hauki



on sillä suu auki.

Hitsit, jotta harmittaa lokin nopeus ja minun iha ite hitaus.

Lokki olisi ollut just' makkeenmoilleen hauenleukojen välissä ...

Kaatunutta velliä on turha surra 
tahi 
mitä sitä suremaan kaatunutta maitoa
sano vanha kansa.

Värikkäitä päiviä



sinulle satoi tahi paistoi!














sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kun sitä ensin oikein topakasti harjoittelee

niin pääsee korkealle



 ja kisällistä tulee mestari.

XD

ISO KIITOS kummipojalle A - tikkaiden hankkimisesta ja kuskaamisesta
kummilaan kummitustädille!!!

Ei mennyt tikkaiden hankinta ihan noin vaan sormia napsauttamalla vaan
pitipä kummipojan A- tikkaita ihan shoppailla,
jotta sellaiset löytyi.

Olisihan se ollut aivan liian vaivatonta,
 jotta kummipoika olisi töistä lähtiessä kipaissut kassan kautta
&
heittänyt tikkaat takapaksiin,
huristellut autolla kotiin,
plim'plom'ittanut ovikelloani ohi mennessään portaikossa
ja tuupannut tikkaat kummilanovesta sisään juu'u.

Noh, meni sitten "havuja ladulle PeRRr*** " tyyliin
tämä tikasjuttu.
Kiitos ja niiaus vie' kerran kaikista A-tikas kiemuroista!

Yhden hengen



kaupassa käyntikin vaatii vielä hitusen harjaantumista.

Jep' en ole eläissäni ollut kaupoissa viihtyvää sorttimenttiä.
Ennemmin kuleksin saman ajan mettässä ja kökin kameran kanssa kuin
kökkisin tavaraa hyllyviidakossa.
Ruokaostoksilla mieluimmin kerran viikossa,
jos pakko niin kaks' kertaa.

Sen opin,
 jotta ei kannata ilta - aamu keikauksen jälkkeen mennä ostoksille.

Napsin hyllyistä tarpeellisia ... 400 g, 600 g, 1000g.



Juu-u arvaattako mitä sitten?

Menin samoja reittejä takaisin kuin olisin hukannut jotakin erittäin arvokasta
palauttaen kaik' kärryyn keräämäni takaisin paikoilleen.
Ei muuta kuin koko kierros uusiksi ...

Onhan se tietysti hassua,



kun ei tarvitse miettiä mikä on hollituvassa vahvuus kotiin tullessa



vaan sitä on iha issekseen.

Lauri laittoi eilen ladon ovet lukkoon.

Lauri vihtahousu



lehteen kusee.

Syystä Laurista kynntelistä kevättä sano vanha kansa.

Kuitenkin allakassa lukee vielä parisen viikkoa kesä.

Yllätyksellisiä päiviä ja pilkettä silmäkulmaan!




















sunnuntai 4. elokuuta 2013

Hollitupa hiljeni


Perheen jäsenet ovat olleet



muuttopuuhissa yks' jos toinenkin.

Pikkuperhe muutti takaisin Töölööseen.

Ka, taivuta iha ite Töölö oikeaan muotoon XD.
Kerro mieluusti oikea taivutusmuoto myös minulle ;o) .

Mummuilu on jälleen junamatkan takana.

Hollituvasta lens' 



viimeinen



poikanen kummipojan kanssa

tyttären ja vävyn vuokralaisiksi yläkertaan.

Kerronpa teillekin hyvät blogiystävät tarinan 
minkä kerroin kahvitauolla töissä työkavereille.

Elettiin viel' sitä lankapuhelimien kulta-aikaa.
Meillä oli seinäpuhelin piiiitkällä piuhalla.
Puhuin kuopuksen kummitädin kanssa puhelimessa.
Juu'u ja arvata saatatte,
jotta kun tulee liian hiljaista niin äideillä herää kysymys; mitä tapahtuu!?!
Siunattu olkoon se päivä, kun tämä lapsi muuttaa pois kotoa
tuumasin kummitädille nähtyäni, miksi hiljaisuus laskeutui huusholliin.
Näet pikkuinen poika iha ite kiipesi kirjahyllystä hakemaan haluamaansa kirjaa.
Noh, kirjahylly oli jyhkeän tukevaa kotimaista laatua, mutta
pikkuisen pojan seuraava astin, jolle pyrki oli akvaario.
Kiipeilevä kuopus tais olla kutakuinkin kolmen vanha.
Ylähyllyn kirjat siirtyivät hetin'miten poijes toisaalle,
jottei toistamiseen kiusaus kivuta käy iha itelle liian kutsuvaksi.

Miltä se pesän tyhjeneminen tuntuu on kyselty ja minä vastaan, 
jotta enpä minä sitä vielä tiedä.

Noh, käytännön tasolla XD
täytynee nostaa viiden litran kattila yläkaappiin
kuten silloin aikanaan se kymmenen litran kattila.
Kuitenkin saan ens'alkuun kysellä yläkerrasta 
onko näläkäsiä ruokamiehiä ennen kuin opin keittämään
yhden hengen ravintoa.

Täytyy hankkia A-tikkaat, jotta saan vaihdettua valaisimiin lamput
ja saan ylähyllyitä tarvittavat tavarat.
Onneksi kummipoika lupasi käydä ne hankkimassa puolestani autolla,
ettei minun tarvitse tikkaita fillarinritsalla kotiin taiteilla.

onhan siinä tietinkin se miinuspuoli ...
jäämme yhtä kootut kohellukset tarinaa köyhemmiksi ;o) .

Lupaan ja takaan , jotta niitä A-tikas tarinoita tulee olemaan,
kun tuo katto ja osa valaisimista on korkealla ...
napataatin ylettymättömissä.

Elän äidin elämänmuutoksen aikaa




ja näyttää luontoäitikin elämänmuutoksen tulosta 




vihjailevan.

Kuitenkin vielä kesää elämme



ego id nescio lajiin kuuluvan kukkasen kera

(tunnistaako joku tämän kukan? Yhden pisteen vihje elelee ja asustaa hiekkaisessa kangasmaastossa lentokentän kupeessa  paahtavassa auringossa.)

eikä ole aika talven yli kestävän



ruususen unen.




Ihanaisia hellepäiviä ja vilvoittavia sadekuuroja!