Päivät lyhenevät

Juu-u Juhannukselta käännyttiin rengin puolelle.

Mutta nipisteleekö päivistä joku tuntejakin jo pois?

Aika kuluu niin sutjakkaasti, jottei oikein ennätä kelkassa pysymään.

Vaikka luulisi, ettei sulalla kelillä

kelkka lennä. 

Eikä olisi

menokaan sammaleen pehmeää.

On niitä pidellyt toisen sorttimentin kelejäkin  ;o)

Läksin tässä iltavuoroon ja pilvipä huijasi

musta pilvi pelottaa.

Minä onneton menin lankaan.

Se myös sadetti

Vettä tuli sanoinkuvaamattomala vauhdilla.

Ei semmosia aisoja olekaan, eikä kykene Esterikään moiseen lorotukseen.

Pikku Siwan kattolipan alla oli muutama kanssa kulkija sadetta pitämässä, 

kun kurvasin siihen pyörätelineelle.

Totesin heille; taikurit vetävät kaneja hatuista, pokerihuijarit ässiä hihasta,

 mutta minä lorautan hihasta ainakin litran vettä.

Oho tuumasi sadetta pitävä täti katsoessaan touhuani.

Jos kangas ei läpäise helposti vettä niin ei se myöskään päästä sitä poiskaan

helposti  ... huokaus...

vaan vesi pitää kaataa pois.

Eväsostokset pakkasin suosiolla muovipussiin,

 jottei ole ihan hampaattoman muonaa tarjolla ruokatauolla.

Kunnon tuulenpuuska

pudotti petäjästä tälläkertaa mannaa.

Tätä oksankarahkaa olemme kierrelleet ja kaarrelleet tyttären kanssa.

Mitäpä mahdollisuuksia tällä pudokkaalla olisi?

Keittiön kattoon ja siihen koristeita tahi soppakauhat.

Peltiämpäriin joulukoristeeksi

 ( XD ei ole harmia karisevista neulasista).

Vävykin pääsi jyvälle ideasta ehdottaen led-valoja. 

Mietintämyssyssä siis muhii useampi aatoksenpoikanen.

Pompataanpas seuraavaan kukkaruukkuun ;o)

Naapurin rouva toi kiven murikan kysellen maalaisinkos hänelle kiveen kukan.

Minä hövelinä lupasin.

Kivi näytti silmissäni ihan oranssinkeltaiselta auringonhatulta.

Naapurin rouva on taas vaaleanpunainen ruusu.

Kivi sai tönöttää pihalla liki kuukauden ennenkuin sääennustelijat pistivät pensseleihini vauhtia.

Sadetta, kolean kosteaa, sadetta.

Kiviruusu kiiltää kuin

pässinmunat, pahoittelen.

XD  kuvatessa pätkähti päähän siinähän on kaksi ruttuista puolukkaa.

Ruusunmarja

ei ole ruttuinen.

Kunhan tätä vitamiinia aurinko vielä hitusen säteilyttää niin sen voi namustella suihinsa.

Ruusunkukkasellakin

on herkuttelijansa.

Kesä 2012 on piakkoin plakkarissa ja syys saa.

Otetaampa siis pieni kesänlopetus kevennys.

Piirsin rinsenssan & pikku-ukon

 käden ja jalan paperille sukkien ja lapasien kutomista avittamaan.

Pikku-ukon jalka oli paperilla valmiina ja minä piirtämään.

Pojan ilme oli liki kauhistunut ja äänensävy hyvin paheksuva sanoessaan;

herranen aika, mummu piirtää sukkaan.

Olinpa lähdössä iltavuoroon ja pikku-ukko leikki pihalla hyvin keskittyneesti.

Lekkikaluina polkutraktori ja sadevesiämpäri.

Menin sanomaan hei'heit. (hali, pusu ja masukutitus)

Kysäisin pikku-ukolta mitä sinulla on nenässä?

Pikku-ukko totesi yks'kantaan vastaukseksi; räkää.

Ilme oli sellainen etkö tuohon ikään ole jo oppinut mitä siellä nenässä on.

Noh, nenän päällä oli rapaa.

Rinsessan joululahja auringonkukalla toivotan

ihastuttavia viimeisiä kesäpäiviä sinulle!

Se ehti kuin ehtikin aukaista kukkasen.

Nuppuja samassa varressa on useampi vielä aukeamatta.

Ihime kukka tämä joululahja.