sunnuntai 4. elokuuta 2013

Hollitupa hiljeni


Perheen jäsenet ovat olleet



muuttopuuhissa yks' jos toinenkin.

Pikkuperhe muutti takaisin Töölööseen.

Ka, taivuta iha ite Töölö oikeaan muotoon XD.
Kerro mieluusti oikea taivutusmuoto myös minulle ;o) .

Mummuilu on jälleen junamatkan takana.

Hollituvasta lens' 



viimeinen



poikanen kummipojan kanssa

tyttären ja vävyn vuokralaisiksi yläkertaan.

Kerronpa teillekin hyvät blogiystävät tarinan 
minkä kerroin kahvitauolla töissä työkavereille.

Elettiin viel' sitä lankapuhelimien kulta-aikaa.
Meillä oli seinäpuhelin piiiitkällä piuhalla.
Puhuin kuopuksen kummitädin kanssa puhelimessa.
Juu'u ja arvata saatatte,
jotta kun tulee liian hiljaista niin äideillä herää kysymys; mitä tapahtuu!?!
Siunattu olkoon se päivä, kun tämä lapsi muuttaa pois kotoa
tuumasin kummitädille nähtyäni, miksi hiljaisuus laskeutui huusholliin.
Näet pikkuinen poika iha ite kiipesi kirjahyllystä hakemaan haluamaansa kirjaa.
Noh, kirjahylly oli jyhkeän tukevaa kotimaista laatua, mutta
pikkuisen pojan seuraava astin, jolle pyrki oli akvaario.
Kiipeilevä kuopus tais olla kutakuinkin kolmen vanha.
Ylähyllyn kirjat siirtyivät hetin'miten poijes toisaalle,
jottei toistamiseen kiusaus kivuta käy iha itelle liian kutsuvaksi.

Miltä se pesän tyhjeneminen tuntuu on kyselty ja minä vastaan, 
jotta enpä minä sitä vielä tiedä.

Noh, käytännön tasolla XD
täytynee nostaa viiden litran kattila yläkaappiin
kuten silloin aikanaan se kymmenen litran kattila.
Kuitenkin saan ens'alkuun kysellä yläkerrasta 
onko näläkäsiä ruokamiehiä ennen kuin opin keittämään
yhden hengen ravintoa.

Täytyy hankkia A-tikkaat, jotta saan vaihdettua valaisimiin lamput
ja saan ylähyllyitä tarvittavat tavarat.
Onneksi kummipoika lupasi käydä ne hankkimassa puolestani autolla,
ettei minun tarvitse tikkaita fillarinritsalla kotiin taiteilla.

onhan siinä tietinkin se miinuspuoli ...
jäämme yhtä kootut kohellukset tarinaa köyhemmiksi ;o) .

Lupaan ja takaan , jotta niitä A-tikas tarinoita tulee olemaan,
kun tuo katto ja osa valaisimista on korkealla ...
napataatin ylettymättömissä.

Elän äidin elämänmuutoksen aikaa




ja näyttää luontoäitikin elämänmuutoksen tulosta 




vihjailevan.

Kuitenkin vielä kesää elämme



ego id nescio lajiin kuuluvan kukkasen kera

(tunnistaako joku tämän kukan? Yhden pisteen vihje elelee ja asustaa hiekkaisessa kangasmaastossa lentokentän kupeessa  paahtavassa auringossa.)

eikä ole aika talven yli kestävän



ruususen unen.




Ihanaisia hellepäiviä ja vilvoittavia sadekuuroja!










17 kommenttia:

  1. A-luokan tarinoita siis odotettavissa;).

    VastaaPoista
  2. Kukka taitaapi olla ahdekaunokki.
    Niin nää pesät vaan tyhjenee, mutta lapset on ihania, ne tulee aina takas, tuovat liikapyykin, vievät puhtaat ja jääkaapista ruuat:)))

    VastaaPoista
  3. Ei ole ruoanlaitto totuttua pienemmälle porukalle helppoa. Olemme olleet kuopuksen kanssa kahden viikon verran ja pakastin on sinä aikana saanut täytettä, kun jämien syönti ei ole enää maistunut. Onneksi nuo suuriruokaisemmat palaavat kohta reissultaan :D

    Omassa rauhassa eläminen on varmasti aluksi outoa, mutta onneksi siellä työpaikallakin sattuu ja tapahtuu, ettei Tarian elämä ihan tylsäksi käy ;)

    VastaaPoista
  4. Niin tutulta kuulosti tuo pikkuisen kiipeäminen kirjahyllyyn. Kuopus kiipesi meilläkin ja seurauksena lääkärikäynti: silmäkulma aukesi, mutta onneksi ei koko kirjahylly kaatunut pojan päälle. Kahden pojan äitinä on minullakin muistissa monenlaista haaveria, mutta nyt ovat nuoret miehet jo aikuisia ja haikeudella muistelen noita menneitä ruuhkavuosia...

