maanantai 23. helmikuuta 2015

Tylsyydestä sukeutui hapokasta


Ois se voinu ihan kunnon talvikelejäkin pitää sairausloman aikana
eikä vaan näitä 



huisia räntäsateita



ja pääkallokelejä.

Hyvällä kelillä toimeton olisi ajanvietteeksi voinut kävellä pitkin katuja
sinne, tänne sekä takaisin.
Sähköultran lisäksi olisi saanut tärkeää kaamoksen jälkeistä valohoitoa.

Sen parhaan ystävän luokse sitä tuli pisteltyä tossua toisen eteen, 
vaik' taivas kuinka parkui sadointuhansin kylmin pisaroin.

Ai ihanaa, sain luvan parhaalta ystävältä lähteä kokeilemaan työntekoa.
Käden liikeradat ovat parantuneet huimasti. 
Ei se ihan entisenlaisesti toimi, mutta toimii ja se on pää asia niin kuin pipokin.

Jottei ihan kamalia vieroitusoireita tulisi



niin kudoin piponi valmiiksi.
Tuli sinne pari kämmiä, mutten viitsinyt pistää purkoosiin.
;o) tietääpä miten päin pipo päähän tulee asetella.

Kyllähän sitä itte kukanenkin tietää kuinka siinä käy,



kun on tylsyyteen asti pirtissä pyörii. 
Siitä seuraapi hyvää tahi pahaa.

Takaraivooni on jäänyt takavuosien
Strömsöstä juttu tapiseeraamisesta ihan muulla kuin tapetilla.
Tyttärelle asiasta jutustelin ...
nii'in kuinkas sitten kävikään XD
tytärhän tuli visiteeraamaan ja hihat heilumaan.

Sommittelun



ensisilmäys lattialla.

Sitten vaan hihat rullattuna



askareeseen.

Tytär laittoi anomuksen ukkokullallen kuvan kera, jotta jäisi yökuntiin.
Projekti on vaiheessa.
Vävyn ensikommentti seinästä valokuvan perusteella oli: hapokasta.
Yöloma-anomus hyväksyttiin ja seuraavana päivänä olikin eteinen saanut uuden kevätasun.

Kuvaan valmiin eteisen jahka aurinko on kainostelunsa kainostellut.
Kuvat ovat niin rakeisia jotta, eikä salama auta asiaa pätkänvertaa.

On auringolla kuitenkin säteensä pelissä päivänpituudessa juu-u
siinä kevättärinnassa tunteessa.

Herätyskellomme sinitiainen



puuhastelee jo pesäpönttönsä ympärillä ihan isännän elkein.

Käpytikka on myös mieltynyt



samaan tolppaan.

Pärryyttää tuota metallihattua sellaisella lemmenkiihkolla, 
jotta huonokuuloisempikin kuulee tämän 
reviiriuhittelun & lemmenlirkutuksen.

Oravavat sentään vielä vaan syövät



söpöilevät pihassa.

Mutta eipä aikaakaan kunnes on toisensortin meno.

No juu-u, on sitä iha itelläki jo kevätmieli.

Sain chilivaarilta Starfish c. baccatumin siemeniä.

Kaikki 12 kylvämääni siementä



itivät.

Loput siemenet lähetin eteenpäin huopatossuselle chilivaarin toiveen mukaisesti.
Toive on nähkääs se, jotta chiliharrastus leviäisi ja voisi hyvin.
Harrastus vielä leviää taimien annolla eteenpäin chilin ystäville.

Näiden herkkujen vauvala on akvaariossa.
Siellä ne saavat valoa riittävästi ja
kosteus pysyy näpsästi tasaisena.

Toivotampa sinulle värikästä



kevään odotusta!

18 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia sinulla on aina ja sujuvaa tarinaa. Nimimerkkisi on kovin sopiva.
    Kohta on varmaan minunkin pakko jotain siemeniä johonkin kylvää, kun kaikki ovat niin innoissaan kasvattamassa.

