Puikot kaniin

Hep' hep' hei ei sille kanille anneta mitään akupunktiota eikä muutenkaan keihästellä.

Mutta siitä tuonnempana...

Maanantaina ittepäisyyspäivän aattona käytimme pikkuäidin kanssa

kylmän rauhallisesti laps'työvoimaa hyväksi.

Taihi voihan se olla, jotta pikku-ukko käytti mummua hyväksi.

Pikku-ukko on innokas maalaamaan

ja kahta kertaa ei tarvinnut kysästä mennäänkö askartelemaan.

Maalina ei sähly- ei jäälkiekko- ei jalkapallomaali ...

vaan liima.

Hassu tonttu sai

nenäkseen helmen.

Kun liimat, parrat ja helmet oli kerätty kasaan tein piparitaikinan

perinteisiin  Itsenäisyyspäivän piparitalkoisiin.

Siinä odotellessa "pipariliemen" jäähtymistä

tein

huopasydänhärpäke askartelun

köökin akkunaan.

Valot ovat Airamin patterivalot ja ne oli kohtuuhelppo kieputella rautalangan ympärille,

kunhan ensin siirtelin chilit pöydälle.

Kukkapurkkien kanssa tusatessa taisi mennä enemmän aikaa kuin valojen kieputukseen.

Nimetöntä en saanut siirrettyä mihinkään niin se hieman hidasti hommaa

akkunalaudan oikeassa nurkassa.

Itsenäisyyspäivän aamuna valoilluusio oli ihmeellinen.

Musta maa oli peittynyt huntuun ...

joo-o kyseessä ei ole se possunpakaraan pikapuoliin hierottava sinappihuntu vaan

ihka ihana

vitihuntu.

Piparitaikinakattila ja muutama peltirasia

keikkuivat ekokassissa ja klonkattivat melkoisesti askelten tahdissa.

En kyennyt hiipiään tonttujen tavoin hipi'hiljaa vaan meno kuulosti enemmän

siltä kuin pieni rumpalipoika olisi ollut liikkeellä.

;o) kyllä ääntä maalimaan mahtuu.

Jäinen tanner peittyi valkeaan mikä pisti hitusen arvelemaan askelia.

Selvisin pikkuperheen luo ilman, että olisi ollut 10 sukkapuikkoa repun läpi selässä

eikä lentävä piparitaikinakattila teilannut ketään.

Iloinen pipariukko

otti tästäkin puuhasta ilon irti.

Pyhän jälkeen koittaa arki ihan kuin sateen jälkeen paiste.

Neljän vapaan jälkeen oli jo ihan kiva mennä töihin 

ja univelatkin oli kutakuinkin kuitattu.

Omaisyhdistys järjesti asukkaille pikkujoulut eilen.

Ol' haitarinsoittajia, kvartetti esittämässä joululauluja 

ja tiernapojat.

Asukkaita ohjasimme ja haimme nauttimaan musiikista.

Työparina läksimme hakemaan asukasta, jonka omahoitaja olen.

Virittelimme eva-telineen valmiiksi,

sitten aloin kertomaan reilulla äänenvoimakuudella,

jotta on mukavaa ohjelmaa tiedossa.

Kannattaa lähteä houkuttelua.

Noh, niinpä pääsimme ramusmurtuman liikkeellelähtö kivun yli

ja maltka alkoi jo joutumaan kivutta omalla painollaan.

Kunnes yks'kaks' iskikin kipupiikki askeleenpainosta.

Minä olin jo ottamassa kättä pois 

ja sainpahan mummon pettävän jalan puoleisen painon oikean käden ranteelle ja sormille murtuman puolella kun olin.

Illalla rapsaa kirjotellessa etusormi näytti jo siltä, jotta nokkiinsa otti.

Eikä näppäimistön naputelu tuntunut mitenkään mukavalta.

Hannun ja Kertun noita olisi paistanut minut ruoaksi välittömästi sen verran oli etusormi yön aikana pulskistunut.

Eihän siinä auttanut muu kuin aloittaa pommitus työterveyshuoltoon.

Sairauslomaa tuli viikko ja tulehduskipulääkettä.

Apteekissa odottelin reseptikipulääkettä ...

ja purskahdin nauruun, kun näin pikkuihmisen, 

joka teki ilmeisesti sen ekan ihmeellisen löytöretken ilmeistä päätellen,

pikkuinen sormi meni sieraimeen tuli pois ja meni uudelleen ja sen jälkeen aivastuttikin melkoisesti.

Murisin mielessäni etten voi kutoa saati harrastaa muuta viihdyttävää tuhtailuaskartelua.

Tv:n tahi digitallenteiden tyhjennys katselukin tuntuu hölmöltä, jos ei voi samalla kutoa.

Enkä voi edes kaivaa nenää, kun sormi ei mahdu sieraimeen.

Ei sormessa eikä ranteessa ole murtumaa, kun lääkäri ei soittanut perään.

Vekkuleita joulunalustohina

päiviä toivotan kuitenkin sinulle blogiystävä!