keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Touhukas syysloman alku

Lauantaina heijastin tehdas oli käynnissä,
vaikka 



entisten nuorten sävellahjaa ei tullutkaan.

Sunnuntaina kävimme pikkuperheen kanssa maalaismarkkinoilla.
Siellähän oli kaikenlaista kojua ja aika kului sukkelaan.
Tuhnusateessa kävimme kirjaston edessä syömässä markkinaherkkuina lihalörtsyt ja lakua.
Markkinatuomisina kotiin oli eestiläistä savusulatejuustoa 
njam & slurps' 
ja sen alle herkullista leipää.

Käsityöidiksiä ei ihmekumma löytynyt.
Pikku-ukko sai uuden susihukkahatun.

Maanantaina myyjättären mykistys kellosepänliikkeessä ennen toisenlaista tunnetilaa.
Toisesta PikkuMyy kellostani tässä simahti patteri ja sen vein patterin vaihtoon.
Myyjätär käännähti jo koroillaan, kun hihkaisin 
"hei, ottaisitko sitten samalla  tästä patterin pois"...
myyjätär tuli takaisin ja minä ottamaan kelloa ranteesta ...
Ojensin hänelle kellon 
ja hän katsahti ...
ensin oli hämmästys silmät seljällään suu ymmyrkäisenä,
sitten menivätkin silmät naururypyille ...
myyjätär sai kuin saikin pidettyä pokkansa niin,
jottei nauru karannut.
(en ollut ainokainen asiakas)
Juu-u se ranteessakin aikaa mitannut oli PikkuMyy.

Tiistai oli touhupäivä.
Meillä oli treffit pikku-äidin, pikku-ukon ja rinsenssan kanssa.
Rautatieaseman sillan kupeessa.
Ensin katselimme ohikiitävät ja pysähtyvät junat.
Seuraavaksi menimme ihan junalippu ostoksille.
VR:n täti kellonaikojen perusteella etsi junat.
Maksoi tietysti hitusen enemmän,
mutta tiesipä mihin junaan mummu tahtoo kyytiläiseksi.

Kävelyretkemme jatkui hypähdellen koriste rotvallinreunoiltaja muutaman ojan kautta
ensin kummitätin kauppaan ja sitten "ei ollenkaan mummu iltavuoroon" paikkaan.
Haimme lomanjälkeisen työvuorolistani.
Kadun yli mennään mummun kanssa käsi kädessä totes pikku-ukko.

Illalla menimme vielä satutunnille kirjastoon pikku-ukon sekä -äipän kanssa.

Rinsenssa vietti oman ainutlaatuisen satutunnin isin kanssa.

Karvaa ennen Höyhensaarenpurteen astumista



helisi korvissa punatulkkujen helinä,
jotta unneutin ihan ilmoittaa isoukille juna-aikataulut.
(klikkaa kuva isommaksi)
Talven koreat airuet tulevat pikkuhiljaa pihapiiriin.

Keskiviikkona sitten kielikellona heti aamusesta kulunpäällä olosta sekä
kellosepänliikkeeseen hakeemaan aikarautaa.

Koskaan lomalla ei ole niin kiiru



jottei ennätä junia katsella.

Pakaasien pakkaamista tässä pitäisi jatkaa



ja hankaluutena on tietysti langanmenekin arviointi :o)

Nauttikaa lokakuun viimosista päivistä!




maanantai 24. lokakuuta 2011

Revi tästä lampunhenki

Kerrankin ohje paketin kyljessä
on oikein ...
revi tästä.

Nakkisoppa tulelle ennen ompeluseuroja XD.

Tytär tässä kertoi, jottä hänen ystävätär järjestää mustapinkki illan.
Seuraava aste tässä oli, jotta hänellä alkoi silmissä näkyä kostyymi.

Äipä se kiltisti kuunteli ...

Mustaa tylliä tahtoi tytär



ei kelvannut äipämäinen punk'tyyli ei.

Ompeluhommaksi meni



ja hyvästit hakaneuloille.

Tylliä sitten




pinkillä.

Tyttären rusetti



puol'valmisteena.

Kuumaliimapyssy lähti tyttären mukaan,
jotta liimaa rusetin solkeen virkeänä ollessa.
 
