1. ei tule, 2. ei mene

Hanki ämmän länget.

Tässä on tullut rempaistua melkoinen työputki (2 vk yhdellä vapaalla) maustettuna ilta-aamukeikauksin.

Lisähöysteenä vielä se,

jotta olemme painaneet kahteenpekkaan kolmen työt useammassa vuorossa.

Saa siellä Arkadianmäellä herrat ja rouvat suunnitella mitoituksia,

jos ei ole työhön tekijöitä.

Arvaatte, jotta olen odottanut vapaapäiviä kuin KokkoMikko Joulua.

Tänä aamuna ei herätyskellonkaan tarvinnut moukata sian pieremän aikaan.

Kuinka ihanaa oli nukkua siihen asti jahka silmät ittekseen aukesivat, 

sain hiljaksiin heräillä.

Ei tarvinnut rynnistää, eikä ponnistaa kellon viisareiden kanssa kilpaa

 kalkkiviivoille olympiahengen mukaisesti.

Sanomalehden noukkiminenkin sujui havereitta eteisen lattialta ja kahvi oli just' suunmukaista.

Siis oikea  Tarvajärven 

aamujen aamu!

Suunnittelin tämän perjantain viettää huushollihommissa.

Laitoinpa tiskikoneen päälle ...

kone niksuttaa & naksuttaa tavanomaisesti äänenavaus äänensä,

mut eipä kuulu vedenoton ääntä, ei.

XD Juu-u katsoin, jotta hana on auki

ei lisise, lorise, ei edes tippasten tipu plop plop.

Noh, mitäs sitä sitten muuta kuin soittamaan huoltomiehelle.

Helpointa aloittaa toimimattomuuden diagnoosin tekeminen tästä päästä.

Huoltomies sanoi tulevansa heti.

Se todellakin piti paikkansa.

Muuan minuutti niin ovikello jo plimpahti.

Tytär totesi; nytkö hän jo tulee.

Tällä huoltomiehellä on muitakin avuja kuin yltää vaihtamaan korkeuksissa olevat lamput ilman tikarappusia.

Todella ystävällinen ja kuuntelirauhassa minun ei niin ammattisanastoa sisältäneen selostuksen

aiheesta mikä mättää.

Tutkaili aikansa ja kopautti sitten tiskikoneenluukkua todeten ongelma on täällä.

Avuliaasti etsi & antoi vielä kodinkoneenkorjaajan puhelinnumeron.

Mikäs siinä sitten 

kuin

manuaalinen mummu-matic käyntiin

ja tiskiharja heilumaan.

Siinä kohden, kun tulpan nappasin altaasta 

tuli het' ikävä tätä miellyttävää huoltomiestä.

Tiskivesi lähti ensin alaspäin, mutta siirtyikin viereiseen pikkualtaaseen.

Huokaus, tulppa takaisin siksi aikaa, että pikkuallas tyhjenee.

Hiljaksiin veden pinta laski, hyvin hiljaksiin.

Kiireettä.

Mitä sitä valmiissa maailmassa hoppuilemaan menttaaliteetillä.

Soitin uudelleen huoltomiehelle;

kotva sitten oli huolenani, jottei vettä tule,

mutta nyt, ettei se mene.

Hän tuli suukkosuun ja "kaurahiutaleiden" kanssa.

Rullasi hihat ja avasi viemärin.

Kokeili vielä, olisiko tukos ollut syy tiskikoneen ongelmaan. 

Pikku-ukko pikkupoikain tapaan kiinnostuneena kävi hanslankariksi ja kyseli...

Mikä tuo on?  Tulisuudelma.

Mitä sillä tehdään? Avataan viemäreitä ... näin.

Heidän "miesten juttu" keskustelu jatkui vielä eteisessä

 pikku-ukon saatellessa häntä porraskäytävään.

Nyt viemäri nielaisee tiskivedet alle aikayksikön, slurps' vaan.

Vieläköhän sitä kesää on jäljellä?

Mittari näyttää + 13 astetta ja pohjatuuli puhaltaa.

Ei yhtään liian aikaisin valmistunut 

tämä

jakkunuttu

rinsenssalle.

Nuttua ei ole, kuten huomaat pingotettu kuosiin.

Jos nuo hihat eivät asetu niin täytyy pistää ne langoiksi ja kutaista uudelleen ilman pyöriötä.

Rinsenssassa on kapelimestarin vikaa eikä ole kiva, jos hihat laittavat hanttiin.

Pikkuäiti pääsee pujottelemaan viel' langan pätkiä.

Lehtokotilo on ainakin

vielä hyvin kesäinen nilviäinen.

Horsman kukkakin pitää 

vielä pintansa eikä myönny syksylle.

Nuori vaahtera

sen sijaan on jäänyt kakkoseksi kylmässä kilvassa.

Viihtyisää viikonvaihdetta!

P.s ensi viikolla koululaiset palaavat koulunpenkille niin kelit taatusti lämpenevät.