Huhtikuu humauttaa

heh'heh humauttaen männä pyhänä

ja maanantaina lunta.

(araucariasta riisutut lumihiutaleet)

Listantekijälle yön jälkeen aamurapsalla vinkkasin, jotta harkitsee näitä minun yövuoroja.

Hänellä nenänpää valkeni kuin olisi lämpöisessä yks'kaks' paleltuman saanut.

Minulla tuli hoppu jatkamaan, jotta ...

kun minä olen yövuorossa niin on aina sataa tupruttanut enempi ja vähempi lunta sieltä ensilumesta saakka. 

Yleensä vitin anti on ollut sitä luokkaa enempi.

Suvi lähenee, mutta jos nämä yövuorojen vanhat merkit paikkansa pitävät niin totisesti

viikko ennen ja viikko jälkeen Juhanin on sitä paljon puhuttua huonoa rekikeliä.

Pikku-ukko tosin totesi uudesta lumesta; nyt voi hiihtää.

Uusi lumi olikin hänelle mahdollisuus eikä negatiivinen juttu.

Silmä kovana olen koettanut tarkata

uutta viherrystä,

mutta tuota koriasti kimaltelevaa jäätä

kyllä piisaa.

Eipä heittäydytä kuitenkaan ihan toivottomuuteen.

Oikein, kun uteliaan nokkansa työnsi liki talon sokkelia

niin jopa löytyi kevään

ensiairut.

25.3.2012 seinänvierulla

Skillat porskuttivat vallan toiseen tahtiin.

Monarkkini on edelleen kellarissa talviteloilla ... huokaus.

Aamulla töistä tullessa vuode kutsui kuin seireeni merimiehiä karille.

Unihiekkaa oli ainaskin kilo per silmä.

Kuinka ihanaa olikaan painaa pää pielukselle ja käpertyä peiton alle.

Pding' silmäni aukesivat kuin 

muurahaisleijonan kuoppa huolettoman harha-askeleisen öttiäisen edessä.

Olin nukkunut ruhtinaalliset puol'toista tuntia.

Makasin sitkeästi peiton alla ja sitten ilman peittoa.

Uni ei tullut takaisin ja meni ihan väkisin makaamiseksi joten nousin kahvin keittoon.

Tuli keitettyä säpäkät sumpit.

Vettä olisi saanut olla enempi niin olisi ollut maukkaampi konsentraatti.

Oli oikeeta "herää pahvi nyt on tosi kyseessä" kahvia.

Läksin tuhtaillakseni tuohon lähikauppaan Pyrtsille hakemaan multaa.

Ostoskärryyn 2 X 12 litran multa jässäkkää.

Kassalla totesin myyjättärelle, jotta olen pulassa
(ja Pula on Kroatiassa siis pitkä olisi kotimatka)

jos multani eivät mahdu reppuun. 

Osu ja uppos onneksi. 

Hippasen reppu oli hankala heittää selkään, mutta ei sen paino tuntunut.

Noh, enpä olisi jäänyt kuulumisia vaihtamaan tunniksi tienposkeen, kyllä reppu sen verran painoi.

Enemmän muotoa kirveli,
kun kuopsautin kuomaan hiekotussepelin sirusen.

Eikä puhettakaan, jotta olisin sitä reppuselässä käynyt etukenossa kengästä pois ottamaan.

Siinä olisi käynyt hassusti ja tarvetta olisi ollut nokkapielessä laastarille.

Eikä se sirunen suostunut siirtymään kalvamattomaan paikkaan,
vaikka sitä yritin kopistella kuomassa.

Tiukka 500 m toispuoleista vyöhyketerapiaa jalkapohjaan.

Lakasulakasukonekin pöristeli jalkakäytävällä vastaan,
mutten jäänyt seisoksimaan rouvina tiensivuun vaan painoin ajoradalle kuin hirvi ja ylämäessä ohi.

Voi, jotta oli mukava ottaa kotona kenkä pois.

Tutasin konkreettisesti sen kuinka tukalaa on olla kivi kengässä.

Ei ollut pelkkää sana helinää, ei.

Taitaapi olla viisasta käydä kauhomaan tuota mustaa multaa purkkeihin

 muutoin tästä löpinästä tulee kilometrin pituinen. 

Kun ei siemeniä ei voi ulkosalla kylvää

niin ne voi laittaa makoisiin suihinsa.

Kiitokset Budapestin tuliaisesta esikoiselle!

Kyllä lehtisilmut vielä 

pulskistuvat ja hiirenkorville vihertyvät.

Olkaamme kärsivällisiä!