Pitäisi toimia joskus itsekin sen ohjesäännön mukaisesti

Tauti A taittui ja minä läksin töihin

ollen kuitenkin hitusen kuutamolla,

mutta kuumetta ei enää ollut.

Juu'u en ollut tavanomaisesti tikkana 

vaan liikkeet olivat loivempia.

Työnteko tuntui ihan suoraan sanottuna kuin olisi tuulimyllyjä vastaan taistellut.

Oli tarjolla viel' harvinaista herkkua viikonloppuvapaa ja

todella korea kevättalven keli molempina päivinä.

Lauantaina kuitenkin tein ensimmäisen kevätbongauksen.

Lentokoneiden pörinä

 ja viel',

kun käänsi selkänsä kylmälle viimalle ja paistatteli poskia auringonlämmössä.

Illuusio kesästä XD .

Kotikaupungin korpikenttä on herännyt uuteen kevääseen.

Toiset moittivat tuota lentokoneiden pörinää ja pitävät koko lentokenttää meluisana häiriötekijänä.

Noh, mielestäni lentokoneiden pörinä kuuluu tämän kaupungin kesä-ääniin

 siinä missä peipon lurituskin.

Sotilaskoneista lähtee kyllä sellainen ääni jolloin ei tarvitse korviaan höristellä ;o) kuullaksensa,

mutta harvoin sotilaskoneet kattoa hipovat nousussa tahi laskussa.

Maanantai oli sitten sellainen viiden tähden Karvisen maanantai.

Olo oli kurja ja pää kumisi.

Rempasin viel' pidennetyn työvuoron ikään kuin kuntotestinä.

Kuume nousi uudelleen ja korviin pisti ...

vinku & vonku.

Tänään kävin sitten lääkärin pakeilla.

Eipä voi minua kusipääksi nyt kutsua,

 kun on toisenlaista eritettä otsa- ja poskiontelot täynnänsä.

Molemmissa korvissa tulehdus on kiikun'kaakun.

Jättipä jäljet 

ja pesän teki tauti A.

Ei ollut kyseessä uusi tauti B.

Olisi pitänyt parannella tauti rauhassa kuten ohjesäännössä sanotaan.

Apteekista lähtiessä kantamukset oli kuin olisi prismakaupassa käynyt viikonloppu ostoksilla.

On antibioottia, nenäsumutetta, inhaloitavaa, nenätippaa, yskään tablettia ja perinteistä mikstuuraa.

Ei haittaa pätkän vertaa

vaik' keli muuttui tavanomaiseksi lumisateeksi.

Eiköhän olo kuitenkin kohene

kun popsii kaik' pillerit ja suihkii & hönkii muut tropit.

Pikku-ukko totesi tässä männä päivänä; minä haluaisin siivet.

Teethän mummu minulle siivet, pliiis.

Noh, siipien teko oli yhtä pitkää kuin levveetäkin.

Tulivat kuitenkin valmiiksi pikkuäidin avustuksella.

Rinsenssan

liihottimet

ja pikku-ukon

satumetsänlinnun siivet.

Jos sitä ite höntyili tuon töihin lähdön kanssa niin höntyili myös helmikuu

jääpuikkojensa kera.

Helmikuun hellät tuulet maaliskuulla maksetaan.

Yöpakkaset ovat keikkuneet - 20 molemmin puolin ja

 päivälläkin pakkasta on ollut lähemmäs -10 astetta.

Jäästä ovat

käävätkin tehty.

Ei ole päivänpaiste saanut pälviä aikaiseksi, ei.

Sammaleen vihreys yrittää

voittaa lumivalkean jääden kuitenkin hopealle.

Ei tarvitse vielä haaveilla,

jotta monarkin kaivaisi ihan äkkiä talvitelolta.

Olkaamme kuitenkin kärsivällisiä ja toiveikkaita!

P.S. Kansallismuseosta ei ole kuulunut pihadustakaan nappi asiaan.

Laitoinpa sitten puolustusvoimille sähköpostia ja 

läppäsin täpän pyydän vastausta sähköpostiin.

Jo seuraavana päivänä kopsahti s.postiin viesti.

Eläkkeelle jäänyt sotamuseon johtaja vastasi viestiin ja painii nyt nappien kanssa.

Ootellaan, ootellaan kärsivällisesti

ratas pyörii hangista huolimatta.