Mahotonta menoa

Kevät on pinkonut loppukiriä niin, jotta kolkuttelee jo kesää selkämykseen vinkaten,

 jotta olisi vuodenajan valtikan vuoronvaihto.

Koppakuoriaisia

jotka

ovat

hyönteisiä

totes pikku-ukko opastavasti mummulle,

kun yhden koppisen matkantekoa seurasimme nenät maata viistäen.

Sain myös pikku-ukolta vinkin,

 jotteivat koppiaiset syö männynneulasia vaan kävelevät niistä yli, vaikka niitä ruoaksi tarjoaa.

Kummallisia ovat koppakuoriaiset toden totta.

 Nirsoja ;o)

Noh, hämähäkillä on

karvaiset jalat ja jänöjussin hampaat.

Juu-u ja rinsenssakin oli koppis jahdissa mukana ja komensi kädet seläntakana topakkana;

koppiainen heti tänne.

Tämän kiitäjän loppu oli hyvin liki,

kun meinasin pyöräillä sen yli kylällä.

Mahotonta menoa on ollut myös ruususen unta nukkuneessa taloyhtiössämmekin.

Elo on ollut kuin elokuvassa sen jälkeen,

 kun naapurin yksiö vaihtoi omistajaansa.

Jotta, jotta ... kuinka monta mahtuu sinne Jopen pieneen Hiaceen?

Samaa asiaa me muut asukkaat ihmettelimme, jotta kuinka monta hörhöä mahtuu pieneen yksiöön?

Eipä voi sanoa muuta kuin

 mahtuu.

Onpahan nyt koettu miltä tuntuu herätä julumettuun akkunalasinhelinään. 

Ei kilise kuin keijun tiu'ut vaan oli aikas veretseisauttava kokemus.

Kotvan sitä mietti mitä tapahtui, olikos se minun makurin akkuna,

 joka astalon iskusta nöyrtyen helisi.

Arvatkaapas miten tarina jatkuu XD

noh, tottakai sitä piti pää ovesta käytävään lykätä.

Naapurin vanharouva tulla tassutteli avojaloin yöpaidassa portaita alas ...

minä siihen hihkumaan, jotta pysy siellä,pysy siellä. 

Lasinsiruja on kaikkialla.

Kohta kuului tyttären napakka ääni; mummut sisälle ja ovi kiinni. 

Poliisit on soitettu.

Onneksi naapurin mummu ei sotkeutunut yöpaitansa helmoihin ja tullut kolin'kolia kierien portaita alas vauhdikkaassa käännöksessään.

Toisessa näytännössä draama oli kukkeammillaan.

Kuka täällä oli, mihin meni jne huusi akkunalasin säpäleiksi hutkija.

Yksiössä seinille sälähteli vähintään 24 astiaston serviisi.

(ja minä tuupin omaa serviisiä keittiönhyllyillä sisemmäs) 

Kun virkavalta kajautti käytävässä avatkaa ovi, täällä on poliisi.

Loput naapurin astiat saivat aikalisän.

XD tottakai olin välittömästi silmä kiinni ovisilmässä, 

jotta voin myös kuuloaistin lisälksi käyttää myös näköaistia.

Uikuti uikuti ujellusta ... meillä on viimeinen ilta ... nyyhkyn nyyhkyn.

Poliisi kysyy mihin olet lähdössä ja vastaus on vankilaan.

Noh, olipa hänellä ennen vankilaa oli vertailun vuoksi yöpyminen putkassa.

Maija vilkkumaan ja sen jälkeen me muut kömmimme kartanolle pihaparlamenttiin.

Hippasen hihitytti, kun huomasimme, 

jotta lyhty oli nätisti asetettu maahan ennen "lyhtykoukun"

astaloksi ottamista ja pikku-ukon vaeltajakeppi asetettu siihen viereen.

Vaeltajakepillä oli ilmeisesti ensin akkunan kestävyyttä kokeiltu. 

Muutaman päivän päästä seuraava hälytysajoneuvo oli ambulanssi,

 joka haki tämän putkasta päässeen tälläkertaa hitusen liikaa hörhöä nauttineen mukaansa.

Se siitä vankilasta.

Seuraava tempaus oli joku hiikaleen savuava pamaus akkunasta ulos.

Vastapäisen omakotitalon asukkaat olivat soittaneet poliisin katsastamaan tilanteen,

 mistä kummasta on kysymys.

Palolaitoksen palveluita ei onneksi tarvittu ennen kuin häätöpäivä koitti.

Vuokralainenhan oli sitä mieltä, jotta meillä muilla asukkailla on salaliitto häntä vastaan.

Tokihan meillä oli

elä ihimisiksi

 ruususen uni salaliitto.

Kotvan ennätimme ruususen unta kunnes ...

kun männä tiistaiyönä vielä viimeisenä jäähyväisenä talomme oli piiritetty joka kantilta luotiliiven ja kypärin varustautunein poliisien ampujaa etsien.

Saas nähdä mimmoinen on seuraava uusi naapuri?

Oli se paha ilma mimmonen tahansa niin 

sateen jälkeen

aina paistaa

Olkoon elo kuinka 

utuisen kummallista tahansa.

Ahomansikan makoista

suven odotusta!