perjantai 14. toukokuuta 2010

Varjossa + 26 ja rapiat

Töihin lähtiessä en edes vilkaissut mittariin ja mitäpä tuota olisi tarvinnut vahtia, kun siihen porotti aamuaurinko innokkaana. Vetäisin kuitenkin ohkaisen gollegetakin ylle ja totesin mielessäni, jotta otimpa tämänkin loimen riipakseni. Kyllähän se mukana kulki sitten kotiin kassissa.

Pitkäilta-aamu keikaus viisu oli aamusella ... niin kaunis on maa niin korkea taivas.
Siellä korkealla taivaalla liiteli & laateli, kiersi & kaarteli pääskyspari.

Eipä ennättänyt ovikoodia näpytellä, kun osastolta kuului mummon huuto auttakaa minnuu, auttakaa johon pappa vastaa tuo, tuo, tuo. Tiesin siellä heristeltävän nyrkkiä ja varsin topakasti het' aamujumpaksi.

Ei muuta kuin kassi kaappiin ja eväät kylmään.
Sitten kipi'kapi taistelupari erilleen.
Mieleen putkahti ajatus, jospa hankkisi pussillisen oikein sitkeää toffeeta, kun hän on makeanperso ja toffee olisi näitä en jaksa enää huutoasi kuunnella tilanteita varten.
heh-heh toffee tarttuu hampaisiin niin eipä voi isosti leukaperiä heilutella.
Muut asukkaat saisivat leppuuttaa korviaan sillä aikaa. Sopu säilyisi menttaliteetillä.

Tähtiin se on kirjoitettu, jotta lyhkäisenä työpäivänä saa juosta saparot suorana kaiken maailman exstra jutussa.
Suoninäyte piti saada jollakin konstilla labraan, erään mummon vessanpytty ei toimi ja talonmies on vapaalla.
Suoninäytteen sain puhuttua kaupunginauton kuskin koukkaamaan mukaansa.
Sitten puhelinrinki muille osastoille, jotta hilipati'hippan kaikki labranäytteet mieluimmin heti kuin puolen tunnin päästä haettavaksi keräilypisteeseen.

Tämä vessanpytty asia .... huokaus pääsi minulta ja pitkä.... vieläkin ...

Kun en muuta keksinyt niin päätinpä soittaa kiinteistöhuollon isännöitsijälle ...
Minä onneton tituleerasin häntä väärin ... luurista kajahti niin, jotta vaikkutappi lensi laakana korvasta ...
väärä nimike olen kiinteistöhuollon PÄÄLLIKKÖ.

Siinäpä sitten selitin villakoiran ytimen vessanpytyn suhteen. Joka paikan höylänä sitä eilen ehtoolla rassasin, mutta nämä tavalliset konstit loppuivat kesken.
Kerroin tälle PÄÄLLIKÖLLE mitä olin jo kokeillut ja hän suuresta armosta lupasi lähettää jonkun käymään. Tätä jonkua ei kyllä näkynyt vuoroni aikana.

Välillä päivät ovat tällaisia ...
ja mikähän se olisi tasapainottava asia XD

Noh, kaivaa kamera esille ja katsoa maailmaa sen läpi.

Nimetön



on kasvanut 

lehdet



näyttävät tältä.

Eivät ruttaannu kuin köynnöspinaatissa.
Jokos olisi tunnistettavissa?

Näin kuitenkin



suikertavat pituutta.


Juu-u on se perjantai päivä ja orkideojen kylpypäivä.

Syntymäpäivä orkidea



pullistelee mahtavana nuppuaan.
Kyllä se kohta kukkii.


Ja pihalla voikukkanen



jolla mummu voi huomenna kutitella
pikku-ukon ihastuttavan hykerryttävän hyvänmielen kikatuksen.
Sekä kokeilla sen vanhan konstin tykkääkö voista ;)

Sammal



on myös ihastuttavan vaaleanvihreää.


Viime suvelta talvehtineita rusinoita




mutta villiviinikin lupailee vihreyttä.
Klikkaa kuvat isommiksi ...


Saunavihtaa ei vielä kuitenkaan saa



mutta lupaavasti hiirenkorvat kasvavat.
Ottaisin saunatuoksuksi koivunoksan, jos ylettyisin.

Nauttikaa kaikki auringosta ja lämmöstä!

9 kommenttia:

  1. No, jopas sinulla on mielenkiintoinen ja vaihteleva työmaa! Täällä alkoi justiinsa satamaan ja ukkostaakin, mutta nehän ovat vain kuuroja, siis...hm. kuuroja...sokeita eijei. No, kuiteskii, oikein mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä ukkosen jylinästä huolimatta!

    VastaaPoista
  2. Ei tietenkään jonkua näy siellä etelässä, kun Jonku on Pudasjärvellä! :) terveisin serkku

    VastaaPoista
  3. Minulla oli lähemmäs 1/4 vuosisata sitten naistuttava töissä vanhainkodissa. Ei ollut hoitsu - mutta kuitenkin.

    Yksi asia johon kiinnitin huomioni - siten myös hän oli asukkaiden käyttäytyminen, päivä pari, muutama ennen kuolemaa.
    Miltei kunkin "normaali käytös" muuttui.
    Joidenkin hyvin ilkeäksi joka ihmetytti ja hämmensi kun moista ei tunnistettu kyseisestä henkilöstä.

    Kun sitten kuulin jostakin uutta sanoin että noutaja tulle silloin ja silloin - ja se tuli.
    Kyseessä oli "pieni paikkakunta" jossa tunsin tavalla tai toisella monet "hoidokit".

    VastaaPoista
  4. Olen käynyt asiakseni läpi kukka kirjaa ja yksi köynnösvehka on saman näköinen kuin tuo ihme kukkasi.
    Touhua tuntuu riittävän joka lähtöön.

    VastaaPoista
  5. Juupa, isoja päälliköitä pitää muistaa tituleerata oikein, vai oliko se niitä pienempiä :D. Päällimmäiset villahousut on jo pitänyt jättää pois ;).

    VastaaPoista
  6. Ei taida pitkästyminen töissä uhata.
    Aurinkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
  7. Teilla tai olla siella yhta lammin kuin meilla taalla. Ihanalta nayttaa koivut noissa vaaleanvihreissa pikku lehdissaan, kivoja kuvia. Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!!! =)

    VastaaPoista
  8. Ihastuttavaa, kun olette sankoiin joukoin jättäneet mieltä lämmittäviä kommentteja! Suur kiitokset!
    Tarikka tuon nimettömän pitäisi olla ulkokukkanen.Tai ... noh... eihän sitä voi tietää, kun kasvin määritys meni muutoinkin pyllyllensä.

    VastaaPoista