perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ei enää ikinä, ei sitte elläisään

On tämä jalkavaivasena olo hionut kärsivällisyyttä. 
Uskottako?

Brotherssin kanssa kävimme pikkupiknikillä.
Juu-u autolla mentiin ja tultiin.
Kävelyksi kutsuttua liikuntoa harrastimme maksimissaan 200m rengasmatkana.

Vanhanmyllyn



maisemat



kevätkesän kauneudessaan.

Meidän pikkukaupunkimme kohdalla
Vantaanjoki ei ole tosiaankaan leveimmillään.

Löytyypä kuitenkin puroleveydellekin



kalastusohjeistusta piilotettuna pusikkoon.

Palataanpas sitten tähän otsakkeen ei ikinä enää.

Juu-u sellainenkin sanonta on, jotta vannomatta paras.
Sanonta, jonka kaikki varmaankin tietävät.

Noh, minähän pääsin jälleen sanani syömään XD
eikä tämän ei ikinä;n kesto ollut kuin ...
taitaapi olla
n. neljä-viis kuukautta tällä erää.

Suurin piirtein tuon ajan verran on se toinenkin



lampunvarjostin ollut katonrajassa.

Seikkailin netissä ja näin ihastuttavan miniatyyrikoivun kuvan.

Kuvahan tietysti sai aikaan reaktion: uu'u tahtoo tollasen.

Tollanen siitä



riippakoivusta sitten tuli.

Nyt ei tullut päällimäiseksi aatokseksi se,
etten enää surraa elläissää yhen yhtä pientä lasihelmeä,
vaan ...
sanonta työ tekijäänsä neuvoo.
Kuopukselle suhisin muutaman otteeseen,
jotta työ vois opettaa hitusen joutusammin.
Kuopus jelppasi tuon rungon rautalankasurrauksessa.
Ei minulla sellaista puristusvoimaa hyppysistä löytynyt millä
tuon paksuimman kohdan saisi mieluisaksi.
Kiitokset hänelle ja hänen hyppysille!

Tietysti sitä joskus voisi haluta tehdä sellaista, 
mistä on joku on jo tehnyt ohjeen.
Vai kuinka?

Tytär oli huolissa tässä erään kerran mitä askartelemme,
jos ei mettään pääse kuvaamaan.
Enpä muuta voinut sanoa kuin äläpä huoli muohailuvahaa löytyy.
(Rinsenssa sanoi ens'alkuun muovailuvahaa muohailuvahaksi)

Kasvimaan antia sekä



 rekvisiittaa



yms. pikkusälää



teimme yhdessä tyttären kanssa.

Tuo nalle sai Poirot viikset, olkoot sitten nimeltänsä Hercule.
Muovailut on tehty fimo-massasta sekä siitä toisesta samankaltaisesta massasta, 
jonka nimeä en nyt satu muistamaan.

Kukkapenkkiä tehdessäni



kokeilin vain kerran onko kuumaliima riittävän kuumaa ;o)



Kukkatehtaan tulevaa tuotantoa



seuraavaan kukkapenkkiin.

Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, jotta piskuisen räpöstys näperryksen haluaisi vaihtaa
suuriin laajoihin kaariin.

Kohta kuitenkin 



mittakaavan



voi vaihtaa laajempaan.

Ihan mahottomia ei tuonne Anniheleenan puutarhaan voi pipertää
puutarhuri Touko Pellon kitkettäväksi.

Kuvia katsellessa hoksasin, jotta lasit pitää putsata kalkinpoisto aineella 
juu,u ja ihan muuten vaan.

Toivotan kaikkile blogiystäville ihastuttavan koreata 



kesän ensimmäistä viikonvaihdetta!

12 kommenttia:

  1. Ihanan värikäs postaus! Hyvää kesää Tarina, toivotaan, että tulee vielä lämmintäkin.

    VastaaPoista
  2. Joskus juu, mallin mukaan....haa no ei kyllä :). Hienoja juttuja rakenneltu on näköjään.

    VastaaPoista
  3. Oikein kaunis postaus Hyvää lauantai iltaa :)

    VastaaPoista
  4. Että kolottaa, jalkoja? Niin täälläkin ja muita kohtia myös :(
    Olisin iki onnellinen mikäli tuollainen vesimaisema halkoisi omaa tonttiamme :)
    Ei kun kevään jatkoja :D

    VastaaPoista
  5. Mainio asetelma. Tuossa on tarvittu sekä näppäryyttä että kärsivällisyyttä :)

    VastaaPoista
  6. Oi miten upea kokonaisuus.
    meillä mies aina sanoo miun kävelysta että tuota nykivää liikettä kutsutaan jossain liikkumiseksi :)
    Mukavaa kesää siulle.

    VastaaPoista
  7. Olispa kivaa, kun jalkavaivasi helpottaisivat. Olet kyyllä sitä mieltä, että ne hoivat kärsivällisyyttä. Minulle tahtoo krmppojen kanssa nousta kiukku.
    Mutta jotain aivan mahdottoman nättiä nippelishommaa olet saanut aikaseksi. Tuo näppäryys väsätä noita pikkuesineitä, eikö se kysy kärsivällisyyttä?

    VastaaPoista
  8. Kiitokset kaikille ilahduttavista kommenteistanne!

    VastaaPoista