Hiljalleen hyvää tulee

mutta näin hiljalleen kesä ei tule vasta kuin vuoden päästä.

Toukokuun pitäisi olla kuivin ja tuulettomin kuukausi tilastotieteilijöiden mielestä.

Olen hippasen eri mieltä ellei toukokuu piakkoin paranna tapojaan.

Juu-u ja olen ;o) myös sitä mieltä, jottei ilmastotieteilijöiden nyt kannata kovin lottoa pelata, kun ei oikein osu kelit haaviin.

Kuopankaivajat ovat päättäneet kesäkauden alkaneen ja kaivinkoneita on kuopan vierellä siellä sun täällä.

Kaupungilla kulkeminen on kuin siinä entisessä Kamel boots' mainoksessa.

Eipä tiedä milloinkaan minkä kurun reunalla seisoo.

Työmatkakin venyy kuin purukumi ...

ja reitti vaihtuu alvariinsa.

Noh, se hyvä puoli asiassa on, jotta maisemat ovat vaihtelevia.

Sitten se kolikon toinen puoli ...minulla pää pyörii pöllön malliin maisemia ihmetellessä.

Tarinoimpa tähän äitienpäivän työmatkasta.

Pistipä kannonnokka kääpineen silmiin aika jyrkässä törmässä kokolailla vanhainkodin lähellä.

Ei muuta kuin kamera taskusta ja sihtaamaan Fedja-sedän metsästyskoira Mustin tavoin fotoaseella kantoa.

Pakkohan sitä oli sitten päästä lähemmäskin sihtaamaan ei muuta kuin törmää ylös.

Sain jalkumeni kokolailla tukevasti märkää ja liukasta ylämaata myöten ja sitten tiukka etukeno ja sutsi-satsi takamus pitkälle taakse.

Kotvan siinä ennätin kuvata kököttää niin auton torvi alkoi moikaamaan kuin hornan urut tahi sumuruuppari.

Onneksi blondin aivoissa sattui viesti kulkemaan kahden hereillä olevan synapsin välillä enkä tehnyt mitään äkkiliikkeitä. Jo siinä olisi tanner tömissyt pyöriessäni vapaalla tyylillä vapaat kuviot törmää alas täysillä tyyli pisteillä.

Eräs omainen siellä tö-tö-töö-tötti ja tokihan siinä piti sitten heipat kädellä heilauttaa. 

Vaikka rauhallisin liikkein heilautin silleen kuningatar Ellun tyyliin niin jopa oli siinäkin tasapainossa piteleminen.

Jahka seisoin takaisin tukevasti jalkakäytävällä niin aujukopassa pyörähti ajatus, jotta olisi tuostakin voinut tulla melkoinen meriselitys vakuutusyhtiölle työtapaturmasta työmatkalla.

Ehkä minä sitten isona osaan ensin ajatella tuhtailut sen selvityksen vakuutusyhtiölle kautta eikä vaan tuumasta toimeen.

Tarttis varmaankin näyttää teillekin se kanto

kääpineen

ja

satumetsältähän se näyttää sammalineen ja torvijäkälineen.

Tänään sain kulkea jälleen toista reittiä kartsalle

Toukokuisena päivänä on

kylmänkukkakin kylmissään.

Jottei vallan alakuloon vaivuttaisi niin

kyllä nuoressa ritvakoivussa on valtaisa elämän jano ja luja usko kesään hiirenkorvineen,

ihan kuin nuorilla ihmisilläkin.

Varttuneempana sitä ei niin enää viitsi hötkyä ja höntyillä. 

Köh, hih, virn ja reps tuon edellämainitun perusteella en ehkä ole vielä tarpeeksi varttunut, mutta ehkäpä jonakuna päivänä kuitenkin. 

Lämpöistä iltaa kylässä kävijöille!