keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ripakinttu likka ja Oulun Ukki

Siellä Iikkeassa, kun lehmänhermo sohvan etsintään katkesi ja sille setälle tuli sanottua,
jotta tällainen sinisenä kiitos.

Niin sitä niittää mitä kylvää XD.
Viime tiistaina kännykkä soi jo ennen kahdeksaa ja minä olin vielä Höyhensaarella.
Metkaa, jotta siihen herätyskellon ääneen herää, mutta unenläpi kahden keikan tunnari sai soida kotvan.
Mietin siellä purressa (enkä purrut mitään) pitääkö tuohon ääneen reagoida jotenkin.
Aamukarhuna murahdin luuriin nimeni ja siellä erinomaisen pirteä herra Kauko Kiito esittelee itsensä ja asiansa.
Aamupäivällä olisi sohva tulossa ... minä murisisin osoitteeni.
Onneksi murisin, kun oli tullut ylimääräinen ykkönen  rahtikirjan osoitteeseen.
Minä sitten soittamaan (vahinko kiertämään) pikkuäidille ja kertomaan Kauko kiidon puhelusta.

Pistin kahvit roplottamaan ja kävin toljottamaan olohuonetta, jos sitä saisi tehtyä jonkinmoisen siirtelysuunnitelman aamuaivoilla.

Tunnustaa täytyy, jotta rymsteeraus oli kuin vilu ja näläkä olis keskenään tapelleet.
Oikealla kädellä ei saanut kunnon otetta niin lattialankut anelivat armoa siinä sohvia & pöytää kiskoessa ja tuuppiessa.

Pikkuäiti sitten lykki vaunuja takinliepeet hulmuten mummulaan.

Alkoipa odotus, kellonviisarit tikuttivat tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kas' pian viisarit osoittivatkin klo 12.00.
Meidän mielestä aamupäivä loppui siihen.
Kauko Kiidolla kello kulki ilmeisesti Lontoon aikaa.

Kilahtihan se ovikello viimein ja toista kantajaa oli Kauko vailla.
Tytär polkaisi saappaat jalkaan ja oli sen näköinen, jotta nyt mennään ...
Herra Kauko Kiito taas katseli tytärtä, jotta nuor' likka ja vielä ripakinttu kokoa.
Kauko Kiito oli vielä porraskäytävässä valaissut sohvan painosta 67.7 kg
tytär siihen nii-in tiedän ja meni portaita edellä alas.

Oli Kauko kysäissyt vielä, jotta täytyykö laskea ja levätä johon tytär vastasi,
eiköhän kanneta samantein perille.
Huomasi Kauko, jotta tässä kauniissa ripakinttu likassa on voimaa kuin pienessä pitäjässä.

Kauko Kiito painoi oven perässään kiinni niin meitähän alkoi tyttären kanssa naurattamaan...
hihiteltiin ... mitäs, jos tyttärellä olisi ollut Hello Kitty hupparipuku päällä ...
minkähän moinen olisi ilme Kaukolla silloin ollut?

Pikkuäiti sitten kasasi tämänkin Ikean palapelin. 

ISO KIITOS TYTTÄRELLE!

Pysytään viel' kotva näissä liikennevälineissä.
Viime perjantaina juna puksutti Oulusta ja kotokaupungin rautatieasemalla töntti yksi ukki,
jonka kävin hakemassa sieltä pois.

Mennessäni asemalle
pisti silmään vanha kenkätehdas.

Asemalla kuutioimme eli tuumailimme otammeko taksin takapuolen alle vai kiskommeko hänen matkalaukkua vuoronpäältä ja haemme kalan puolimatkassa olevasta kaupasta.
Noh, päätös oli haetaan kala. 
Tuumasin isälle, jotta voihan olla, että kalat on myyty jo ja käyn ostamassa ei oo'ta.
Siinä sitä laukkua kiskoimme otsamme hiessä ylämäkeen.
Isä ja matkalaukku parkkiin kaupassa ja minä suunnistin askeleeni kalatiskille.
Juu-u tulikin se piru maalattua seinälle ...
edellä oleva täti osti sen viimeisen lohen.

Jonkin matkaa oli vielä ylämaata ennenkuin alkoi alamaa osuus ... se loppusuora.
Mummulaan pääsimme sen matkalaukun kanssa ja se on pääasia.

Harmajaa on ollut
mutta lipsahti tällainen vahinko kera marraskuisen varesparven.

XD kieltämättä pyörähti mielessä mitä v****a nyt tapahtuu.
Sen verran oli ihmeellinen tämä valoilmiö.

Tyttären kanssa kiertelimme uutta aitoa tekokuusta mummulaan ja silmiin pisti mainos.

On se hyvä aloittaa markkinointi



hyvissä ajoin ennen uutta satokautta ;o)

Tuolla reissulla ei onni potkinut syylingillä kuusen kanssa, mutta isän kanssa löysimme joulupuun.

Tytär onneksi ennätti tulla hakemaan aarteemme autolla ... 
edellisen ehtoon matkalaukun kiskominen oli vielä hyvässä muistissa ;o)

Kah, kuusipaketin aukaiseminen olikin oikea ylläripylläri.
Kuusenjalasta puuttui kiristysruuvit vai mitä lie oikealta nimeltä ovatkaan.

Minä pengoin kellarikopista vanhan kuusenjalan ja siitä varaosat.