    VastaaPoista
  2. Hyvää kevään jatkoa Sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Vau, kylläpä seinä saa hienon uuden ilmeen! Saisi tuo aurinko näyttäytyä ja vaikka sulattaa jään pois tieltä, ettei tarvitsisi joka askelta varoa.

    Minun kylvämäni siemenet eivät ole vielä itäneet - ei vaikka käyn kurkkimassa niitä aamuin illoin ja pari kertaa siinä välissäkin :D

    VastaaPoista
  4. Mukavata tarinata taas, kylläpä ovat hyvin itäneet, en ole vielä mitään laittanut, täällä sataa silkkaa vettä:)

    VastaaPoista
  5. Jopa siellä on ahkeroitu, ihana pipo jossa selvästi menneen ajan vaikutteita,sieltä iloselta -20 luvulta.
    Mutta toi seinä, se on sitten UPEA, ja just sellanen jota miesväki kattoo kahdesti :))
    haluun nähdä sen valmiina.

    VastaaPoista
  6. Paljon on tapahtunut. Niinhän sinulle aina ja osaat niin veikeästi niistä kertoilla.
    Säät on mitä on, niille ei mitään voida.
    Myssy on naisellinen ja nätti. En kyllä tietäis, miten päähäni asettuis. Seinästä sanon tässä vaiheessa, että hapokas on! Haluun nähä sitten valmiinakin sen.

    VastaaPoista
  7. Onpa upea postaus. Kaunis tuo pipo ja oi oi tuota kasvun ihmettä.

    VastaaPoista
  8. Hauskan myssyn oletkin kutonut. Berliinin kevät on jo aika pitkällä. Krookukset ja lumikellot pilkistävät jo maasta ja toissapäivänä lensi neljä kurkiautaa päämme ylitse. Ei täällä juuri talvea nähty tänä vuonna. Pitäisiköhän minunkin jo panna kasvunihmeet alulleen?! Mukavaa ja nautinnollista kevättä sinulle!

    VastaaPoista
  9. Mahtava postaus! Millä kiinnitit nuo paprut seinälle, liisterillä vai liimalla ja lakkasitko viimeiseksi seinän?

    VastaaPoista
  10. ♥huikean kiva pipo! Ihana seinäkin!

    VastaaPoista
  11. Oih, täältä löytyikin oikein kiva blogi. Kivoja tilanne- ja tuotoskuvia, ja älyttömän kivasti kirjoitettua tarinaa. Lisäsin heti omaan lukulistaani!
    Valtavan kiva seinä tämä arkkiversio! Ei ole itsellä käynyt mielessäkään, ja nyt alkoi vallan poltella...

    VastaaPoista
  12. Komian huikea ja värikäs pipo ☺

    VastaaPoista
  13. Seinä on todellakin erilainen, kivannäköinen, onpa mukava nähdä se sitten valmiina. Ihanaa kevään vihreää puskee noista kylvöpusseista!

    VastaaPoista
  14. Pipo on tosi hauska. Joskus hullut ideat yllättää ja lopputulos näyttääkin tosi hyvälle. Meillä laitettiin keittiön seinään vanha eläintietokirijan sivut. Onpa siinä riittänyt vieraille ihimettelemistä ja kauhelistelemista . Kurkkaa jos kiinnostaa http://mummelinmutinoita.blogspot.fi/2013/09/eipa-tarvi-kirijan-sivuja-kaannella.html

    VastaaPoista
  15. Kevättä sinne ja paranemisia. Tapetti tilkkutäkki seinälle on "hapokasta". Kysymys, missä kasvatat noita chilin siemeniä? Mikä pussukka ja mitä sen sisällä?

    VastaaPoista
  16. Kiva postaus myssy niin kaunis ja seinästäkin tulee hauska pitkäksi on cili kasvanut :)

    VastaaPoista
  17. Kiitos kommentistasi ja kehuista.

    VastaaPoista