Elämää sumussa

ja usvaa putkeen.

Ei ole enää

kuuraa

saati niitä sinisiä hetkiä.

;o)muuta kuin kaupan hyllyllä.

Jokaisessa asiassa on hyvät puolensa.

Näin hämeen rajamailla, kun asumme niin

jäipä hitusen viimeiseen hetkeen kesäkukkapyttyjen tyhjentäminen.

Juu-u jos olisimme olleet rotu hämäläisiä niin nyt olisimme kauhoneet kukkaruukuista pois

täysin sulaa ja pehmoista multaa.

Ihan ei ollut vielä kaikki jääherran käsityöt menneet purkoosiin,

kun callunoita tyttären ja rinsessan kanssa laitoimme pariin ruukkuun porraspieleen.

Tukevasti sai takoa rautalapiolla jäätynyttä pintamultaa (n. 5 cm) ennen kuin sai kaivettua koloa silmäniloille.

Tove Jansonilla on jäärouva ja mummu puhuu pakkaspojasta niin pikku-ukko yhdisti molemmat sukupuolet niin siitäpä syntyypi jääherra.

Ihan ei ole priimalaatua 

tämä laukaus etelänmatkalaisesta.

Lampsin töihin tihkusateessa ja silmiini pisti...

taviokuurna, äkkiä kamera esiin ja lintu etsimeen.

Töissä sitten tarkistamaan, jotta oliko aatos oikea ja olihan se ihka oikea taviokuurna.

Työkaverit jo luulivat minun olevan jättipottilottovoittaja, kun olin niin innoissani XD.

Noh,  nämä uudet työkaverit eivät ole vielä oppineet tuntemaan näitä höpsötyksiäni kuten vanhat ja

aamuvuorossa oli vain uusia työkavereita.

Meidät parrattomat vanhat parrat jaettiin neljätä osastolta kahdeksalle osastolle.

Tällainen vanha työkaveri rynnisti rapsaa kirjoittaessani kansliaamme hihkaisten; ihanaa sinä.

Sinullahan on aina työkalupakillinen työkaluja repussa. 

Minä vastaamaan, jotta ei ole enää, kun laukkukaappi pieneni puoleen. 

Ainoana apuna oli tarjota päivystävän remonttireiskan puhelinnumero.

Ehdotin vielä, jotta kysäisee siltä asukkaalta, joka sen ikkunan katolle ropasi auki, jos hän lainaisi työkaluansa.

Pyhäinpäivän sumu oli kunnon ameriikkalainen mörötyskeli.

Ilo ja rakkaus ovat niitä mahti sanoja

kynttilöitä sytyttäessämme, 

joita kaikki edesmenneet ovat meille antaneet.

Auringon makeita 

pilkahduksia toivotan kaikille kylässä kävijöille!

P.S tämä vanha "rakkine" jonka vävy ja kummipoika ovat eräänkin otteeseen elvyttäneet uuteen eloon taitaa nyt vedellä niitä viimeisiä, joten jos iskee blogi hiljaisuus niin tekniikka on pettänyt.

Helli, Hellin, Hellä ja Helle

Näitä nimiä olen mielessäni miettinyt ihmetellen kakarasta asti.

Aivoni vaan näiden kohdalla ajattelevi ...

Paijaa, Arin, Arka ja Hikikuuma ovat siis tämänpäivän nimipäiväsankarittaria.

Onnea kaikille sankarittarille!

Olipa tässä uusina haasteina myös pari yövuoroa.

Enpä muista milloin olisin ollut ihan listalla nukkumaijana.

Joskus olen paikannut sairaslistalla ollutta yöhoitajaa extempore, kun sijaista emme ole saaneet.

Rempassut yövuoron iltavuoron päätteeksi. 

Listalla 1/3 yövuoroja.

Ensimmäinen yö tuli valvottua 24 + tunnin silmillä.

Ei antanut nukkumatti unta eikä se latinan hypnoskaan.

Ei, vaikka kuinka olisi nipistänyt silmiä kiinni tahi ollut nipistämättä.

Pari tuntia väkisin makasin, mutta tulipa turhautuminen unen suhteen.

Juu-u jokaisella osastolla on tällainen tärppästikkeli maskotti,

 erinomaisen näpsä ja innovatiivinen.XD.