Isä tarkkasi varaosia ja kysäisi löytyykö harjanvartta.
Enpä kysellyt tarkoitusperää kysymykselle vaan pompottelin portaat uudelleen kellariin.
Eipä löytynyt puista harjanvartta saati sitä harjaa.

Löytyi pikku-ukon 



lumilapio.

 Muutama vuolaisu

niin johan sopii somasti.

Pyysipä sitten assistentilta sahaa



;o) löytyi tällainen saha.

Tappi



paikoilleen.

Lapio



entiseen kuosiinsa.

Ettei käy niin,
jotta siinä missä järenkäyttö loppuu niin alkaa voimankäyttö
sano vanha kansa



viisasta on laittaa käyttöohje.

Ja niinpä



joulupuu pysyy jalassansa.

XD isä ei konstittomaksi jää!

Turha on ennen joulua reklamointi kuusen jalasta, 
kun eivät kuitenkaan asian eteen mitään ennätä tälle joululle.

Töihinhän tässä on koht'sillään jouduttava ja toivotan,
jotta hyvä Tuomas tuopi joulun kaikille kylässäkävijöille!

P.S huomenna päästään jo isännän puolelle ...



valon aika alkaa pidentymään XD

20 kommenttia:

  1. No jo on Tarinan tuvassa taas ollut tapahtumia kerrakseen ;)

    Kiva että sait sohvan jouluksi kotiin ja kuusenkin jalkaan.

    Mukavaa joulun odotusta :)

    VastaaPoista
  2. Ompas Tarinalla taas ollut vauhtia elämän kiemuroissa.
    Mukava on Joulu ottaa vastaan uudessa sohvassa.
    Kekseliäisyys ja ammattitaito kulkee käsikädessä ukilla,ei oo peukalo keskellä kämmentä vaan ihan oikealla paikallaan.
    Minäkin olen kokeillut teko kuusen ihanuuden ja kissat teki siitä selvää muutaman joulun aikana ja totesin että ellei luonnon kuusta voida pitää tai saada niin olkoon tekokuuset kaupassa kun eivät kestä.
    Mukavaa joulun aikaa Tarinalle ja apujoukoille.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että sohva ehti ennen joulua perille. ;)

    Mukavaa joulun odotusta sinne! :)

    VastaaPoista
  4. No siinähän tuli reippaasti joululahjaa...
    Ja kuusikin on jo koristettu. Meillä se on vielä "pystyssä metässä", vaan tänään on tarkoitus noutaa jostain myyntinurkkauksesta. Hyvää Tuomaanpäivää!

    VastaaPoista
  5. Tarinalla on mukavia touhuja ,tapahtumia ja iloa löytyy aina matkaan ♥
    Minun pitää hommata kuusi, vaikka meitä enää 3 tänä jouluna aikuista, aito kuusi pitää olla, ja sen isäntä noutaakin huomenissa.
    Oikein hyvää joulun aikaa, iloa ja rauhaisaa yhdessä oloa sinulle Tarina ja perheellesi ♥

    VastaaPoista
  6. Olipa mukavaa kerrontaa...hyvälle mielelle luemastaan tuli...☺

    VastaaPoista
  7. Ompa mukavaa että teilläkin on siellä joulutohinaa. Täällä odotellaan Arielin vieraita joulupäiväksi kuusi kappaletta.

    VastaaPoista
  8. Voikun sinulla on ihana isä sinulla. Sait uuden sohvan ja kuusen paikallesi. Ilo lukea aina postauksia tai tosi tarninoitasi.

    Oikein Mukavaa ja Rauhaisaa Joulua niin isoisän sekä pikkuväen mukaisesti!

    VastaaPoista
  9. Joulu touhua on sielläkin piisannut.Oikein hyvää joulua<3

    VastaaPoista
  10. Oikein ihanaa jouluviikkoa sinne teille täältä Torreviejasta!

    VastaaPoista
  11. Lämminhenkistä Joulua Sinulle!

    VastaaPoista
  12. Harmi, en saa kirjoitettua kirjautuneena kommenttia.
    Hauska tarina taas, Tarina :) vauhtia on elämässäsi :)
    Mun kynttiläpurkki löytyi :) blogissa tarina siitä!
    Mukavia joulunaluspäiviä :)
    tuksu

    VastaaPoista
  13. OhO! Ostikos isäntä soffan itselleen ja paikat on varattuna.sen näkee mistä eniten kuluu.
    Aito kuusi se olla pitää.tuoksua..
    Iloista Joulun aikaa !

    VastaaPoista
  14. Ei ne konstit taitavilta lopu, sano Tarina, kun kuusen pystytti :).

    Mukavata joulua.

    VastaaPoista
  15. Ukilla peukut on enemmän kuin oikealla paikalla ja kokemuksesta tiedän että pikkuäiti tekee mitä tahtoo ja siihen voimaakin riittää. Leppoisaa joulua teille kaikille ja terkkuja koko poppoolle, eritoten ukille!

    VastaaPoista
  16. rauhallista joulua!!Mulla on noita tuomaksia talossa kaksiki,joten joulu pitäs olla ainainen!!terv.astan emäntä

    VastaaPoista
  17. Kiitokset teille kaikille ihanille kommenteistanne!

    VastaaPoista
  18. Hyvää joulua sinulle ja rakkaillesi!
    Jouluhalit!

    VastaaPoista