  Keskiviikkoisen huiman ukkosen jälkeen torstaiaamuna
vanhainkodin spottilamput 



toimivat myös lampunhenkinä.

Heijastintehdas



putkautti tyttärelle heijastimen.

Valoisaa alkanutta viikkoa kaikille kylässäkävijöille!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Keski-ikäsen akan

elämä heittäytyi haaleaksi.
Ei ole aaltoja, ei edes niitä kuumia
on vaan tykytystä alaleuassa.
Onneksi ei sentään sydänalassa.

Perjantaina alkoi hammas vihlomaan.
Juu-u ja justiinsa oli mennyt ajanvaraus umpeen särkypäivystyksessä.
Jos suuhunsa laittaa kuumaa tahi kylmää niin
jo vain Ursan tähtikartta tuikkii silmissä.

Paracetamoliannokset ovat olleet viikonlopun aikana tapissa.

Hippasen on keskittymiskyvyssä taantumaa.
;o) noh, ei ihan kaks' vuotiaan tasolle,
mutta töissä on useamman asian saanut tehdä
kahteen 
tahi 
kolmeen kertaan.

Ei ole pureva ote elämään



vaan sulan mämmimäistä.

Pehmeää täytyy eineen olla.
Nytkähti porkkanan rouskutus lakkokin
ennen metalli yms. väen lakkoja.

(Mämmi löytyi 14.10 Prismakaupan pakasteesta)

Haapa koreili



hyisen vinkan vietävänä.

Hiervestäjätkin erottuvat punaisin lakein
niin käy kärpässienellekin,



vaikka kuinka yritti piiloutua karikkeeseen.
Sammal



palloja ;o) askarteluun.

Kesässä viipyilevä keto-orvokki



sai myös kipakkaa kyytiä tuulessa.

Syysvinkkaa vastaan tein esikoisellekin
pöllölapaset.
Pöllö kuva, mutta mielikuvitus oli täysin solmussa.

Nyt taitanee olla diettini mukaisen iltapalan aika,
joka sisältää gramman paracetamolia haalean veden kera.

Huomenaamulla pääsee takomaan särkypäivystyksen numeroa ...

Nukkukaa autuasta unta ja virkistykää uuteen päivään!

torstai 13. lokakuuta 2011

Kyllä se vaan hengen salpaa

Ai mikä?

Noh, syksyn väri-ilotulitus 
ja kauppiaiden joulusälä myynnin maksimointi.

Kolomen poloven (kyllä niitä polovia yhteenlaskettuna on kuus, meistä ei ole kukaan merirosvo)
tyttösissä kävimme Cittarissa kahavi rallissa.

Säkenöi silmissä



joulutähdet
kera



palloon ikuistetut partaherrat.

Koivussa kasvaa



herttainen sieniperhe

ja larvassa



auringonsäteet ovat leikkisiä.

Tätä melkein 
tuulenpuuskan viemää 
menin kartanolle



kuvaamaan

oi, mitä silmäni näkivätkään



yhtäällä sen värinen pilvi, joka voisi pudottaa 
toisten ilahdukseksi tahi kammotukseksi räntää.

Toisaalla



taas



taivas 



palaa.


Namu unia ja häikäisevää huomista!




keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Montako yötä jouluun on?

Enpä ole laskenut ...

mutta



allakoita on jo tarjolla.

Kiinalaisilla on terrakotta-armeijansa



ja meillä täällä joulupukinmaassa
ihan oma suklainen armeija.

Pimeää ja synkkää



vuodenaikaa kohden mennään

onneksi sentään 



syksy



leikittelee



väreillä ennen kuin maailma on harmaan ja valkoisen sävyinen.

Aamulla täällä etelässäkin



pakkaspoika oli leikitellyt kuurakastepiiloa.

Jykevän



vakaata on



vuodenaikojen kulku



Syyspuhuri riisuu kesän.

Hieman syys talven kanssa 



vetää köyttä kuin laine lätäkössä.

Jos tällainen juoksutyöläinen istuu koko päivän kuuntelemassa luentoa 
niin vapaa-ajalla ei tee mieli istua.

Luontoillan 



sinistä iltaa kuuntelin seisoviltani



piirustaen.

Täysikuuta ei tarvitse lähteä kuvaamaan ...
taivas meni pilveen ja sataa.

