torstai 17. heinäkuuta 2014

Työ

Eikä tuo työ tarkota sitä Kuopion torilla kuultua sanaa,
 joka on yleiskielellä te.
Noh, myöntää täytyy, eikä se häpiäksi ole,
jotta tästä pohojanmaan flikasta löytyy myös
geeninkiehkura,
 jossa lukkee savolainen.
Uskottako?
Semmosia ovat nuo esiäitien tiet ja elämänkulut ;o).

Loma on siis loppunut
mutta eihän sitä vuorotyöläinen  aina aamuvuoroon mene.
Joskus sitä pääsee töistä siellä seittemän hujakoilla.

Palataanpas ajassa taakse päin ...
on lomapäivä ja lämmin,
sellainen leppoisan kaunis iltapäivä
mitä nyt tuuli hitusen koivun larvoja hivellen nyökäytteli.
Pihatanner oli hiljentynyt.
Eipä enää vaatineet evästä
kirjosiepon-, sinitiaisen-, västäräkin-,varpusen-,
vareksenpojat einettä emoiltansa.

Kuopuksen kanssa vietimme tätä hyvin hiljaista kesäpäivää
istuksien ulkosalla mäntyjen varjossa
poristen niitä näitä.
Kunnes silmään pisti ja heräsi kysymys
mitäs kulkijoita nuo tuommoiset oranssit ovat?

Se ei ole mikään ihme, jotta minä olen ahteri pystyssä kartanolla.
Olipa siinä sitten kuopuksenkin ahteri ylhäällä oman ahterini vieressä
huimasti korkeammalla
ja näkymä oli kuin olisi suuri meritaistelu hävitty
huonon taistelustrategian vuoksi.

Meillä kuopuksen kanssa oli ihan oma kusiaisstrategia,
kun kusiainen ei kerran pysähdy kameranlinssin eteen
poseeraamaan & hymyilemään kauniisti niin,
jotta hampaat näkyvät niin
minä kirmasin hakemaan sisätä sen muksujen "ötökkäpurkin"
Kusiainen, mikä jottei kaks' purkkiin ja kotvaks' pakastimeen.
20 sekunttia oli liikaa pakastusta. Ne menivät ihan kippuraan.
Ei tullut niistäkään kunnon kuvaa.
Kippuraiset kusiaiset kartanolle ja uusi purkkiin.
Nyt pakastaminen n. 10 sekunttia ...
kusiaisen kinttujen seisauttavaa kylmyyttä...

juu-u se tepsi,
 kuvaus onnisti kohtalaisesti.
Kupous sohotti puhelimen kameralla ja minä tuolla
tavallisella kameralla.
Aika nopeasti muurahainen sai kinttunsa lämpimäksi
ja taas oli kuvaamisen kanssa kiiru.




Köökin pöydällä juoksi yksi myrmica rubra



siloviholainen.

Sitäpä saapi jokainen tykönänsä miettiä mitä tässä sankassa sakissa tapahtuu.

Onkos sitä niin sanotusti omassa elementissään



piskuisessa mittakaavassa, mutta kuitenkin.

Vai haikaileeko jotain  sellaisesta elosta



kultapiiskun kullasta



tahi ruusunlumosta?

Onko kuitenkin olo Shakespear' mainen olotila



ollakko vai ei olla?


Nautitaan siis sen



antimista!


17 kommenttia:

  1. Hyvää kesän jatkoa! Muista pitää housut jalassa1

    VastaaPoista
  2. Jaaha että pakastettuja kusiasia:)))) oot sie kyllä mainio,
    Meilläkin on tuollanen oman pitkäkorva tuolla pihamaalla, popsi miun hajuherneet,
    Oikein mukavaa ja iloista työrupeamaa.

    VastaaPoista
  3. Jaksamisia arjen aherrukseen, onnellista kesän jatkoa! Kiitos taas kerran mainiosta tekstistäsi.

    VastaaPoista
  4. Hauska postaus. Ihanaa kesän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  5. Jaaha että suulasta savolaista verta suonissas kiertää.
    Nuita kusiaisia on niin montaa sorttia ettei niistä aina tiiä mikä on kysseessä mutta sen tiiän että minä en niistä tykkää olleskaan.

    VastaaPoista
  6. Komppaan Tarikkaa: oli laji mikä hyvänsä, kusiaiset ja minä emme sovi yhteen.

    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Mainio postaus,aurinkoista kesän jatkoa:)

    VastaaPoista
  8. Kiitos taas kivasta postauksesta.
    Nauratti kun tuo pupusesi vai olikohanse just meidän, sanoo anutitaan kesän antimista, sillä taas oli yöllä valmuja syöty.
    Kaikkea hyvää sinulle♥

    VastaaPoista
  9. Vai sillä lailla muurahaisia kuvataan :-)
    Meillä niitä tapetaan Coca-Cola Light´illa jossa on aspartaamia - sitä hermostomyrkkyä. Tassuttelevat aineen yli jota on maassa ja jonkin ajan kuluttua ne eivät ole enää elävien kirjoissa.

    VastaaPoista
  10. Onpa taasen hauska postaus. Minä olen häätänyt kusiaiset kukkapenkistä kauas pois,
    kun meinaavat valloitta minun kukkapenkin itselensä, ,mutta se peli ei käy :).

    VastaaPoista
  11. Ei tätä kauan kestä joten oikeassa olet nautitaan kun vielä voidaan:)

    VastaaPoista
  12. Ihanaa kesän jatkoa! Muurahaiset eivät ole ollenkaan minun kamuja. Kotosuomessa valtaavat "mustat murkut" aina pienen kasvarini ja täällä Espanjassa, kun unohdan vaikka kuinka pienen "makean" murusen keittiön työpöydälle on seuraavana aamuna köökin pöytä mustanaan pienenpieniä muurahaisia: Hää, onneksi mulla on niille mukava suihkepullo kaapissa...;D

    VastaaPoista
  13. Hauska ja tapahtumarikas postaus :) Mukavaa kesää! Minä hyppään kohta taas tuonne läheiseen jorpakkoon viilenemään ;)

    VastaaPoista
  14. Kannattaa pitää housut jalassa!

    VastaaPoista
  15. Jänö on tosi ihmeissään... hieman hymyä!

    VastaaPoista
  16. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista