Kolmannentoista päivän perjantain aatto

Meillä suomalaisilla, kun on tapana vietellä aattoja kuin isompiakin juhlia.

Tulipahan ensikokemus kolmannentoistapäivän aaton viettoonkin.

Kuinkas ollakkaan tämä aattohan on tietysti kahdestoista päivä torstai.

Töistä tullessa käväisin vessassa pesaisemassa käteni.

Hmmm, valo vilkahtelee, taitaapi lamppu vedellä viimeisiä.

Päiväkaffen jälkeen ajattelin pitää pyykkipäivän.

Täysin pahaa aavistamattomana räpsäytin valot vessaan vaan eipä syttynyt tuikku.

Noh, hain keittiötikarappuset ja vein vessaan/kylppäriin.

Palasin takaisin keittiöön hakemaan vaihtolamppua.

Huokaus pääsi kaappiin katsellessa.

Ei asiat niin hullusti ollut, jottei varalamppua olisi huushollista löytynyt

vaan mietitytti

MIKS' ihmeessä varalamput ovat yläkaapin ylähyllyllä ylettymättömissä?

On se hyvä laittaa helposti särkyvät tavarat itseltä ulottumattomiin.

Taitaapi olla totuus asiassa niin,

 jotta olen kuopuksen komentanut kauppakassien tyhjennykseen.

Juu-u ja ajattelemattomasti olen vastannut kysymykseen mihin nämä laitetaan;

sinne jonnekin ylemmille hyllyille, niitä ei joka päivä tarvitse.

Kuopus sitten oli ojentanut kätensä ja laittanut ylimmälle hyllylle.

(ei meillä pituuseroa ole ihan puolta metriä, mutta melkein)

Ei, eiii, en hakenut niitä tikarappusia veskistä takaisin vaan kiipeilin

piipistelemään tuolille.

( ;o) hivenen tuli leikittyä sillä epäonnen karmalla tietämättömänä mitä tuleman piti)

Kapusin alas ja kiipesin ylös, vaihdoin lampun.

Kapusin alas, valot päälle.

Pah, ei toimi.

Hain toisen lampun ja kiipesin ylös,

 ei toimi.

Kapusin taas alas, nappasin tikarappuset mukaani

ja pyörähdin sulaketaululle, kipaisin ylös.

Varokkeen täplä paikoillaan, kapusin alas.

Kerran vielä poijaat kohti korkeuksia veskissä ja

johan ropisi roinaa silmille sieltä lampunkannan alta.

Pakkoko siihen oli koskea?

Onneksi rillipäällä on suojalasit aina ;o).

Soitin sitten neuvoja kyselläkseni isälle.

 Minun repliikki;vessan lamppu kärähti.

Mitä pitää ottaa huomioon uutta lamppua ostaessa?

Isä oli kotvan hiljaa ja totes ... nii-in ...

tuo nii-in tuli sellaisella äänenpainolla ...

liki puol'vuosisataa olet elänyt ja etkö muka ole lamppua vaihtanut?

Olenhan minä isäni syntymästäni asti tuntenut XD

ja hieman tarkensin asiaani siis lamppu lamppu höh, se valaisin.

Kokeilin siihen kahta lamp... siis hehkulamppua, eikä varokekaan ole palanut.

Ropisi sieltä silmillekin jotain, mitä lie.

Vastaus oli just' sellainen kuin isältä voi odottaa.

Hermeettisesti suljettu ja turvallinen kytkijä.

Ammattisanastoa & sanamuunnos.

Perjantai meni sitten valaisinjahdissa.

Kihnutin 

kaatosateessa ympär' pikkukaupunkiamme.

Suuressa uudessa ostoskeskuksessa piti olla tämä lamppukauppa,

 jossa on hyvin ymmärtäväinen & kärsivällinen setä liikkeenharjoittajana.

Liike aukeaa ensi viikolla.

Prismakaupassamme ei enää myydä näitä hermeettisesti suljettuja eikä

Anttilan ainutlaatuisissakaan.

Pemalautajurkele emme harrasta hämärähommia veskissä viikkoa.

EI, kertakaikkisesti EI käy, EI onnistu.

Laulakoon Eino Gröön mitä tahansa!

Kihnutin kotiin syömään ja lämmittelemään sekä vaihtamaan kuivaa kampetta ylle.

Ha-haa onkohan vielä pikkukaupunkimme laidalla se Tmi ...

minähän roikasin uudelleen monarkin satulaan. 

Täytyyhän se asia tarkastaa ja siellähän se oli.

Tällä kertaa valinta oli helppo,

 kun ei ollut kuin tämä yksi ja ainoa valaisin koko kaupassa.

Totesin, jotta onhan ruma kuin peikko

(terästä, onneksi sentään maitolasia eli liian moderni vanhaan taloon),

 mutta saapi olla, 

laitetaan pakettiin.

Tarjosin tätille muovia maksuvälineeksi,

 johon hän sanoo ettei heillä käy kortit.

Tuumasin hänelle, jotteipa tainnut meillä syntyä kauppoja.

Vilkaisin kuitenkin kukkaron uumeniin ja löytyi sieltä pari riihikuivaa seteliä sateesta huolimatta ja pikkurahapuolelta jokunen hyisenkylmä kolikko.

Jos tämä summa riittää niin tehdään kaupat, jos ei antaapi olla.

(olo oli kun kakarana ostaessa kahdella pennillä noita ja kahdeksalla noita)

No ei se niin kauas lamp ... valaisimen hinnasta jäänyt, joten kaupat tuli.

Pohkeet kesäkuntoon kipuamalla, kapuamalla sekä polkemalla!

KIITOS vävy lamp ... valaisimen paikalleen asentamisesta!

XD karjalanpaistia on ruokalistalla.

Toinen J. Bondin mahdoton tehtävä 

tulee jokusena kuvana.

Sukulehteen syntyneet palstalle tarttis rinsensasta saada kuva,

mutta 

rinsenssa

päätti

ilmeillä

ja

pelleillä

mummun kameralle.

Tämä fiilis meillä

oli sama kameran molemmin puolin.

Mitäs tuumaat mummu,  jos kerran viel'

käviskös tämä?

Huhtikuun keli

on tätä

eikä

mustarastasta eikä muitakaan just' laulata.

Kuitenkin kesälintuja on saapunut

räksä, lokki, peippo ja västäräkki.

Tänä keväänä on västäräkistä vähäsen ... parempiin hiihtokeleihin.

Sukkapuikoilta

on 

pudonnut

muuan pari tämän keväisen talven lämmittimiksi.

Rusakkokin pisteli makoisiin suihinsa & henkensä pitimiksi 

krookukset pihalta

niin toivottelen tuvan akkunalla olevalla

enkelinsilmällä leppeämpiä kevät kelejä

ja aurinkoista mieltä!