Ei siis tarvinnut koko yötä haahuilla keskenään pikin osastonkäytäviä.

Oli askaretta, jos toistakin.

Rouvas'henkilöillä iskee tämä rymsteeraus into ja silloin on pakko mööpleerata.

Eli pikkumummo kantoi nojatuoleja paikasta A paikkaan B

ja minä paikasta B takaisin paikkaan A.

Mielenkiintoista oli, jotta samaa tuolia ei rymsteerattu kuin sen ainokaisen kerran.

XD osastolla on tusina asukkaita niin riitti niitä tuoleja muutenkin.

(ruokapöytien- ja nojatuolit)

Rymsteeraus loppui pöydän siirtoyritykseen.

Se oli vaan aivan liian iso mummolle, ei käsissä pituus piisannut.

Olin ilkeä enkä vinkannut, kas toiselta kantilta pöytä on kapeampi,

hyi minua.

Tuumasin aamuvuorolaisille, että täytynee pyytää osastolle setti kenkälankkeja.

Jatkoin ... mummu näpsä niin sukkelasti riipaisee vaatteet päältään ja

 herättää näinollen muissa paheennusta.

Jos kenkälankilla maalataan vaatetus ylle niin sitä ei voi riisua pois ja sopu säilyy.

Seuraavien osastomme järjestämiin juhliin meillä on kunnon estraditaiteilija ...

rumpujen pärinää Notkea Kahlekuningatar,

joka alle aikayksikön on kiemurrellut hygieniahaalarinkin pois!

Rapsan päätteksi sain kuulla naurun kyyneliä poskiltaan pyyhkivältä,

jotta olen juuri sellainen kuin rouva kertoi.

Tuohon kommenttiin totesin; ai.

Viheltelen XD

Taisi Lea Laveen aikanaan lauleskella oon mikä oon ...

Valkeni se aamu sentään kera ensilumen

ja sai asetella kenkienkärjet kotia kohden.

Tälläerää ei unta tarvinnut houkutella. Taisin nukahtaa ennen kuin pää tyynyä tapasi.

Heräsin sitten kellon viisareiden näyttäessä viittä.

Onkos aamu vai ilta ja mihinkähän vuoroon olenkaan menossa?

Pääsi se taas talvi yllättämään.

Vanha kansa sanoo

kun lumi sataa lehteen

tulee tautinen talvi ja pitkä kevät. 

Kuura ja aurinko

saivat

lumovoimallaan

kokeilemaan

kuinkas 

ne sormet tarkenevatkaan pakkaskelissä?

Eivä kovin hyvin.

Esikoisen univarpaat

tulevat tarkenemaan aloeverasukissa.

Olipa lerppua lankaa kutoa. 

Tuli epätasaista jälkeä.

Toivotan oikein sydämellistä 

viikonvaihdetta sinulle!

Viimeistä päivää

olin tänään töissä vanhalla osastolla.

11 vuotta on pitkä aika ja tutuksi ovat asukkaat tulleet.

XD juu-u ja ne asukkaiden kolttos' kotkotukset.

Tuhisin eilen ehtoolla työkavereille, 

jotta pitää varmaan ottaa sellainen 

iso Ikean ihmemaan sininen kassi omien kamojen muuttamista varten.

Tulinpa sitten kursailtua ja otin sellaisen Lidl'in ison ekokassin.

Piukkaa teki, mutta sain (ehkä) kaikki virikevermeeni ängettyä kassiin.

Toivottavasti kassia tyhjentäessä ei mene sormista nahkat kaksinkerroin.

Tiistaina olen paluumuuttaja vanhalle saneeratulle puolelle uusien lukkojen takana

vastaanottamassa uusia haasteita.

Kun jotain unhettuu niin silloin palaa takaisin sano vanha kansa.

Minulla jäi hetu = henkilöturvahälytin kynätaskuun.

Ensin aattelin, jotta painan hälyn, mutta samantein tulin toisiin aatoksiin.

Ennen kuin joku olisi oivaltanut mistä häly tulee ja päässyt pommisuojan pukukaapeille 

olisin kipaissut hetun osastolle taatusti useampaankin kertaan.

Niinpä kipaisin ihan ite asialle.

Nyt on kuulkaas elossa kovasti uusia ja jännittäviä asioita.

