Villitystä viimosen päälle juu

Kun tauti taipuu siihen kohtaan, 

jolloin ei ole enää täysin latnamoro ja höyhensaarella 

niin tuleepa aika pahuksen pitkäksi.

Tarmokkaasti touhuten sitä askareen aloitti, mutta, mutta, mutta 

puhti loppui kuin

ilmapalloon olisi uhkuttu puhkuen pinkeäksi ilmaa ja se karkaapi

hyppysten välistä ensin innokkaana ylös prööö'öööt. 

Juu-u ja sitten alas flop.

Tilda Hillevin tein silloin kesällä

ja kaksossisko jäi täyttämättömiksi vartaloksi, käsiksi ja jaloiksi.

Useamman näperryspäivän jälkeen

valmistui

Tilda Hellevi.

Tein Hellevistä sellaisen, jolla voi leikkiä eli hiukset ovat MollaMaija mallia 

eikä rautalankaan kieputetut.

Tässä, 

kun olo kohenee päiväpäivältä ja lääkekuurissa pillerit vähenee 

piti sitä osallistua kotokylän ostosparatiisin tempaukseen.

Eikös juur' viiskymppisten eritoten pidä osallistua kaikkiin humppa humppa'hei juttuihin

 villiintyen niin vimmatusti?

Tytärkin kävi ns. "korkeanpaikan leirillä" isollakirkolla 

henkilökohtaisena shoppaussparraajana eilisnäpäivänä.

Äipän kanssa oli hyvä jatkaa kevättakki jahtia ;o).

Tytär oli jo juossut takkirekiltä toiselle eräänkin kauppaketjun putiikissa,

 josta taas minä hyödyin ;o) viheltelyä.

Valmiille pääsin.

Mikäs siinä oli osallistua Willan villitykeen väkijoukon jatkona.

Hieman ihmetytti takkimallien vähyys.

Olimmeko aikaisessa vai auttamattomasti myöhässä?

Paras oli erään putiikin myyjätär voi veljet sentään...

mallasin takkia ja en ihan siihen nuttuun syttynyt 

niin tämä myyjätär sanoo, jotta tuolla on tuollaisia toppaliivejä, ovat hyvin suosittuja.

Minä siinä sitten silmät renkaina katselen ja totean myös repliikin;

liivissä ei ole hihoja, tarvitsen myös ne.

Ei tehty kauppoja hihattomasta topallisesta kevättakista ei.

Kun oli kierretty putiikki poikineen niin minäkin harjaannuin hommaan.

Juttu vetästään kuin Jukolan viestirastilta toiselle eikä nokka tuhise.

Painelin erään putiikin hälyporteista sisään ja

 puottelin vasemmalle kuin hirvi kierrokselle myötäpäivään.

Takaa kuului sellainen pstt' äänellä sanottu; äipä se on teiniosasto.

Noh, ehkei sieltä minulle mitään löydy ja palasin hihitellen takaisin.

Uuvutti jo sen verran,

 jotta mielikuva mummu teinikrumeluureissa pisti pyrskähtelemään naurunpätkiä.

Noh, kun sitä teinitakkia ei tullut hankituksi niin hankinpa rouvastakin ja toisen,

 jolla voip' vaikka harhautua mettään pyörinensä kauppareissulla.

Juu-u rouvastakki on beige ja se eksytkös kauppareissulla mettään on murrettu vihreä.

Beigeä takkia minulla ei ole ollut koskaan aiemmin ja vihreää ;o) teininä maiharissa.

Saas nähdä milloin pääsee uuden kevätnutun ylleen kiskomaan, kun talvi ei oivalla, 

jotta oikean kevään pitäisi astua näyttämölle pääosassa.

Kuopuskin jo tuskailee tätä lumen määrää.

Unelmoi jo ukkosjahdeista.

Minä totesin kuopukselle, jotta jos tuodaan kaikki kiinalaislapset tänne syömään lunta.

Kuopus kysyy kenet laskettaisi lapseksi?

Minä esitän vastakysymyksenä muistatko milloin itse söit viimeksi lunta?

 Kaikki sen ikäiset ja nuoremmat herkkusuut.

Seuraava pohtimisen aihe oli, jotta riittääkös lunta kaikille, 

vaikkeivät kiinalaislapset ahneiksi alkaisikkaan.

Ajatelkaas onkos tätä lunta sittenkään riittävästi?

Menisikö nurmikot siinä samalla?

Oli miten oli kesä voisi saapua jo

maapallon tälle puoliskolle.

Kiva, kun jaksoit tänne asti!

Keväistä alkavaa viikkoa sitkeän sisukkaalle sinulle!