    VastaaPoista
  5. Tiedän tuon hankaluuden, kun pitääkin alkaa tehdä ruokaa pieniä määriä :)
    Onneksi nuo piipahtelevat välillä, että saa tehdä ruokaa "entiseen malliin"
    Meidän keskimmäin kiipesi kirjahyllyyn aikoinaan hakemaan LP-levyä, joka oli pantu "talteen", pienien käsien ulottumattomiin...
    UUdet tuulet siis pahaltelevat siellä!
    Nautinnollisia mummuilu-päiviä silti toivottelen :)
    tuksu

    VastaaPoista
  6. No, se on sitä haikeuden aikaa aina jokaisella vuorollaan ja lapsethan ovat vain lainaa meille, vaikka me huolehdimme heistä niin kauan kuin elämme. Me elelemme kaksistaan ja ihan nautinnolliselta tuntuu, vaikka lasten ja lastenlasten kaipaus onkin joka päivä mielessä. Mutta nyt me odottelemme papan kanssa "häämatkaamme" Espanjan auringon alle puoleksi vuodeksi kerrallaan! Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle ja kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!

    VastaaPoista
  7. Sinulla on menossa oikeastaan mukava vaikkakin haikea vaihe. Niin se elämä menee, että poikaset yksi kerrallaan pesän jättävät.
    Minä muuten taivutan Töölöön. Olen kuullut - jepjep - monesti tuon Töölööseen, mutta kaipa se kieliopillisesti oikeampi on Töölöön.
    Monissa paikannimissä taivutellaan hassunhauskasti. Esim. rautalampilaisena minä melkein itken kun joku sanoo olleensa Rautalammella. Kun pitäisi lammilla olla. Ja lammilta.
    Mutta yhtä kaikki. Kunhan asiat selviää niin sama se miten taivutellaan.

    VastaaPoista
  8. Vai tuli lähiöön muutto ja siirtyi junamatkan päähän?
    Etelästä meille on useamman tunnin matka - ketkä tänne haluavat tulla. Noituvat aina matkaa ja matkaa on myös Nastolaan, Lahden viereen tyttären-tytärtä-katsomaan. Alkoi juuri opiskelemaan kävelyä.

    A-Tikkaat? Muista laittaa tyynyjä pepun ytmpärille kun liipeät ylös...

    VastaaPoista
  9. ♥ ihania kuvia! Hyvää päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  10. Niin haikealta se tuntuu:)Sama haikeus syksyllä edessä
    kun kuopus muuttaa.

    VastaaPoista
  11. Onhan se elämänmuutos, haikea, mutta avaa myös uusia mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
  12. Haikealta se tuntuu kun poikasista yksi kerrallaan lentää maailmalle ja haikeinta tietenkin sen nuorimmaisen irtiotto pesästä.
    Mekin sen saimme kokea vähäksi aikaa kun aloitimme remontin tekoa ja nuorimmainen otti väliaikais asunnon kirkonkylältä pois pölyn keskeltä. Isännäksi tultuaan muutti takaisin tilalle,hoiti kyllä työt päivittäin ja oli ruokavahvuudessa koko ajan.
    Kyllä lapset on ketteriä kiipeään meillä tytär jo vuosikkaana kokeili miten pääsee pöydälle nurinpäin käännettyä keittiönjakkaraa pitkin ja kyllä onnistui.

    VastaaPoista
  13. Vaikeaa on ruoanlaitto yhdelle hengelle. Vähitellen sitä oppii syömään samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Tai neljänä:)

    VastaaPoista
  14. Kiitokset teille kailkille kommenteista!
    Samalla lailla oesän tyhjeneminen koskee meitä ihmisiä kuin sinitiaisiakin.
    Yks'kaks' on hiljaista.

    VastaaPoista
  15. Vielä on kesää, kauniisti jo osa kasveista värittyy kyllä :)
    Muuttajin on monia, miekin muuttaisin jos voisin.
    Kauniita kuvia kuten aina, ihku toi etana ,oikeesti :P

    VastaaPoista