Ripakinttu likka ja Oulun Ukki

Siellä Iikkeassa, kun lehmänhermo sohvan etsintään katkesi ja sille setälle tuli sanottua,

jotta tällainen sinisenä kiitos.

Niin sitä niittää mitä kylvää XD.

Viime tiistaina kännykkä soi jo ennen kahdeksaa ja minä olin vielä Höyhensaarella.

Metkaa, jotta siihen herätyskellon ääneen herää, mutta unenläpi kahden keikan tunnari sai soida kotvan.

Mietin siellä purressa (enkä purrut mitään) pitääkö tuohon ääneen reagoida jotenkin.

Aamukarhuna murahdin luuriin nimeni ja siellä erinomaisen pirteä herra Kauko Kiito esittelee itsensä ja asiansa.

Aamupäivällä olisi sohva tulossa ... minä murisisin osoitteeni.

Onneksi murisin, kun oli tullut ylimääräinen ykkönen  rahtikirjan osoitteeseen.

Minä sitten soittamaan (vahinko kiertämään) pikkuäidille ja kertomaan Kauko kiidon puhelusta.

Pistin kahvit roplottamaan ja kävin toljottamaan olohuonetta, jos sitä saisi tehtyä jonkinmoisen siirtelysuunnitelman aamuaivoilla.

Tunnustaa täytyy, jotta rymsteeraus oli kuin vilu ja näläkä olis keskenään tapelleet.

Oikealla kädellä ei saanut kunnon otetta niin lattialankut anelivat armoa siinä sohvia & pöytää kiskoessa ja tuuppiessa.

Pikkuäiti sitten lykki vaunuja takinliepeet hulmuten mummulaan.

Alkoipa odotus, kellonviisarit tikuttivat tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kas' pian viisarit osoittivatkin klo 12.00.

Meidän mielestä aamupäivä loppui siihen.

Kauko Kiidolla kello kulki ilmeisesti Lontoon aikaa.

Kilahtihan se ovikello viimein ja toista kantajaa oli Kauko vailla.

Tytär polkaisi saappaat jalkaan ja oli sen näköinen, jotta nyt mennään ...

Herra Kauko Kiito taas katseli tytärtä, jotta nuor' likka ja vielä ripakinttu kokoa.

Kauko Kiito oli vielä porraskäytävässä valaissut sohvan painosta 67.7 kg

tytär siihen nii-in tiedän ja meni portaita edellä alas.

Oli Kauko kysäissyt vielä, jotta täytyykö laskea ja levätä johon tytär vastasi,

eiköhän kanneta samantein perille.

Huomasi Kauko, jotta tässä kauniissa ripakinttu likassa on voimaa kuin pienessä pitäjässä.

Kauko Kiito painoi oven perässään kiinni niin meitähän alkoi tyttären kanssa naurattamaan...

hihiteltiin ... mitäs, jos tyttärellä olisi ollut Hello Kitty hupparipuku päällä ...

minkähän moinen olisi ilme Kaukolla silloin ollut?

Pikkuäiti sitten kasasi tämänkin Ikean palapelin. 

ISO KIITOS TYTTÄRELLE!

Pysytään viel' kotva näissä liikennevälineissä.

Viime perjantaina juna puksutti Oulusta ja kotokaupungin rautatieasemalla töntti yksi ukki,

jonka kävin hakemassa sieltä pois.

Mennessäni asemalle

pisti silmään vanha kenkätehdas.

Asemalla kuutioimme eli tuumailimme otammeko taksin takapuolen alle vai kiskommeko hänen matkalaukkua vuoronpäältä ja haemme kalan puolimatkassa olevasta kaupasta.

Noh, päätös oli haetaan kala. 

Tuumasin isälle, jotta voihan olla, että kalat on myyty jo ja käyn ostamassa ei oo'ta.

Siinä sitä laukkua kiskoimme otsamme hiessä ylämäkeen.

Isä ja matkalaukku parkkiin kaupassa ja minä suunnistin askeleeni kalatiskille.

Juu-u tulikin se piru maalattua seinälle ...

edellä oleva täti osti sen viimeisen lohen.

Jonkin matkaa oli vielä ylämaata ennenkuin alkoi alamaa osuus ... se loppusuora.

Mummulaan pääsimme sen matkalaukun kanssa ja se on pääasia.

Harmajaa on ollut

mutta lipsahti tällainen vahinko kera marraskuisen varesparven.

XD kieltämättä pyörähti mielessä mitä v****a nyt tapahtuu.

Sen verran oli ihmeellinen tämä valoilmiö.

Tyttären kanssa kiertelimme uutta aitoa tekokuusta mummulaan ja silmiin pisti mainos.

On se hyvä aloittaa markkinointi

hyvissä ajoin ennen uutta satokautta ;o)

Tuolla reissulla ei onni potkinut syylingillä kuusen kanssa, mutta isän kanssa löysimme joulupuun.

Tytär onneksi ennätti tulla hakemaan aarteemme autolla ... 

edellisen ehtoon matkalaukun kiskominen oli vielä hyvässä muistissa ;o)

Kah, kuusipaketin aukaiseminen olikin oikea ylläripylläri.

Kuusenjalasta puuttui kiristysruuvit vai mitä lie oikealta nimeltä ovatkaan.

Minä pengoin kellarikopista vanhan kuusenjalan ja siitä varaosat.

Isä tarkkasi varaosia ja kysäisi löytyykö harjanvartta.

Enpä kysellyt tarkoitusperää kysymykselle vaan pompottelin portaat uudelleen kellariin.

Eipä löytynyt puista harjanvartta saati sitä harjaa.

Löytyi pikku-ukon 

lumilapio.

 Muutama vuolaisu

niin johan sopii somasti.

Pyysipä sitten assistentilta sahaa

;o) löytyi tällainen saha.

Tappi

paikoilleen.

Lapio

entiseen kuosiinsa.

Ettei käy niin,

jotta siinä missä järenkäyttö loppuu niin alkaa voimankäyttö

sano vanha kansa

viisasta on laittaa käyttöohje.

Ja niinpä

joulupuu pysyy jalassansa.

XD isä ei konstittomaksi jää!

Turha on ennen joulua reklamointi kuusen jalasta, 

kun eivät kuitenkaan asian eteen mitään ennätä tälle joululle.

Töihinhän tässä on koht'sillään jouduttava ja toivotan,

jotta hyvä Tuomas tuopi joulun kaikille kylässäkävijöille!

P.S huomenna päästään jo isännän puolelle ...

valon aika alkaa pidentymään XD