Ostin lisää muumeja, kun halvalla sai. XD

Pikku-ukko muutaman jakson katsoi ominpäin,

 mutta oli sitten kaksi jaksoa, joita ei ihan itsekseen uskaltanut.

Mummun vieressä piilomajasta

on hyvä tarkata jännittävää jäärouvaa.

Pikkukaupunkimme uusi kauppakeskus avattiin männä torstaina.

Kävimme torstai-iltana kolmen tunnin kuntotestin väkipaljoudessa tyttären kanssa.

Tytär säästi satasia muksujen talvivaatteissa avajaisalessa.

Normaalihintaisena olisi lähtenyt kotiinviemisinä yksi talvihaalari 

ja kenties pikkupätkä toisesta haalarinpuntista.

 Kaupan hyllylle olisivat jääneet talvirukkaset yms.tarpeellinen pakkasenesto pikkusälä

Minulla 

karkasi

mopo vielä kutomattomista lapasista

kirjakaupassa.

Neljä kirjaa ja lasku oli 33 euroa. 

(neljäs kirja on vielä kotvan salaisuus)

Tytär sai sydämensä kyllyydestä katsella/sovitella vaatteita ja

minä tönötin kassivahtina selaillen uusia kirjojani XD.

Perjantaina suunnitelma oli, jotta käymme muksujen kanssa vain ja vain

Prismakaupassa ruokaostoksilla.

Älä luule luuta lihaks' kissanpäätä makkaraks ... 

sanonpa vaan

Hujahtipa ostosparatiisin humussa toiset kolme tuntia.

Pikku-ukko kuunteli kaupassa ja kysäisi mistä ääni tulee?

Minä siihen, jotta 

setä puhuu mikrofoniin ja se puhe tulee kaiuttimista ja kuuluu näin kaikkialle.

Sattuipa kerrankin onni potkaisemaan syylingillä  ...

pikku-ukko kertoi koko kauppakeskuksen väelle nimensä

ja kysäisi samalla missä sinä asut?

Lustia oli molemmilla spiikkereillä.

Kävimme kahvilassa tankkaamassa uusia voimia kotimatkaa varten.

Rinsenssan uuden uutukainen

maidonjuonti konsti.

Pois lähtiessä pikku-ukko namusteli vielä tätä uutta sanaa kaikkialle ...

kun mikrofoniin puhuu se kuuluu kaikkialle.

Rinsenssa on viehtynyt tällähetkellä sanaan lintu.

Pihassa pyörii vain tylsän värisiä vareksia ja harakoita.

Polkaisin sitten hitusen värikkäämpää sorttia olevan

tirpan

lintubongarille.

Niin on ollut lämpimiä nämä sateiset päivät,

jotta ruusut tekevät innolla uusia kukkasia.

Antoisaa alkavaa viikkoa

ja 

koettakaa keksiä sadepäiville mielekästä puuhaa!

Aika kuluu aatellessa, päivät päätä käännellessä

Jo vain otti aikaa, jotta tautikirjo päästi kynsistänsä.

Särkylääkkeitä olen syönyt kuin namusia (vuorokautinen maksimiannos).

Höh, tässähän on ihan selvä ristiriita !

Namupäivähän on vain kerran viikossa.

Tulipa myös testattua käytännössä,

jotta minkäs muotoinen tabletti se luiskahtaa nielustani alas, jos on luiskahtaakseen.

Kumpi parempi pyöreä vai puikulainen?

 Juu-u pyöreä on pastillin muoto.

Pastillia nautinnolla imeksitään eikös juu?

Ajatelehan suuhusi ranskanpastilli,

 pirteää piparminttua ja samettista suklaatia, herkullista.

Kyllä ranskanpastillia mieluusti pyörittelee suussaan poskelta toiselle.

Mutta sitähän ei parasetamoli ole, vaan kirvelevän yököttävän väkevää.

 Siis ei hitustakaan hivele makuhermoja, ei.

2 x 500 mg = 1000 mg / 1 g illalla rauhoittamaan kivut & kolotukset tavoitteena levollinen uni.

Kaksi pyöreää pilleriä minun sihtikurkulla vaatii liki litran vettä.

Jep, jep, eipä häirinnyt levollista unta kipu & kolotus vaan

suoraan sanottuna kusihätä ja useampaan otteeseen yön aikana.

