Syksyn satoa

Sain suru-uutisen viime maanantaina 10.9.

Hyvä rakas ystäväni on poissa.

 Pääsi lautturin matkaan.

Meidän viimeinen keskustelu alkoi...

minä; mitä mies?

hän; lautturia odotan.

Minä, joka olen aivan surkea vastaamaan kysymyksiin mikä laulu, kuka esittää
pläjähti mieleen tämä mistä lie aivon sopukoista.

Sairaus, kun ei kysy lupaa saako tulla.

Voimia vaimolle ja pojille!

Syksyn satoa sukkapuikolta.

Hmm ... ;o) lapaspuikoilta

pikku-ukolle.

Mannekiinin osa

ei tälläerää ollut ihan mieluinen.

Oli kiiru enon ja Jannen kanssa puuhaamaan.

Saimme kutsun omenoiden keruuseen.

Pikkuperheessä aamu- ja iltapuuron höysteenä omena on mitä herkullisinta.

Pikkuäiti 

askareessa.

Oli lääniä missä pikku-ukolla olisi ollut tilaa kirmata, 

mutta eihän herkullisien omenoiden päälle voi astua.

Niin on runsas sato, jottei oikein jalan sijaa löytynyt.

Serlok katseli kameranlinssin läpi

 ken herkkusuu omenaa haukkaa?

Kukahan tästä mummu-babbun löytämästä

omenasta on haukannut?

Ha-haa taitaapi olla Serlok iha ite.

Pikku-ukko kysyi, mitäs täällä myydään?

Porkkanoita

ja Riffa-tädiltä pääsi nauru.

Upeita 

Aij Cristal chilejä (porkkanoita).

Haltioitunut pikku-ukko huokasi;

tämä on Riffan puutarha ...

ja Jari-sedän chilit.

Siunaustilaisuus on tulevana perjantaina ja nyt on kukka ongelma.

Ainoa kukka, jonka yhdistän Jariin on 

chilinkukka.

Kuvassa on Habaneron kukka.

Voinko seistä tönöttää arkun vieressä chilin kanssa jättämässä viimeistä tervehdystä?

Huomenissa on tyttären kanssa käytävä kukkakaupassa.

Vaihtoehto a tilaamme kukkakaupasta muistokukat

vaihtoehto b ostan kukat ja tytär sitoo muistokukkat

vaihtoehto c on yksi valkoinen ruusu

arkulle laskettavaksi.

Nyt (toskaomenoiden) 

eli

omenahyveen tekoon.

Pitäkää huoli toisistanne!