HippaHeikin laiva läks' varttia vaille kuus

ja Tarina vartti yli kuus kohden vahnainkotia.

Lyhyempikin aika riittää työmatkaan varsinkin suvikelillä kera pyörän.

Arvaatte varmaan, jotta meinasin myöhästyä ;o).

Sadetta on piisannut enemmän syyskuussa kuin kutkuttavia auringonsäteitä.

Pistipä silmään siinä matkalla

lampun kuvajainen lätäkössä.

Tuulenvire

sai vedenpinnan karehtimaan

ja

viemään valoa lätäkön laitaan.

Kannatti jäädä ihmettelemään,

mutta kinttaalla oli ennättäminen.

Sovimme, jotta aamuvuoro menee ajoissa töihin,

kun yököllämme oli viimoinen yö nukkumaijan virassa osastollamme.

Jäähyväiset olivat haikeat.

Kyyneleet tuli muutaman asukkaan silmiin jäähyväisiä jättäessä.

Tein rinsenssa riina de rimpsu de rämpsylle myssyn.

Arja-nukke mannekiininä

aattelin, jotta on sopusampi malli.

Röyhelöt

peräpeilistä.

( XD tulipa mieleen, jotta on soma metso)

Rinsenssa teki asian selväksi

eikä epäselväksi jää,

mitä mieltä hän on kaiken maaliman härpäkkeistä.

Pitäisköhän kutoa neidolle lätkäjoukkue fani pipo, jos sitten hymy heltiäis?

(Äitinsä on jääkiekkoerotuomari)

Myssyä viedessä oli pikku-ukko alavireinen.

Oli kuulema jo leikkipäivässä tuumannut lounaalla

kiitos, haluu nukkumaan.

Eikä oiken päivällinenkään ottanut maistuakseen.

Noh, mummu on mummu ...

ottipa lusikan jo hitusen rypistyneeseen kätöseen

ja sitten höpötysken höystämänä ruoka tuli lusikoitua

pikku-ukon suuhun.

Mitäpä teki pikku-ukko ruokailun jälkeen?

Meni sohvalle torkkupeiton alle.

Jokaisessa asiassa on hyvä puoli, toden totta!

Sain piirrettyä jalan ja käden kuvan malliksi kohtaaisen rauhassa.

Eikä tarvinnut porhaltaa kynän & paperin kanssa energisen kaverin  perässä.

Uudet pöllöt

pikku-ukolle.

Syyskuun päivät ovat olleet harmaita ...

Siitä huolimatta syksy leikkii väreillä

oransia turkoosilla

ja lilaakin löytyy syksyn paletista.

Sain sylviltä huomionosoituksen ystävälle

ja siteeraan Woodrow Wilsonia (1856-1924)

Ystävyys on ainoa laasti,

joka ikinä voi pitää maailman koossa.

Ystävättäreni kanssa olemme tulleet tulokseen,

jotta oikean ystävän kanssa voi olla ihan hiljaa

eikä siitä tule vaivaantunutta oloa kummallekkaan.

Juu-u ja sen mikä pulpahtaa mieleen voi kertoa,

eikä tarvitse ajatella olenko hupsu.

Ajatusta sitten pähkäillään yhdessä kantilta, jos toiseltakin.

Yksi mietelmä ystävyydestä vielä...

Ystävä kuulee minun sydämeni laulun

ja laulaa sen minulle,

kun oma muistini pettää.

pioneerityttöjen johtajan käsikirjasta.

Edellinen ja Wilsonin ajatukset löytyvät

Ystävyys mietelmiä.Toimittanut Helen Exly,

suomentanut Kaarina Helakisa.

Ota blogiystävä tunnustus mukaasi!