Puikulaiset tabletit luiskahtivat n. puolella vesimäärällä.

Maanantaina oli huikaisevien tunteiden aamu.

Olen, eikä mikään paikka tunnu erikseen yhtikäs miltään.

Autuas olotila!

Sadetta, sadetta ja sadetta on piisannut,

mutta olipa muuan aurinko päiväkin,

jolloin kupsuttelimme viimekesän irtonumeroita nurmelta.

Aika iso männäkesän aviisi

tämä vaahteran lehti.

Pikku-ukko ehdotti kävelyllä käymistä haravoinnin jäkeen.

Mikäpäs siinä ...

matkan varrella sitten näimme variksen heittelevän nokallaan maahan pudonneita lehtiä.

Minä tuumasin pikku-ukolle; kun tuossa on varis niin missähän on Mimmi-lehmä?

Pikku-ukko tirskahti ja totesi;

mummu älä pelkää, ei Mimmi-lehmä ole täällä.

Toinen tällainen herkullinen keskustelu pikku-ukon kanssa oli yökyläretkestä tätilässä.

Pikku-ukko oli " tiskausaskareessa".

Minä kysyin mitä teit tätilässä? Olin junan, ratikan ja metron kyydissä ja oli pitkät liukuportaat.

Mitäs leikitte? kävittekö puistossa? Joo ja karkki kaupassa.

No, kiukuttelitko? Joo-o, täti sanoi, pitää totella tätiä.

Tuon kysymyksen jälkeen tenttaaja vaihtuikin ja mummu pääsi vastaajaksi.

Minne (tiski)vesi oikein menee? Viemäriin.

Viemäriin? Viemäriä pitkin tiskivesi menee vedenpuhdistuslaitokselle.

Mitä siellä tehdään? Hmmm ... siellä vesi ikään kuin pestään ...

niin kuin sinä peset nyt tätä kattilaa ...

vesikin puhdistetaan ja sitten sen voi taas uudelleen käyttää.

A-ha.

Tasapeli,

kumpikin teki kiperän kysymyksen ja pääsi vastaamaan kiperään kysymykseen. XD

Mikäs siinä sitten oli yhdessä pestä kattilaa. 

Kuulakkaita 

syyspäiviä odotellessa 

lauleskelkaa ja rummutelkaa sadepisaroiden tahtiin!

Hengenpelastusta

Heh, heh, sain muuten vielä samaan aikaan sairastettavaksi vatsataudin!

Onneksi nyt olo jo kohenee.

Pyörähdin pihalla ja siellä pikku-ukko piti autopesulaa sadevesiämpärissä.

Oli Plasto-Jeepin vuoro mennä pesuun, mutta asian kanssa tuli tenkkapoo.

Jeeppi oli jo osin ämpärissä, kun pikku- ukko parkaisee

Mummu, mummu auta.

Minä kyselemään mikä on hätänä, johon poika vastaa hyttynen ui.

Keskustelumme jatkui pikku-ukon repliikillä; ota se sormilla pois.

Minun vuoro vastata,  en voi ottaa sormilla, kun se litistyy.

Vaatteranlehden lehtihanka oli mitä mainioin hengenpelastusväline.

Kyllä sillä jalat heiluu tuumas pikku-ukko ötökkähyttysen onginnan jälkeen.

Tämmönen korean vihreä oli uimassa

syyshyisessä sadevedessä.

Sääennusteen mukaan sitä saapi olla

sisäihmisenä edelleen.

Sateenvarjot

eivät ainakaan unhoitu minnekkään. XD

Keksikää hauskoja sisäaskareita!

Tyttömäinen olo

ja yöpöytä kuin kunnon mummulla konsanaan.

On nenäsumutteita kahta sorttimenttiä, korvatippoja sekä 

Doximyciniä.

Tämä Doximycin tuoteseloste se saa aina minut hihittelemään ...

Yleisimmin doksisykliinillä hoidetaan bakteeritulehduksia poskionteloissa, hengitysteissä, sukuelimissä ja muualla elimistössä. 

Lääkärisi kertoo sinulle, mihin sairauteen hän on lääkkeen määrännyt.

Jotta onko troppi ylä- vai alapään vaivaan vai peräti muualla elimistössä olevaan?

