perjantai 21. syyskuuta 2012

Surullinen juhla

Olipa nämä sanat niin vaikeita, 
jotta pikku-ukolla meni kieli solmuun.

Eipä ole nyt minunkaan sanat lipuvilla lainehilla
vaan 
koskena tyrskivien kyynelten takana. 

Pikku-ukko pikku-ukkomaisella pohdinnallaan
mietti ja pähkäili.

Missä Jari on? Taivaassa.
Missä päin? tuolla ylhäällä.
Mikä tuo harmaa on? Palohälytin.
Missä Jannen isi on? Taivaassa ...
Pikku-ukko; siellä on aurinko.
Jatkokysymys ... avaruudessa?
Kyllä, Jari on juuri siellä missä avaruusalukset lentävät.

Missä Riffa on?
Juu-u arvata saatatte, jotta pikku-ukko istui sitten Riffa-tädin sylissä.
Ei siksi, jotta pääsisi avaruuteen vaan, ettei Riffakin lennä poijes.

Riffaa piti pitää silmällä.
Juu-u ja Riffan hävitessä näkyvistä.
Missä Riffa on. RiFFa! RIFFA!!!

Hetim'miten on mentävä käymään Riffalla kylässä ja 
 onneksi Janne jää enolaan yökylään.
Huomenna päivä uus ja Janne leikkikaverina.





Suret surut
keinuttavat venettämme
elämän merellä.
Lohdutuksen aurinko
Luo valonsa
surun laineille.

On vaan niin 



ikävä hyvää ystävää!

Nyt on vielä mentävä 
naamakirjaan
tämä käyttäjätili
on poistettu käytöstä
painamaan OK.

Huomenna aurinko nousee.
















20 kommenttia:

  1. Hautajaiset ovat aina surullisia.
    Kaipaus jää kun ystävä lähtee rajan toiselle puolelle.

    Lapsilla on paljon kysyttävää.
    He eivät tyydy vähään vaan haluavat tietää totuuden.
    Hyvä että jaksaisimme heille vastata oikein.

    Voimia sinulle. Elämä jatkuu ... ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Voimahalaus sinulle surussasi. Pieni ei oikein tahdo käsittää, mihin ihminen on mennyt, kun arkku on katafalkilla. Arvoitus se taitaa olla monelle aikuisellekin.
    Elämä kuitenkin kantaa, suru muuttuu kaipaukseksi. Kokemuksesta kerron.
    Jokainen meistä vuorollaan...me saimme tänään viestin soittajakaverin siirtymisestä tuonilmaisiin.

    VastaaPoista
  3. En osaa sulle muuta sanoa, kuin että paljon voimia sulle suureen suruusi!

    VastaaPoista
  4. Otan osaa Tarina, ja tiedän miten vaikeaa se on - itse kukin meistä vaihtaa hiippakuntaa... ja uusia tulee tilalle,

    00:58 tänä aamuna minusta tuli iso-isä ja siten vaari - menee hetki mutustellessa sitä ja tajuamaan sen että nyt on vain niin kuten olen aina ja pitkään toivonut.... meinasi jos usko mennä.

    Meidän "Rinsessan" kuva blogissani....

    VastaaPoista
  5. Suru koskettaa meitä useammin, mitä vanhemmaksi elämme.

    VastaaPoista
  6. Voi Tarina, otan osaa suruusi... Hetkeksi hiljenee maailma itsellä ja ihmettelee kun katsoo ulos miten siellä kaikki jatkuu entisellään. Pikku-ukko vielä hämmästelee miten ja miksi. Voimahalaukset

    VastaaPoista
  7. Surun läpi kuultavat kauniit muistot. Lämmin osanotto.

    VastaaPoista
  8. "Älä itke sitä,
    että yhteinen aika on ohi –
    vaan iloitse siitä,
    että se on ollut."

    Iso rutistus vierellä kulkijaltasi

    VastaaPoista
  9. Voimahalaus täältäkin. Ihanat muistot kuitenkin säilyvät.

    VastaaPoista
  10. Osanottoni! Vaikea on pikku-ukolle elämän ihmeitä selittää, kun itsekin on murheissaan. Valoisampaa jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Vaikka tiet erkanevat, jää jäljelle muistojen silta.
    Osanottoni!

    VastaaPoista
  12. Kiitän teitä kaikkia ihania kommenteista ja lohduttavista sanoista!

    VastaaPoista