Arkea ja näpertelyä

Arkeen sitä on ryhdyttävä,

vaik' kun murhe sydämessä kaihertaisi ja kyynel silmäkulmassa kimaltaisi.

Nukkumaijan rapsalla olimma ja siinä sitten tuumasin mikä piipaa, mikä tai mistä tuo ääni tulee?

Siinäpä muutkin alkoivat kuulostella mikä ääni & mistä.

Noh, sehän ol' se palokello, joka ei osastollemme kuulu.

Nyt sattui vaan olemaan vielä niin hipi'hiljainen hetki,jottei ollut viel' elämän ääniä osastolla,

jotta heikko piippaus toiselta osastolta kuului.

Ketjuksihan me menimmä yks' osastolla yks' väli huutajana ja yks' palotaululla kysymässä mistä on kyse?

Joku YIT:n kaveri kellarissa porasi ja pöllytti eikä ollut viitsinyt nähdä vaivaa sulkeakseen ilmastoinnin saati tehnyt varoilmotusta palolaitokselle pöllyävästä porauksesta.

Automaatti hälytys ja eipä mene aikaakaan,

kun vanhainkodin pihalla on ambulansseja sekä paloautoja pilvin pimein.

Huh sittten, kun vielä maakunnista lähtee pelastuslaitoksen yksiköt iliman ajan ja jossain voi olla oikeesti tarve.

Paloilmoittimen päällä on ISOLLA teksti käy ilmoittamassa hälytyksestä Puistolaan.

Noh, mehän olimme jo asiasta tietoisia, kun naapuri osastolta tuli hoitaja kysymään;

eikö teitä lainkaan kiinnosta ...

minähän siinä jysähdin, jotta joku pölijä poraa kellarissa, emmehän me muutoin tässä istuisi.

Ko hoitaja on joskus jättänyt huomioimatta koko palokello tillityksen ja saanut asiasta palautetta.

Nyt ilmeisesti ajatteli jakaa pirruutta sekä laittaa vahingon kiertämään.

Yläkerrassa oli nukkumaijavuorossa koko talon turvallisuusvastaava.

Palo-ovi joli just' ennättänyt kloksahtaa kiinni hänen tullessa osastollemme ilmoittamaan hälytyksestä.

Vastauksemme oli triona hänet nähdessämme; kellarissa porataan.

Juu-u annomme palautetta tastä miten meille normaalissa elämän menossa kuulumattomassa hälytyksessä saimme tiedon.

Aikaa ei taatusti ole W*****luun.

Tässä vaiheessa n. 5 min  automaattihälytyksestä vanhainkodin pihalla oli 4 palolaitoksen yksikköä ja 3 ambulanssia.

Ilta aamu keikaus laulu oli laulu katupoikien ...

Aamiaista valmistellessani taisin vetasta veisua sen verran äänekkäästi, jotta asukaskin lauluun yhtyi ;o).

Kaisan kaljamat 

ovat myräkän jälkeen lumiset.

Niin nykyaikaista on tämä

lumipalloilmiö.

Siivenisku

on sivaltanut.

Marraskuu ja surun murhetta

aurinko on silti olemassa, vaik' valo onkin niukaa.

Lumiukolle tuli 

lumikaihi tuiverruksessa.

Askarrella tahtoisin

ja materiaali levällään rinsessan pedillä ;o)

Mummu sai 

sai kaverin.

Voihan tätä rautalanka hässäkkää

vemputtaa, jos ei valamiimpaa tule.

Köökin kynttelikköön 

uutta sälää

eli piparimuottien

uusiokäyttöä.

Kiitän kuopusta ekoradiona olemisesta kera kitaran ja laulaen 70 luvun hittejä!

Nauttikaa ja pitäkää huolta toisistanne rakkaat blgiystävät sekä satunnaiset kyläilijät!