Pyörällä ajeleksimassa

ihan kotinurkissa.

Keli oli hippasen viileä vinkkainen ja epävakainen.

Täytyy seuraavalle retkelle ottaa mukaan käsineet pyöränkoriin.

;o) ne kynsikkäät, jotka ovat vielä lankakeränä.

Sää oli kertakaikkisen hassu.

Satoi vaikkei satanut.

Rillien linssit saivat pisarapesun muutamaan otteeseen.

Pumpulipaidan helmaan on ihan hyvä kuivata linssit  ;o)

mutta fleese suttaa veden ja maiseman harmaammaksi kuin onkaan.

Polkasin hakemaan Pyrhöseltä karjalanpaistilihat ja siinä pihalla ihastelin upean punaisia ruusunmarjoja

joku jo haukannut

herkullisia marjoja.

Niin puhelin alkoi tillittämään kahden keikkaa ennen kuin ennätin ottamaan Mustin fotoaseen esille.

Blondin ei pidä yrittää hallita yht'aikaisesti useita esineitä ;o)

mutta näin tekoälynäkin homma voipi mennä jongleeraamiseksi.

Pälätin esikoisen kanssa ja toisessa kädessä oli vissypullo ja korkki ( olin just' huikan ottanut) ...

siihenpä sitten lenteli ampiainen. 

Puhelinta sitten pidin olkapäällä korvaa vasten ja hujautin pullolla kuin paraskin pesäpalloilija sitä ampparia.

Jesh ! osuin tukevan laakin pörrääjään ja se läks' tahi kopsahti matkoihinsa.

Saman teki kännykäkin.

Esikoisen korvaan kuului kops' tuu-tuu- tuu.

Simpukka sai ujouskohtauksen pudotessaan ja läpsäytti kuoret kiinni.

Ei esikoinen sanonut; en tuu, kun soitin takaisin.

Ruusu 

viipyilee kesässä

sinnikkäästi tehden uusia nuppuja.

Apilakin

näyttää kauniilta kukkiessaan yksikseen.

Seuraavaksi osuikin linssiin

pihasaunio.

Saunakukalla on laskettu

rakastaa ei rakasta.

Lopputulos ei ilmeisesti miellyttänyt, kun homma jäi kesken ja loput terälehdet kukkaan.

Siankärsämö

saataa kyllä kukkia marraskuussakin, jos ei ole pitkiä pakkasjaksoja.

Keltakannusruohon

kelta on harmaana päivänä valoisan keltaista.

Pieniä

sieniä.

Lilliputin sateenvarjoja.

Kukkapenkin karkulainen on

hypännyt aidan toiselle puolen, missä nurtsi ei ole sen vihreämpää.

Kehvelin kuoppa oli siirtynyt

ja matkani tyssäsi.

Täytyi tehdä kuin naakka

vasen yks' kaks ... toiseen suuntaan

jotta pääsen naakan tavoin 

välipalalle.

Kielonmarjat

niin myrkyllisiä, mutta kauniita.

Varsinkin, kun ovat kuultavan kypsiä sekä auringonsäteiden vielä hehkuttaessa punaa.

Kun kerran jouduin kiertotielle niin kiersin sitten kunnolla

katsomaan mitä hevoskastanjoille kuuluu

vielä ovat 

kevään vihreitä.

Vaahteranrungolla

hauskoja väriläiskiä.

Aloitampa valmistelut entisten nuorten sävellahjan kuunteluun...

tilkkupeitonpalasten koukkimis vermeet esille.

Lupsakkata lauantaita kaikille ja saunojille leppeitä löylyjä!