torstai 24. huhtikuuta 2014

Galileollakin oli lusikka

minun kutterinpuru jugurtissa tänä aamuna.

Olenhan minä pulskan puoleinen,
mutta ei herra Galilein tarvitsisi
silti puuttua aamiaisjugurtin kalorimäärään.
Lukekoot akkainlehtien lööpeissä vaikka ja kuin
"vielä ennätät rantakuntoon".
Se on nähkääs niin,
jottei minuuttiviisarilla mene pää pyörälle kellotaulua kiertäessä,
kun minä olen rantakunnossa.
Vaatteet veks' ja uimapuku ylle niin se on siinä.

Mennäänpäs asiassa seuraavalle levelille ;o)

Jokainen teoriasta ja kaavoista pitävä löytää faktat täältä.
Siellä on laitettu kirjaimia fiksuiksi sanoiksi. Juu-u

Minun makuun on enempi tiedon oivaltaminen tutkien …
juu-u ja syödä se kutteripurujugurtti sellaisenaan suoraan purkista.

Yllätyksellinen putoamiskiihtyyvyyden havainnointi
aamutuimaan alkoi ihan tavallisesta
jugurttipurkin avaamisesta.
Ite purkki vasemmassa kädessä ja kansi pois oikealla.
Selvää pässinlihaa eikös juu.
Sittenpä se Galileon lusikka tökkäsi purkin lattialle.

Osalla jugurtista oli ilmeisesti tavoitteena päästä herraskaisesti pöydälle
siinä kuitenkin onnistumatta.
Ilmeisen kilpailuhenkisen jugurtin siitä turhautuessa
se läsähteli pirskoina pitkin keittiön lattiaa, kaapin ovia
sekä vaatetustani.

Se kalorimäärä mikä sinne purkkiin jäi tuli kulutettua
jälkiä jumpaten siistatessa.
Köki ja venytä.
Yltää, yltää ja yltää viel' seuraavaankin jugurttiplänttiin.
Eikä Aktiivia auttanut lainkaan.

Olin jo ns. valmiina "radalle"



ennen tätä Galileon episodia.

Vaatteet vaihtoon ja uusi ...
ehei jugurtit pysykööt jääkaapissa
vaan pyrkimys ajelulle lähtemisessä.

Onnenpensas sentään,



kun kohtalo ei  sen enempää laittanut räpättejä pyöränrenkaaseen.

Tuulenhenki tanssitti



hiirenkorvia.

Hitusen tuli eksyiltyä ajelulla.
Tämä pikkukaupunkikin on leventynyt XD.
Siellä missä oli ennen "ei yhtään mitään"
niin nyt oli pytinkiä pytingin vieressä
sekä asfalttiteitä ristiin rastiin sinne tänne.
Ei ollut maamerkkien virkaa tehneet isot kivet ja puut kohdillaan enää
mettäpoluilla.

Kotimatkalla oli tarkoitus käväistä ostosparatiisissa ruokakaupassa.
Kipaisin ohi mennessäni Intersportissa vilkaisemassa pyöräilykypärät.

Oi,oi'joi sieltä löytyi Tarina tahtoo kypärä



;o) arbuusin puolikas, just' ihana.

En minä sellaisella aerodynaamisesti muotoillulla kypärällä tee mitään,
kun pyöräilytyylinikin on enempi
sisu maista

Kirjastossa oli 60-luku teema.

Vitriinissä oli talvisempaa



päähänpantavaa.

Tahtoo tommosenkin.
Onhan tässä suvi aikaa virkata ja purkaa
ruusuhattua.

Tai jos kirjaston täti/setä olisi niin kiltti,



jotta vilauttaisi hitusen ohjetta.

Yhden valokuvan verran ;o).

Nyt on ostosparatiisi Willa,
mutta se aito ja alkuperäinen villatehdas on niittänyt mainetta



pömpöösin kunniakirjan verran.

Urheiluvermeet olivat aitoa pässinpökkimää eikä
mitään nykyaikaisia teknisiä urheiluasuja.

Jahas' johan tässä tuli tarinoitua, 
joten on passeli paikka toivotella
sinulle
iloisia kevät päiviä ja lukemisiin!

19 kommenttia:

  1. Jos vielä voisin pyöräillä niin just tollasen kypärän hommaisin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä sinä osaat tarinaa lykätä, voisit lahjoittaa sitä minullekiin.Minulla ei ole sellaista lahjaa suotu. Hyvä sinä, ei voi kuin ihailla sinua. Kiitos tarinoista Tarina :)

    VastaaPoista
  3. Upea postaus. Tuo valkoinen virkattu kypärä on hieno

    VastaaPoista
  4. Vau mikä pyöräilykypärä. Minulla on vain sellainen tylsä musta.

    Siitä vain virkkaamaan hattua; virkkaaminenhan on kivaa kesäpuuhaa :)

    VastaaPoista
  5. Ja kylläpä onkin ihastuttava kypärä, jos ostaisin, ostaisin juuri tuollaisen.
    Mukavia kevätpyöräilyretkiä lämpimän sään kera!

    VastaaPoista
  6. ♥ mahtavan kiva kypärä! Auringon paistetta!

    VastaaPoista
  7. Hih - meillä AM:llä on juuri tuollainen kypärä :D Se oli ainoa malli minkä suostui päähänsä pistämään, kun pakotin pyöräilykypärän hankkimaan!
    Mulla itsellänikin on ihan vaan sellainen tavallinen pyöräilykypärä, punainen sentään, punaista kun pitää olla kaikki, vaikka pyörän jouduin ostamaan kullankeltaisenkukertavan (ja nyt en sitten silläkään voi ajella kohtausten pelossa, apupyörät pitänee hankkia ;) )

    VastaaPoista
  8. Sama juttu meikäläisellä siihen rantakuntoon - on sellainen Adonis mitä on kun vaatteet riisuu - mutta ei meidän järvessä paljoa ole katselijoita, tuomareita.

    Meillä nuo jugurtit jäävät maustamattomiin - kun eukko pistää sekaan marjoja ja sekoittajaan - tulee niin maan mainiota "smuuttia". Ellei jugurttia niin sitten piimää... XD

    VastaaPoista
  9. Mitenkäs englantilaiset sanovat: ei auta itkeä kaatunutta maitoa -- eikä siis jogurttiakaan.

    VastaaPoista
  10. Onpas fiini päähänpantava! Mihin sellaisella kävelisi?! Taas kerras nätti blogitausta sinulla. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  11. :), niin sitä kaavojen keksijät vaikuttavat vaikuttavasti jälkipolvien elämään.

    VastaaPoista
  12. Kyllä osaa olla hieno kypärä. Ikkunalasin takaako kuvasit kun kypärässä on jännä heijaste?

    VastaaPoista
  13. Sielläpäs oli energista jogurttia :) .Ihana kypärä ja tuo virkattu myssykin!

    VastaaPoista
  14. Mahtava kypärä! Tuollaisella kelpaisi ajella Kylätiellä ja muuallakin!

    VastaaPoista
  15. Kiitokset kaikille ihanista ja kannustavista kommenteistanne!
    Kypärä oli vaikea kuvattava, kun se iha itessään kiiltää upouutuuttaan kuin pässin munat. Niin kuvasin sen ihan oloskissa isoista ikkunoista lankeavassa valossa.

    VastaaPoista