Lentsu on saanut väkeä ympäriltä

 tipahtelemaan kuin kypsät omenat pedinpohjalle

niin töissä kuin kotopiirissäkin.

Enkä minäkään siltä säästynyt vaikka kuinka yritin sitä laistaa.

Juu-u olla sellainen vaikeasti valloitettava ;o).

Lettinauhat vaan puuttuu korvatulehduspotilaalta.

Poskiontelossakin on oma tulehdus.

Noh, nykyajan tehokkuudella sairastetaan sitten keskitetysti 

useampi tauti & tulehdus

samallaerää.

Se, mikä tälle syyslentsulle on tavanomaista on

jokatoinen päivä on hyvä päivä ja se toinen niin tautinen jotta.

Pompataampas sitten mukavampaan kukkaruukkuun.

Sateella, jota on totisesti piisannut

  

putkahtelee 

sieniä

ja sukkapuikoilta 

putoo sukkia.

Olga-sukat tyttärelle. 

Varsi ja resori ovat lyhyemmät kuin oikeissa Olgissa.

Kesän 

ja 

syksyn

kädenvääntö

sen

kun

jatkuu

jatkumistaan.

Katsellaan mitä lokakuu tuo tullessaan lisää vettä vai kuulaita päiviä.

Loppu kuusta ollaan viisaampia XD asian suhteen.

Sammalvuode

on pehmoisen kutsuva,

mutta tyydyn tuohon ihka omassa

pesässä olevaan petiin.

Pysykää terveinä kaikki kylässäkävijät!

Metsäpalovaroitus

on totisesti taaksejäänyttä elämää tälle syksylle, vuodellekin kenties.

Kasoliinikin on niin kallista,

jotta pyromaanin kuve ei kestä sytyttämään metsäpaloa.

 Kasoliinia pitäisi huluvata ainakin tankkiautollinen,

 jotta saisi muutaman savukiehkuran aikaiseksi.

Siis sataa, 

sataa,

 sataa ja kun ei sada niin sumuttaa sadetta.

Paikallisen aamuaviisin ol' jo painettu ...

maa ei enää ime vettä.

Toivottavasti säästymme kellarivesiltä ja

vasta keväällä sulavalta äkki'pikaiselta maanjäätymiseltä.

Noh, tässä sadekolikossakin on hyvät puolensa.

On meinaan lämmintä.

Tupsahtipa ylläripylläri

lintuja pihapiiriin toissapäivänä kuten

tämä pikku-ukon marketissa silmiin osunut  kattokarkulainen.

Pyrähtelipä näähkääs melkoinen västäräkkien sakki pihamaallemme.

Niitä oli ihan mahdoton laskea XD !

Pääsin vain kahdeksaan samalla silmäyksellä

ja ne loput pyyhälsivät sinne, tänne, tuonne sekä talonnurkan taakse.

Käsiväliojennus ... siipiväliojennus

 niille on tietysti aivan mahdoton käsite,

mutta olisipa ollut helppo ottaa luku koko katraasta, huokaus.

Toinen tällainen samanmoinen

silmät päästä pois pudottava ja suun auki loksauttava näky oli 

peippoparvi eineellä.

Ensimmäinen silmäys, johan on isoja varpusia nytkähti mielessä.

Toinen, ei varpusella ole siipipeilejä.

Kolmas, varpusen lakki on harmaja ruosteenruskein reunoin,

 pikkuvarpusella ruosteenruskea ...

peipposella siniharmaja siis peippoja ovatkin nämä varpuset.

Kihnutin kiiruulla kuninkaallisellani töihin,

joten eipä ollut aikaa jäädä zoomailemaan tätä näytöstä.

Näin, kun olemme päässeet kysymysten ääreen niin XD

Mikä tämä kasvikuntaan kuuluva on?

  

Onko yks' vuotinen vai onkos elon hinkua viel' ens'suvenakin?

Maksaako vaivaa kaivaa kuoppaa vetiseen maahan?

Huovinkukka

nauttii tästä ylenpalttisesta kosteudesta ...

koettakaamme mekin nauttia.

Hankkikaamme kurahousut sadetakin ja sydvestin lisäksi.

Hyvä syy lähteä shoppailemaan sadepäivän ajankuluksi XD