Villasukkien lämpöistä illan jatkoa!





torstai 6. lokakuuta 2011

Kuin hyvin liotettua liivatelehteä syksyn kunniaksi

Ai mikä?
Noh, minun aivoni aamulla.
Enpä tiedä kuinka tujua kahvia olisi aamukahviksi pitänyt täräyttää.
Ilta-aamu-ilta-aamu ...
vuorosetin viimoinen aamu on aika zombimainen.
;o) pitää kokeilla,
jotta heittää kahvenporot suoraan huuleen kuin nuuskamällin
olisko tarpeeksi suuri kofeiinipläjäys herätykseksi aivojen synapsien välille.

Juu-u työpäivä ei taatusti tällöin mene tavanomaiseen tahtiin.
Kumman kauha on sopassa Karvisen vai Murphy'n?

Ensin hommat hoitu kuin valssi suvi-iltana villahousut jalassa ja sitten
yks'kaks' alkoikin hilipatirippan.
Ajoitus tietysti meiningillä kaik' just' nyt samaan aikaan konseptillä.

Ensiapua, lounas vieraina ambulanssin ensihoitajat ja
höysteenä soppaan vielä siistijät lattianhoitokoneineen.

Pikainen työnjako tiimilästen kesken ...
Tarina on lujahermoisin ja luovin sanoivat ...
eli pääsin soppakauhanvarteen.
Perusteluna kaik' osaavat laskea, sitoa yms. hoitsun hommaa.
Ensin meno oli, 
jotta 17 henkilön lounas on piirileikki kera eväsretken.
Sain kuin sainkin sakin pöytien ääreen nauttimaan ravitsevaa lounasta.
Muutama tietysti oli humppaveikko, joka ei osannut asettua aloilleen ja 
heihin keskityin lounasvierihoitajana, 
kun muut jo pistelivät viimeisiä lusikallisia siskonmakkarasoppaa makoisiin suihinsa.
Extrahaaste tietysti on soppapäivänä tarjoiltava kasvispiiras eikä tuttu simppeli voileipä.
Eihän suomalaisen mummun ja papan suu ole messingillä elleivät he saa ihan oikiaa ruisleipää.
Eikä tähän ruisleipä ennakointiin ollut aikaa tohinassa.

Muistisairaat nappaavat niin nopeasti tunnelmasta kiinni, 
mutta onneksi oli vain yksi henkilö,
jolla meni pakka tyystin sekaisin hurlum'heistä.

XD ja kipaisin hänen perään hakemaan sängynpäädyn.

Työvuorossani tuon vuodeasukkaatkin toisten seuraan.
Työvuoron päättyessä olin yhtä iloinen kuin



rinsenssa.

Mitä, missä, milloin




ruusullakin on pakka sekaisin.


Elämää



koskaan ei voi tietää mitä omalle kohdalle osuu.

Leikitään väreillä.

Vaahtera




pilviverho taustana

ehdotteli paikkapaikoin aurinkoista
meterologi

ja auringonsäteistä



nautiskeli tarkattavanani oleva vaahtera.
Joka sorttimenttiä saimme iloksemme.

Hassutelkaa ja iloitkaa,
olkaa väkeviä sekä herkkiä



chiliorkidean tapaan ystävät!

PS. toivottelin sysstille onnea ja kas kuinkas kävikään
ihan ohimennen  hups'



takin halusin ylleni ...
en kenkää.


lauantai 1. lokakuuta 2011

Pakko oli uskoa, kun omin silmin näki

Ensin kyllä kävi epäilys mielessä ...
uskoako silmiään ja näkökykyä ...
täytyykö esikoiselle varata aika?
Esikoinen on nähkääs optikko.

En ollut ainoa



joka näitä



kauppareissulla ihmetteli.

Noh, myönnän, jotta olin ainoa kameran esiin kaivaja ;o)

Oravanpesä kotomännyssä

ja orava pääsee kotoilemaan männynoksa keinussa.

Heijastin 



heilumaan,



kun painaa kotopesän oven kiinni.

Vaahtera se



kylpee yö yön jälkeen upeammissa väreissä.
Tietysti jonkun oikein rapsakan yön jälkeen vaahtera on kalju.



Hauskaa ja iloista joulun odotusta ;o) !

PS ja pääsiäiseen voi jatkaa Tiinan & Jaanan matkassa